Yösukat - ei mikään helppo asia

Nyt olis painavaa ja tärkeää asiaa - nimittäin yösukista tai unisukista, miten niitä nyt haluaa nimittää. Helposti voisi ajatella, että ihmiset jakautuvat niihin, jotka käyttävät yöllä sukkia ja niihin, joita yhdistelmä nukkuminen ja sukat alkaa jo ajatuksenakin ahdistaa ja puristaa. Tämäkin jako toki on olemassa, näin voisin tällä elämänkokemuksellani sanoa. Mutta minun mielestä yösukkakysymys ei ole noin helppo ja yksioikoinen. Asia tuli ajankohtaiseksi eilen, kun lämpimän jakson (jopa 28 päivällä) jälkeen iski järkyttävä kylmyys, kun lämpötila oli eilen illalla enää 13 ja tänään hätinä nousi kahteenkymppiin. Nukkumaanmennessä tuli pitkästä aikaa vastaan tilanne kylmät varpaat ja unisukkien valinta. Siinä sitä on tekemistä. Tavallisilla puuvillasukilla kun ei voi nukkua kuin siinä tilanteessa että on pakottava tarve saada sukat, eikä muita saa edes lainattua mistään - varastamaan en ole lähtenyt kuitenkaan. Nehän kuristaa ja kiristää, eikä edes lämmitä.

(kuvat viimeaikojen retkiltä eripuolilla Istanbulia)

Istanbulissa asuessa pääkäytössä ovat äidin tekemät the unisukat. Ne on tehty ohuesta villalangasta, jossa on mukana myös aloe veraa, joka tietysti lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Pehmeyden lisäksi niissä on oleellista, että pysyvät jalassa, mutta ne saa myös kiepsautettua helposti jalasta pois yöllä, jos tulee kuuma (puuvillasukkien yksi ongelma on se, ettei niitä edes saa pois jos niin haluaisi). Jos illalla varpaat on jäässä, niin unisukat on saatava, mutta jos jossain vaiheessa tulee liian kuuma, ne on saatava pian myös pois, ettei ahdista :D Näillä unisukilla on myös hyvä vaaleanhaalea väri.

Suomessa ei toki riittänyt nämä kevyemmät villasukat aina, eikä kyllä Istanbulissakaan talven kylmimpinä hetkinä. Aiemmin olen jo valittanut joskus sitä, kuinka en ole Suomessa koskaan palellut sisällä kuten Istanbulissa. Kylmemmillä keleillä olen perinteisesti käyttänyt Virosta jonkun tuliaisina tuomia pitkiä ja paksuja kuvioneulesukkia ja kun sekään ei riitä, niin turvaudun äidin tekemiin hahtuvasukkiin (jotka tosin jäivät Suomeen, kun olivat jo niin rikki :( ).

Mistä sitten tietää, mitkä sukat kuuluu mihinkin päivään. Nii-in, ei sitä voikaan koskaan tietää etukäteen, sen näkee ja tuntee nukkumaanmennessä vasta :) Jos siis palataan alkuun ja mietitään että on kahdenlaisia ihmisiä - unisukkakansaa ja niistä ahdistuvaa väkeä - kuulun iloisesti ensimmäiseen luokkaan. MUTTA todellakin on tilanteita, jolloin unisukkia ei voi käyttää!

Viime kesänä, kun menin Suomeen, täällä niin pää kuin jalatkin hikoilivat yli 30 asteen lämmössä ja trooppisessa kosteudessa ilman sukkia. Suomessa taas sen sijaan oli..no siis suomen kesä, tiedättehän. Olin ensimmäisen yön ystävälläni, joka oli sijannut minulle valmiiksi vuoteen. Hän oli laittanut täkin pussilakanaan valmiiksi ja vielä viltin sängyn päälle.Naureskelin ja siirsin viltin pois - ei kai sitä nyt sentään. Illan tultua minä lämpöön tottunut olin jo ihan jäässä ja kuulin itseni pyytävän villasukkia lainaan. Sukat saatuani kääriydyin ensin vilttiin ja sitten täkkiin ja kaikki oli hyvin. Siskollani on teoria, jonka paikkaansapitävyyteen jo lähes uskon. Hän on sitä mieltä, että kerään yöllä itseeni lämpöä kaikista peitoista, sukista ja vilteistä, joihin paleltumista peläten kääriydyn ja päivällä tuo lämpö pitää minut lämpimänä sillä päiväsaikaan en palele juurikaan. Iltaa kohti tulee yleensä kylmä, teorian mukaan se johtuu siitä, että lämpövarastoni hupenevat. Ihan pätevää, eikö :)

Nytkin on the unisukat jalassa ja niiden turvin lähden etsimään reittiä nukkumatin luo.
P.S. Tiedän, että tämä on first world problem ja monet joutuvat nukkumaan aina kylmässä tahtomattaan ja toki oikeasti pystyn sopeutumaan monenlaiseeen tilanteeseen.

tulppaaneja ja turvallisuustilannetta

Amsterdam taitaa olla virallisesti se tulppaanikaupunki, mutta kyllä Istanbul koittaa kovasti ottaa omaa paikkaansa. Amsterdamissa en ole käynyt, mutta keväinen tulppaani-Ibul vakuuttaa aina! Myös luvut ovat aika vakuutttavia, vai mitäs sanotte. Tulppaaneja näkyy teiden varsilla ja puistoissa ja niillä on koristettu liikenteenjakajatkin usein. Yhteensä tulppaaneja pitäisi olla kukassa yli 10 miljoonaa - jostain lukemani tiedon mukaan.

Kävimme ihastelemassa kukkia Emirgan-puistossa, johon on tänä vuonnakin istutettu 2,8 miljoonaa tulppaanin sipulia yhteensä 192 eri lajia. On valkoisia, melkein valkoisia, punaisia, vaalenpunaisia, punavalkoisia, violetteja, oransseja, keltaisia, ripsureunaisia, korkeita, matalia, kaksivärisiä ja niin edelleen.

Tiesittekö, että tulppaanien kaupallinen kasvatus alkoi noin tuhat vuotta sitten juurikin Turkissa. Niiden ihan varsinaista alkuperää tuskin tiedetään, "jostain päin Keski-Aasiaa"-tyylinen tieto löytyi useammasta lähteestä. Lienee kuitenkin varmaa, että nykyään tulppaanien maana pidettyyn Hollantiin ne kuitenkin siirtyivät Turkista. Suomen Turkuun ne ovat saapuneet 1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Nythän tulppaaneja saa kaupoista lähes jokaisen kukkarolle sopivina, mutta aikoinaan niistä on maksettu ihan huikeita hintoja. Tulppaanit ovat aiheuttaneet "tulppaanimaniaksi" kutsun tilanteen, kun vuosina 1634-1637 vastikään markkinoille tulleiden tulppaanisipuleiden hinnat nousivat ennätyskorkeiksi ja sitten lopulta romahtivat. Parhaimmillaan tai pahimmillaan tulppaaninsipuli saattoi huippuvuonna 1637 maksaa kymmenen kertaa käsityöläisen tavallisen vuosipalkan verran!!

Turkki on viimeaikoina ollut otsikoissa lähinnä muista syistä kuin tulppaanifestivaaleista. Maan turvallisuustilanne on tässä tämän vuoden ja etenkin parin viime kuukauden aikana ollut paljon mediassa sekä täällä että kansainvälisestikin. Tänä vuonna on jo Istanbulissakin ollut kaksi räjähdystä ja pääkaupungissa samoin. Suku ja ystävät ovat vaihdellen olleet huolissaan. Välillä tuntuu niin harmittavalta, ettei voi itse yhtään säädellä mitkä tiedot ja miten kulkeutuvat heille,vaan asiat on heti Suomenkin mediassa. Sitten ei auta enää muuta kuin vakuutella että on ihan kunnossa. Asun turvallisella alueella kaukana niistä paikoista, joita pitää vältellä, joten turvallisuustilanne ei sinänsä vaikuta kovinkaan paljon normaaliin elämääni. Tietysti joitain rajoitteita on nykyään enemmän, esim. ruuhkaisia paikkoja välttelen hieman, mutta väkijoukkojen ja mielenosoitusten välttely on täällä viisasta aina. Istanbul on niin jättisuuri kaupunki (asukasluku virallisesti noin 15 miljoonaa, todellisuus lienee 20 kieppeillä), että jos kauppakadulla on räjähdys, ei se tunnu eikä näy tänne Aasian puolelle.

Ihmisten puheissa tilanne tietysti jonkun verran on. Paikallisten kanssa kun juttelee, niin kyllä ihmisiä huolestuttaa se, mihin tässä ollaan menossa. Osa on alkanut vältellä esim. metroja ja metrobusseja ja osa pyrkii elämään mahdollisimman samaan tapaan kuin ennenkin. Useampi turkkilainen on sanonut myös minulle, että pelottelu on juurikin yksi iskujen tekijöiden tavoitteista, että ihmiset jäisivät koteihin jne. Mene ja tiedä motiiveista, mutta niin turhilta tuntuvat täällä ja ympäri maailmaa. Jos minä saisin päättää, niin toivoisin rauhaa ihmisten keskelle kaikkialle.

Matkailua sesongin ulkopuolella - plussia ja miinuksia

Nyt kun on parin reissun verran kokemusta tästä enempi vähempi täysin sesongin ulkopuolella matkustelusta, päätin uhrata sille oman tekstinsä ihan. Viime marraskuussa käytiin pienellä naisporukalla Antalyassa ja nyt olin ystäväni kanssa Antalya-Demre-Kayaköy-reissulla.

+ PLUSSIA +

- hotelleissa halvempia hintoja

- lentojakin voi saada edullisemmin

- suosittujakin nähtävyyksiä saa kiertää rauhassa, sai käyttää haluamansa ajan ja vaikka istuskella raunioilla välillä olematta kenenkään tiellä.
- jonoja minimaalisen vähän, jos ollenkaan.
- kuvaaminen oli helpompaa ja hauskempaa, kun ei ollut ainaista ihmismassaa edessä kaikkialla

sen yhdenkin matkakaverin varjo meinasi tulla kuviin, miten tätä olis kuvannut turistilauman kanssa?

tyhjä.

kattokuvia voi ottaa, vaikka olisi muitakin, mutta...

lattiakuvia ei

ei ketään missään

- saa yksilöllistä palvelua, kun alueen kaikki kauppiaat ja ravintoloitsijat ei oo vielä ihan täynnä turisteja (tosin turkinkielen taitokin voi parantaa palvelua)

-kaikkialla on vaan rauhallisempaa ja turisteja vähemmän suhteessa paikallisten määrään

- MIINUKSIA -

- toimintaa ja palveluita on todella "vedetty alas" osin ilmojen osin väen vähyyden vuoksi ja esim. ravintolat eivät ole auki tai ovat auki hyvin rajoitetun ajan.

muuten hyvä,  muta vielä kiinni

- jotkut paikat ovat remontissa tai huollossa tulevaa sesonkia varten

- pienemmät paikat (esim. nyt vaikka Demre) on turistien puuttuessa todellaki unessa (tosin ei pelkästään negatiivinen asia)

Näin viileämmällä ilmalla oli myös paljon hauskempi kierrellä, kuin ihan kylmällä talvi-ilmalla tai toisaalta helteellä. Nyt olin yhdessä ystävän kanssa maassa, jonka kieltä osaan, mutta ihan tuolla syrjässä olisi ehkä vähän halju kiertää yksin naisena. En sano, että mahdotonta, mutta itsestäni oli mukava kun oli seuraa etenkin kun Demrekin hiljeni aika totaalisesti auringonlaskun myötä. Puoli kahdeksalta oli jo hankala löytää aukiolevaa ravintolaa. Nyt ajattelisin, että jos itse lähtisin sesongin ulkopuolella yksin matkaan, nin menisin vähän isompaan paikkaan, jossa on turisteja ympäri vuoden tai sitten paikallisia ihmisiä sen verran paljon, että kaupunki ei ihan nuku talviunta. Antalya ainakin näytti mahdolliselta niin silloin marraskuussa kuin nytkin.

Sitten on tietysti kaupunkeja, jotka ei nuku koskaan eivätkä elä pelkästä turismista, kuten vaikkapa tämänhetkinen kotikaupunkini Istanbul. Istanbulissa tai muissa about tämän kokoluokan kaupungeissa ei sesonkiajan ulkopuolella matkustamisessa taida paljon muuta negatiivista kuin mahdolliset remontit ja että esim. sään vuoksi kaikki kattoterassit jne. eivät ole vielä auki tai risteilyjä on harvemmin tms. Mitään miinuspuolta en keksi nimittäin siitä että esimerkiksi Topkapıın ei ole kahden tunnin jono sisälle ja sen jälkeen jonotat erikseen vielä Muhamedin partakarvaa katsomaan ja
ylihintaisen kahvikupin ostaaksesi.

 Millaisia kokemusia teillä muilla on?