Kummelista vai Kaurismäen leffasta?

Minulta varastettiin lompakko kahvilassa, siellä meni maassaololupa, rahat ja pankkikortit. Ajattelin eka, että turhaanpa sillä on poliisia vaivata, mutta kuultuani että poliisin paperi tarvitaan uuden maassaololuvan hakuun, lähdin hoitamaan asioitani eilen. 

n.klo. 13.30
Varusteina kartta, passi, ikametin kopio ja reipasta mieltä, mutta ei lounasta syötynä, olinhan menossa hakemaan vaan jotain todistusta, ei siinä kauan menisi. Kohti poliisiasemaa.

Selitin turkiksi pihalla olleelle vartijalle asiani muutamalla näppärähköllä lauseella, mutta hän katsoi minua hädissään ja sanoi etteivät puhu englantia. Mitä vitsiä!!! Minähän puhuin pelkkää turkkia, en yhtään englantia. Täydellinenhän ei turkkini ole, mutta eikö sitä erota englannista?!? Ei saa lannistua ensimmäisestä vastoinkäymisestä - sanoi jo isäkin kilahtelevalle tyttärelleen. Vakuutin, että turkkihan sujuu kuin vettä vaan. Summittaiset ohjeet saatuani lähdin etsimään toista poliisiasemaa, jonne piti mennä. Siellä oli jo vähän eri meininki ja asiani otettiin vakavasti.

Lähdettiin katsomaan videota kahvilaan - ei mitä tahansa videota vaan kovin mielenkiintoista pätkää, jossa MatkaMartta luki Orhan Pamukia ja joi kahvia. Poliisit ilmoittivat, etteivät pidä Orhanista, minäkin uudelleenharkitsen mielipidettäni, kun hänen kirjaansa upottuani lähti lompakko vieraan mukaan. Oli aika hämmentävä nähdä videolta, jossa näkyi kun viereisen pöydän pukumies otti lompakkoni mukaani, minun mitään huomaamatta.

Videota olin katsellut kolmen poliisin ja 2-4 kahvilan henkilökunnan jäsenen kanssa, nyt marssimme poliisien kanssa takaisin heidän päämajalleen kädessä cd:llä tämä mielenkiintoinen video :) Videon ja uusien ohjeiden kanssa minut passitettiin sinne poliisiasemalle nro 1, jossa turkkiani luultiin englanniksi. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, sinne vaan.

n.klo. 15.

Selitin jälleen kerran mitä on tapahtunut ja minut ohjattiin istumaan odotushuoneeseen, edelleen muutaman kerran tarkistaen, että puhunko turkkia. Sanoin, että en valtavan hyvää, mutten valtavan huonoakaan, selvinnen. Ja vartijapoliisimies sanoi, että hyvä jos puhut, muuten tulisi vaikeuksia :) Tsemppiä niille, joilla ei turkki näinkään hyvin suju.

n. klo 15.30
Aulasta kuului huutoa ja karjuntaa, toisen mamu-odottelijan kanssa sännätään vähän suojaan, äänistä päätellen sieltä on tulossa kunnon lauma aggressiivisia kanssaeläjiä. Meidät ohjattiinkin ensin käytävään, sitten ulos odottamaan, kun aggressiivinen teinilauma saateltiin huutojen kera odotushuoneeseen ja käsirautoihin. Pääsin jossain vaiheessa piipahtamaan toimistossa, jonne olin jonottanut, mutta sitten jouduin uudestaan jonoon. Odotustilaan marssi puolenkymmentä aseistettua poliisia hakemaan tätä teinijoukkoa. Toiveikkaana palasin odotushuoneen penkille, jospa pian olisi mun vuoro.

n.klo 16.30
Katselin odotusaulasta, kun poliiseilla on ruokatauko, kebabia kannetaan heille - ansaitusti toki - kasseittain ja teetä. Hyvä ruoka - parempi mieli - sanonnan toivoin toimivan myös heille ja täten asiani käsittelyn olevan nopea ja ystävällinen.

n.klo 17.00
VIHDOINKIN - sisälle huoneeseen, jossa on 2 +/- muutama poliisi, joista kaksi hoitaa asiaani, koskaan ei selviä mikä niiden työnjako on. Ne istuu omilla koneillaan ja mä vaihtelen pöytää heidän toiveidensa mukaan. Poliisi nro 1 sytyttää tupakan ja alkaa katsoa videota. Taas päästään miettimään, että tuoko mies varastaa oikeasti minun kauniin ja uuden punaisen lompakkoni. Poliisi nro 2 pyytää passiani ja siirryn sinne - melkein heti sen jälkeen kuulen kuorsausta ja totean asian myös näköaistillani, poliisi nro 1 on nukahtanut :) Poliisi nro 2 pyytelee anteeksi ja puhuu välillä yhtäaikaa sekä kännykkään että radiopuhelimeen ja juoksentelee ympäri taloa, jossain välissä hän herättää poliisin nro 1, joka jatkaa asioiden hoitamista - tai ainakin jotain sen tapaista. Välillä raikuu turkkilaiset kansanlaulut poliisien laulaessa. Türküleri seviyor musun? Pidätkö sinäkin näistä kansanlauluista? Ööö...joo, mikä jottei, mutta voitaisko nyt vaan tehdä tätä rikosilmoitusta.

Sitten syttyy uusi tupakka ja aletaan kirjoittamaan mun tietoja ylös. Äidin tyttönimi? Isän etunimi? Osoite? Mikä sun vuokra on? Anteeksi kuinka? Etkö ymmärtänyt, vuokra, paljonko maksat vuokraa? Joo, ymmärsin, mutta miksi kysyt? Näytämme varmaan yhtä hämmentyneiltä mutta eri syistä. Kiinnostaa, koska haluaisin ehkä asua sielläpäin sanoo Poliisi 1. Just. No, vastailen jotain ja mietin ettei ihme että tässä menee näin kauan ja kysymykset seuraavat toistaan; Kuinka paljon varas painoi? Montako kiloa? Kuinka pitkä?

kovasti täällä rakennetaan jokapuolella

klo 17.59
Tarkistan viesteistä, ajassa klo 17.59 olen laittanut ystävälleni viestin " Nyt poliisi alkoi haukottelemaan. Sanoi, hetkinen. Meni käytävään ja alkoi huutelemaan haluaako muut teetä. Multa ei kysytty. :)" Teestä virkistyneenä saivat tulostettua rikosilmoitukseni noin klo 18.30, hoidettuani asiaa viitisen tuntia :) Vartija, joka jakoi meille vuoroja ja näki minut jo silloin noin klo 13.15, ihmetteli että miten olette tuota naista näin kauan täällä odotuttaneet?  Hyvä kysymys.

Kauniiksi lopuksi kysyin vielä, että mistä voin hakea sitten sitä uutta maassaololupaa? Poliisi 1 ei oikein ollut kärryillä, poliisi 2 ei tiennyt yhtään mitään ja 3 sanoi jotain, mitä en ymmärtänyt. Poliisi nro 1 sanoi lopuksi englanniksi " I don't know!" ja jatkoi: "Onko sinulla ystäviä? Kysy heiltä!!" Onhan niitä, niin turkkilaisia, suomalaisia ja muitakin. Ok, minäpä kysyn :D

En tiedä osasinko välittää tunnelman, mutta se nuorisojengi, turkkilaisia rakkauslauluja laulava tupakkaa poltteleva ja välillä nukkuva poliisi ja mun vuokran kyselyt antoivat kyllä kunnon kulttuuriopetuksen. Suomessa en ole aivan vastaavaa hoitanut, mutta jotain asioita kuitenkin poliisien kanssa olen selvitellyt ja vähän kliinisempi ja asiallisempi on ollut tilanne, mutta onhan tämä elämä näin paljon värikkäämpää. 

tavallista naapurikatua