Parasta lääkäriä valitsemassa - sairastamista Turkissa

Kerroinkin että olin kipeä, no vanha ystäväni angiinahan se tuli kylään valkoisine läiskineen ja kurkkukipuineen kaikkineen.  Minun puolelta meillä ei niin lämpimät välit ole, mutta hän kyllä sitten tullessaan lämmittää minua melkein parilla asteella :) Siinä päivän ja pari ensin arvoin, että onkohan tämä kaveri nyt angiina vai joku tavallinen kesälentsu. Sitten, kun kolmannen yön valvoin kivuissa ja kuumetta oli, niin päätin lähteä jo aiemmilta parilta reissulta hyväksi testattuun sairaalaan.

Katselin kotona tämän yksityissairaalan nettisivuja ja niin hämmentävää kuin se onkin, siellä on lääkärit lueteltu ja mainittu mm. missä  sairaaloissa ovat työtä tehneet, syntymäaika ja tieto kielistä, joita puhuvat. Ainoalle kelle oli englanti merkitty, ei ollut vapaita aikoja, mutta muillakin näytti olevan työkokemusta ulkomailta, joten ajattelin että ehkä kielitaito on vaan unohtunut merkata :D Päätin vaan mennä ja kokeilla, miten kävisi.

Turkilla selvisin vastaanottotiskillä hyvin. Onhan tämäkin yksi tapa selvittää, miten turkin opinnot ovat sujuneet, ekalla kerralla en tajunnut vielä mitään, seuraavalla jotain ja nyt jopa ihmeteltiin yhdessä turkiksi sitä että miten mulla voi olla kolme etunimeä. Pyysin kuitenkin englantia taitavan lääkärin, mikäli mahdollista ja olihan se. Kuulemma äänestänikin jo vastaanottohenkilökunta kuuli että mille osastolle pitää laittaa :) Pääsin suoraan kurkku-nenä-korvatautien erikoislääkärille. 

Haastattelun ja tutkimuksen jälkeen selvisi, että angiinahan se on, ei ottanut näytettä ollenkaan. Sitten päästiin hyvään osuuteen, kun hän alkoi luetella mitä lääkkeitä saisin. Antibiootin tietysti ja hyvän särkylääkkeen, sitten jotain mitä voi suihkuttaa kurkkuun ja sitten jotain mitä imeskellään, kuten karamelliä ( se osoittautui tutuksi ja turvalliseksi Strepsilsiksi). Ehdoton suosikkini on ollut se suihke! I HA NA! Eihän se silloin ekoina pahimpina päivinä kokonaan kipua vienyt, mutta turrutti ihanasti ja tuntui viileältä. Pitää selvittää, voiko sitä saada ilman reseptiä. Hyvä tuliaisidea Suomeen, eikö ;)

No, samana iltana ja etenkin seuraavana yönä aloin huolestua, kun kipu oli niin selkeästi toisella puolella ja siltä puolelta särky ei lähtenyt enää uudella särkylääkkeelläkään pois. Rupesin yön pimeinä tunteina miettimään, että mulla on varmasti kurkkupaise, joka on yleisin angiinan jälkitaudeista, johon antibiootti ei auta. Aamulla laitoin lääkärille spostin näistä oireista ja hän pyysi tulemaan käymään. Menin, hän tarkisti ja ei ollut mätäpaiseen alkua, pelkästään turvonneet risat ja koko kurkku. Tästä tsekkauksesta ei erikseen veloitettu ja sain ihan ystävälistä kehotusta jatkaa särkylääkkeen syömistä jne. Kyllä se helpottaisi :) Sanoisin että hyvä oli palvelu. Lääkäri ymmärsi huoleni ja oli ystävällinen.



Eilen sain kokea myös toista hyvää puolta täällä sairastamisessa. Vaikka teoriassa voisi ajatella, että sairastan yksin, niin siten ei ole kuitenkaan ollut. Paikallinen ystävä oli kuullut ja soitteli, vuokraemäntä oli kuullut naapurilta ja soitteli ja lisäksi pari suomikaveria soitteli ja äiti tietysti Suomesta skypetti. Kämppiksetkin nyt taas on, joten yksin ei tarvinnut sairastaa. Nyt on antibiootit auttaneet ja olo paljon parempi. Suomessa olisi ehkä hivenen outo jos naapuri kertoisi vuokraemännälle jonkun sairastavan. Naapurin kanssa vaihdoin pari sanaa ja hän kuuli jo äänestäni että olen kipeä. Tässä kontekstissa se ei ole paapomista tai kyyläämistä, vaan hyvää huolenpitoa ja kulttuuriin kuuluvaa huolehtimista. Voi, kunpa osaisin itsekin toimia oikein vastaavissa tilanteissa, eikä haittaa jos hitusen turkkilaisuutta tässä suhteessa oppisin lisää.
Eilen jo kipaisin muutaman ystävän kanssa Prinssisaarille, tosin ei tarkoituksena juosta saarta edestakaisin, vaan rauhallisesti kuljeskella ja syödäkin välilä. Kuvat siltä reissulta. Kunnon postaus sieltä vielä tulossa.