Valokuvahaasteen 20. päivä - Tree topper
Valokuvahaaste sai minut kaivamaan jo joulukoristeita esiin, vaikka kuusi kasvaa pituutta vielä metsässä ja tulee tupaan vasta 23.12. Perinteiden mukaan se haetaan AINA vasta 24.12, mutta tänä vuonna tulee poikkeus, kun olemme menossa viettämään sukujoulua 24.12.
Tarina kertoo, että joulukuusen tähti on Amerikkaan muuttaneiden sukulaisten lähettämä 1950-luvulla isoisälleni ja tämän perheelle. Näin isäni muisteli ainakin. Pitää muistaa haastatella setiä ja tätejä aiheesta vielä jouluna. Ilmeisesti lahja on ollut arvokas ja tärkeä, sillä tähteä on pidetty hyvin. Elämän varrella yksi sakara on vahingoittunut ja se on korvattu kahvipaketista leikatulla palalla. Tähti on vähän haastava asettaa kuuseen, mutta sinne se on joka vuosi saatu minunkin elämän ajan.
Tähtönen on ollut myös kinastelun kohteena, sillä osa väestä olisi valmis korvaamaan tähden uudemmalla ja hienommalla ja ehyemmällä yksilöllä ja uusi tähti on kaappiin jo ostettukin. Minä olen nostalgisessa joukkueessa, joka kannattaa tähden ripustamista vuodesta toiseen ja korjaamista tarpeen tullen ennemmin kuin uudella korvaamista.
Jouluun liittyy muutenkin paljon perinteitä, ne samat pallot kaivetaan meillä jostain 60-luvun hauraasta jauhopussista ja joulunauhat on kierretty samojen vuosikymmenten sanomalehtien ympärille. Oma koti ja oma aikuistuminen toi omia tapoja, värejä, lempikukkia ja koristeitakin ja viimeistään Turkin vuodet ravistelivat perinteitä ja "näin on aina tehty-juttuja", kun kaikki ei olekaan tarjolla kaupoissa kuten Suomessa ja kun asioita muutenkin tekee ja on pakko tehdä eri tavalla. Hyvä niin, sillä eihän joulun mikään museo kuulu olla, vaan yksi vuoden tärkeimmistä juhlista!!
Tarina kertoo, että joulukuusen tähti on Amerikkaan muuttaneiden sukulaisten lähettämä 1950-luvulla isoisälleni ja tämän perheelle. Näin isäni muisteli ainakin. Pitää muistaa haastatella setiä ja tätejä aiheesta vielä jouluna. Ilmeisesti lahja on ollut arvokas ja tärkeä, sillä tähteä on pidetty hyvin. Elämän varrella yksi sakara on vahingoittunut ja se on korvattu kahvipaketista leikatulla palalla. Tähti on vähän haastava asettaa kuuseen, mutta sinne se on joka vuosi saatu minunkin elämän ajan.
Tähtönen on ollut myös kinastelun kohteena, sillä osa väestä olisi valmis korvaamaan tähden uudemmalla ja hienommalla ja ehyemmällä yksilöllä ja uusi tähti on kaappiin jo ostettukin. Minä olen nostalgisessa joukkueessa, joka kannattaa tähden ripustamista vuodesta toiseen ja korjaamista tarpeen tullen ennemmin kuin uudella korvaamista.
Jouluun liittyy muutenkin paljon perinteitä, ne samat pallot kaivetaan meillä jostain 60-luvun hauraasta jauhopussista ja joulunauhat on kierretty samojen vuosikymmenten sanomalehtien ympärille. Oma koti ja oma aikuistuminen toi omia tapoja, värejä, lempikukkia ja koristeitakin ja viimeistään Turkin vuodet ravistelivat perinteitä ja "näin on aina tehty-juttuja", kun kaikki ei olekaan tarjolla kaupoissa kuten Suomessa ja kun asioita muutenkin tekee ja on pakko tehdä eri tavalla. Hyvä niin, sillä eihän joulun mikään museo kuulu olla, vaan yksi vuoden tärkeimmistä juhlista!!
Onpa upea ja nostalginen latvatähti! Minäkään en min pitkään kestäneestä raaskisi luopua. Itsellä ei mitään kovin vanhaa joulukoristetta ole, mutta tykkään laittaa joka vuosi lasten askarteluita esille. Siis samat vuodesta toiseen, kunnes hajoavat. On ihanan nostalgista ihastella esim kaksivuotiaan kerhossa tekemää vähän vinoon leikattua possua. Meillä myös joulukoristeet saavat kuusessa olla eri paria ja sekalaista. En halua ostella joka vuosi uusia.
VastaaPoistaNäin juuri. Perinteistä tykkään myös, mutta toisaalta joskus pitää aina vähän uusia valikoimaa tai tekee mieli tiettyä väriä. Sillainhan niitä alkaa kertymään ;) Meillä on lapsuuden kodissa aina esillä jouluna siskoni 3-vuotiaana tekemä kuulakärkikynätyö tontusta ;)
Poista