kalabaliikkia

kalabaliikkia

perjantai 10. elokuuta 2018

Yassica adan retkellä - paratiisi lähellä kaupunkia

Vaikka Izmirin kaupunki on lahden rannalla, ei uimarantoja kuitenkaan ole kovin tiheässä. Päinvastoin useimmat ovat joko suht simppelin automatkan tai monimutkaisen julkisen liikenteen matkan päässä. Eri paikoissa on näkynyt mainoksia Yassica adalle (ada=saari) tehtävistä lauttavuoroista. Nyt innostuin paikallisen ystäväni kanssa sitä testaamaan, hänkään ei ollut saarella aiemmin käynyt. Yassica on yksi Urlan edustalla Egeanmeressä olevista saarista. Saari tai ainakin saaren uimaranta-alue on kaupungin omistuksessa ja hallinnassa ja siksi hinnoiltaan suhteellisen edullinen.
Lauttoja menee päivittäin Izmiristä ja maksavat edestakaisin 22 liiraa (tämän päivän kurssilla 3,5 euroa), aurinkovarjoja ja puisia aurinkotuoleja sai vuokrata kohtuuhintaan myös. Vessat ja suihkut olivat ilmaiset ja ravintolan teet, kahvit ja pieni syötävä (täytetyt leivät jne.) kohtuuhintaiset. Lautalla vieressämme istunut mies tosin sanoi, että suihkuista ei tule makeaa vettä vaan samaa suolavettä, jossa uidaan. Luulen hänen olleen oikeassa, sillä vessassa vanhempi rouva kyseli minulta että kumpaa vettä vessan lavuaareista tulee, hän kun oli uikkareitaan siinä huuhtelemassa. Emme tienneet ja rouva päätti maistaa vettä suoraan hanasta, irvistyksestä päätellen suolaista oli.

Me hyppäsimme lauttaan Üçkuyularin satamasta, mutta myös lahden toiselta puolelta Karşıyakan satamasta pääsee kyytiin. Vuoroja menee kerran päivässä saarelle ja myös kerran päivässä sieltä pääsee pois. Matka kestää noin 1-1,5 tuntia. Takaisin tullesssa meni vähän enemmänkin, sillä joku saaressa työskentelevistä unohti tärkeän laukkunsa sinne ja koko laiva kääntyi sitä hakemaan. Aamulla on hyvä olla noin puoli tuntia ennen satamassa, jos haluaa hyvän paikan. Arkena lippuja saa aamullakin ostettua, mutta etenkin viikonloppuisin tai loma-aikoina liput kannattaa kuulemma ostaa etukäteen. Tätä emme tienneet, mutta onneksi saatiin liput kuitenkin. Lautalta sai vettä, appelsiinimehua ja onneksi myös TEETÄ, jonka voimalla siitä selvittiin. 







Kunnon turkkilaisena ystäväni oli ottanut meille molemmille vakileipomostaan aamupalapaketit: kananmunaa, oliiveja ja suolaisia täytettyjä leivonnaisia. Etsiskelimme sopivan rauhallisen aamupalapaikan ja haettiin toki teetä myös. Siitäpä se päivä lähti kivasti käyntiin aaltojen liplatusta ja lokkien kirkunaa kuunnellessa. Aallot oli tosi pieniä, meri lähes peilityyni. Monissa paikoissa aaltoja on niin paljon, että uiminen on jopa melkein hankalaa, täällä se ei ollut ongelma. 

Olen oppinut tykkäämään kaupunkielämästä, mutta kyllähän puhdas ilma, raikas merituuli ja siedettävämpi määrä ihmisiä on aika jees. Aamupalan jälkeen lähdettiin etsimään hyvää paikkaa rannan läheltä. Ranta oli melko kivinen ja se ranta-alue melko kapea, mutta kyllä siihen mahtui kuitenkin majoittumaan. Puiden alla vähän kauempana oli pöytiä ja penkkejä varjossa ja osa väestä olikin tullut laivalla kattiloiden ja teepannujen kanssa, kuten tapa Turkissa on. Siellä siis on paikkoja nauttia omista eväistä, mutta sieltä voi myös yhtä hyvin ostaa lihapullilla tai kebablihalla täytettyjä leipiä, jäätelöä jne. 




Meri oli ihanan turkoosi ja lämmin. Vieläkin tuntuu epätodelliselta, että mereen mennessä ei tarvitse yhtään totutella. Suomessa en ole niin usein uinut meressä, mutta ei järvetkään niin kovin lämpimiä usein ole. Aamupäivän eka uinti vielä ihan piristi, mutta päivällä rantaveden lämmittyä en oikein tiennyt raikastaako uinti enää, mutta oli se silti kivaa. Ranta oli tosi pitkään ihan tosi matalaa. Uintialueen rajaavien merkkien kohdallakin jalat ylsi vielä hyvin pohjaan. Rantaa voi siis hyvin suositella myös lapsille ja uimataidottomille.

Rantatöyräät houkuttelivat kävelemään ja katselemaan ja valokuvaamaan. Kerran lähdin vähän pidemmälle ja pian jo uimassa ollut - ilmeisesti saaren konkarikävijä - nainen varoitteli että saarella voi olla vaarallisia käärmeitä. Onneksi Turkissa tullaan niin reippaasti kommentoimaan ja neuvomaan. Tykkään. 



Lautta oli koko päivän odottelemassa ja keräili mukaansa kaikki retkeilijät ja työntekijät. Viikonloppuisin saarta en ehkä suosittele, ellei kestä suurta väkimäärää, mutta viikolla saari oli ja on kyllä loistava pieni retkikohde.