17. päivä - joululahjoja ja Helvi Marian piparkakut

17. päivän kuvahaaste - presents

täältä lähteviä

Joululahjat ja niiden ostaminen herättää tunteita ja mielipiteitä. Tähän ikään on kokemusta lähes kaikesta, olen ostanut hyvissä ajoin lahjoja jo edellisenä kesänä hyvän idean saatuani, olen käyttänyt nettikauppoja sekä tarjonnan että nopeuden vuoksi, olen tehnyt itse askarrellen, leipoen, virkaten ja neuloen ja olen toki myös viime hetkessä juossut kauppoja läpi yrittäen keksiä jotain kivaa. 

Ulkosuomalaisen lahjan ostajan pelastivat kotimaiset nettikaupat, joista pystyi tilaamaan kirjoja ja vaatteita lapsille ja aikuisille. Joissain kaupoissa lienee myös paketointipalvelu, itse en ole niihin jaksanut panostaa - myönnän. Netin kautta saatavat erilaiset kuvalahjat ovat myös pelastaneet jo useamman tilanteen. Suosittelen.

Ehkä iästä johtuen olen itse hyödyllisten lahjojen kannalla. Tietysti voi jotain pientä extraa olla, kun on lahja kyseessä, mutta merkittävänä tekijänä valinnassa on käytännöllisyys. On aina parasta, jos vuoden aikana onnistuu kuulemaan jonkun toiveen, jonka sitten voi jouluna toteuttaa tai jos muuten onnistuu ilahduttamaan.

Tänä vuonna olen saanut ilahduttaa myös ulkosuomalaisia ystäviä laittamalla muutamia paketteja, useampi kummilapsenikin kun sattuu olemaan ulkosuomalaisesta perheestä. MItäs te muut toivoisitte lahjoiksi, onko ideoita tai suosituksia. Tätä välillä aina kysytään.

Minä olen toivonut litteitä ja ei helposti rikkimeneviä joulukoristeita, jouluisia lautasliinoja, piparkakkumaustetta, joululimpun mausteita ja glögimausteita, joululehtiä luettavaksi, jouluista astiapyyhettä tms. Vaaranahan on, että kohta on 15 jouluista astiapyyhettä, mutta sitten täytyy vaihtaa toivetta :) Tämä riippuu tietysti monella tapaa tilanteesta, itse lähdin 30 kg:n matkatavaroilla, siihen ei enää joulukoristeet mahtuneet, joten mukana ei ollut valmiiksi mitään jouluista. Suomessa on myös tosi kauniita pattereilla toimivia led-valosarjoja, joita ei läheskään kaikista maista saa. Turkissa joitain on kyllä ja vuosi vuodelta enemmän, mutta monet vilkkuu ja välkkyy eri väreissä, eikä se ainakaan tätä suomalaista ole miellyttänyt. 

Vaikka täällä kananmunaa sisältävää taikinaa uskaltaisi maistaakin, on silti paras piparitaikina Helvi Marian piparkakut, joissa ei kananmunaa ole. Olinpa ehtinyt unohtaa, millaisia kaikenlaisia piparkakkumuotteja meillä onkaan täällä varastoituneena :) Tämä alla oleva on löytö kirpputorilta joskus kauan sitten. Se on ostettu nimenomaan outoutensa perusteella ja sitä siinä kyllä riittää ;)

Pitipä minunkin tarttua hittivinkkiin piparkakkukupeista, joista voi tarjoilla vaikkapa luumu- tai puolukkarahkaa tai täyttää juustokakkumassalla. Ohjeita on ollut nyt aika monessa paikassa, mutta esimerkiksi täällä. Minä unohdin välistä ne paperiset muotit, päätin että riittää kunhan vuoan pesee hyvin. Nyt haaveilen täyttäväni nämä puolukkaisella juustokakkumassalla, katsotaan :)

9. päivä

Kuvahaasteen 9. päivä Something you read 

Tänään on oltu juurilla. Juuret on vahvasti täällä Pohjois-Pohjanmaalla, isän suku on juuriaan näihin havumetsiin ja kivisiin peltoihin istuttanut jo kauan. Itse olen muuttanut täältä pois jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Vaikka väliaikaisesti vain täällä olenkin, elelen silti tällaista kyläläisen elämää. Pitkästä aikaa myös voi tavata tätiä, setiä ja serkkuja vaikka useammankin kerran. Kuinka hauska onkaan tavatessa suunnitella seuraavaa tapaamista, eikä sanoa vaan jäähyväisiä.

Tänään meille tuli syömään tätini miehineen, setäni vaimoineen ja serkku. Leivinuuni on talvisessa ruuanlaitossa ihan helmi! Eilen vielä konsertin jälkeen tein pellillisen mustikka-valkosuklaamuffinsseja vanhalla luotto-ohjeellani, yöksi vielä kassleria tämän päivän vieraille.

12 isoa muffinssia

noin 12 isoa ja vajaa 20 pientä

3½ dl   vehnäjauhoja

2 dl      sokeria

2 tl       leivinjauhetta

2 tl      vaniljasokeria

100 g valkosuklaarouhetta

1 dl     kermaa/jugurttia/kermaviiliä

2        kananmunaa

75-100 g juoksevaa margariinia tai sulatettua tavallista margariinia,
tai vaikka öljyä

noin 1,5 dl mustikoita (myös pakastetut käy)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen.
Voit käyttää myös muuta rasvaa kuin pullomargariinia, sulata ja
jäähdytä tällöin rasva ensin. EI TARVI VATKATA, SEKOITTAA VAAN.

Laitan itse paperisen vuoat muffinssipellin koloihin, vuoat täytetään noin 2/3 verran. Paista muffinssit 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.

Yhteinen lounas oli pitkästä aikaa erityisen ihana. Päivän varsinainen agenda oli kuitenkin mennä yhdessä kotikylän nuorisoseuralle katsomaan teatteriesitystä. Yksi lehtijuttu näytelmästä löytyy täältä. Täällä on 1900-luvun alussa asunut kirjailija Impi Fatima Aronaho, josta näytelmä Impi - kultasilmä kertoo. Impi on syntynyt Ruovedellä vuonna 1880. Hän tuli vuonna 1914 tänne Alpuaan myymälänhoitajaksi. Tuohon aikaan on etelän kaupungeissa ja Pohjois-Pohjanmaan kylien välillä ollut suuri ero niin pukeutumisessa, harrastuksissa, mielenkiinnon kohteissa kuin puhetavassakin. Nuorisoseuralta Impi löysi häntä ymmärtävää seuraa ja mielekästä tekemistä. Sieltä hän löysi myös puolison Antti Aronahon, jonka kanssa meni naimisiin vuonna 1915. Heille syntyi kaksi lasta, tyttö ja poika. Armi-tyttö syntyi vammaisena, eikä oppinut koskaan esimerkiksi puhumaan ja hän kuoli viisivuotiaana. Aaro lähti vapaaehtoisena sotaan ja kuoli talvisodan viimeisinä päivinä. Impi itse kärsi reumatismista, eikä voinut osallistua talon töihin, kuten olisi ollut tarpeen. Hän alkoi kuitenkin kirjoittamaan ja hänen pakinoitaan tai "pikku lukuja", kuten hän itse niitä halusi kutsuttavan, julkaistiin muun muassa Kotiliedessä, Suomen Kuvalehdessä ja Perjantaissa. Kirjoituksista saaduilla palkkioilla hän maksoi heidän tilansa velat pois. Impin sairaudet pahenivat ja sanotaan ettei hän koskaan toipunut Aaron kuolemasta, hän kuolikin kotonaan Aronahon tilalla vuonna 1945.

Kirjoituksissa Impi käsitteli sairastamista, mutta myös monenlaisia maaseudun emäntien elämää koskettavia aiheita. Kotilieden päätoimittaja Alli Wiherheimo on vuonna 1945 kirjoittanut Impi Aronahosta näin: "Impi Aronaho tuottaa ilosilmäisen emännän huumoria, joka kelpaa sellaisenaan osviitaksi kaikille Suomen kansan kuvaajille."

Vaikka näytelmä kertoi Impin elämästä, siihen kietoutui myös tuttuja paikkoja ja tuttuja ihmisiä ja murre oli sitä minun omaa murrettani. Hauska oli tajuta kesken näytelmän, että esimerkin omaisesti mainittujen nimien listassa oli oma mummuni ja hänen veljensä ja siskonsa. Impi muisteli yhdessä kirjoituksessaan sitä kuinka mummuni lausui usein nuorisoseuran iltamissa runoja. Väliajalla juttelin yhden näytelmän tärkeän taustavaikuttajan kanssa ja hän kertoi, että kassakaapin kätköistä on löytynyt Impin työtodistuksia ja joitain muitakin alkuperäisiä tekstejä, joita näytelmässä luettiin.

täältäkin mummu löytyy

Impin kuolinvuode näytelmästä

Olen koko ikäni tiennyt, että kirjailija Impi Aronaho on asunut tässä samassa kylässä kuin minä ja hänen hautansa on ison männyn alla lähellä sukuni hautoja, joten siitä ohi on tullut mentyä monet kerrat. Nyt kuitenkin opin paljon lisää hänestä ja myös kotikylästä. Hetkisen jopa ajattelin, että elämän rankkuudesta huolimatta sillä aikakaudella olisi voinut myös elää. Luulen, että olisin ollut mummon, isosetien ja tätien ja Impin lailla myös nuorisoseuralainen :) Kaatanut kahvia, pessyt lattiaa ja ehkä lausunut runon, tuskin näytellyt sentään, vaikka isoisäni kuulemma niin teki. 

Juustoja juustoja ja turkkilainen vierasvara

Sain Suomesta tuliaisina kimpaleen Oltermannia. Voi hyvänen aika, kuinka hyvää se onkaan ja etenkin ruisleivän ja itsetehdyn "voimariinin" korvikkeen kanssa. Mikä täydellinen koostumus, suola ja suutuntuma. Kuinka kauniisti se leikkautuu ja kuinka täydelliseksi tekee leivän ja voin ja itsensä liiton. Annan itselleni luvan leikata tätä aarretta nyt siivun silloin ja toisen tällöin, jotta iloa voisi venyttää mahdollisimman pitkäksi.

Täällä myytävä margariini ja myös voi on suolatonta - joitain erikoisjuttuja lukuunottamatta, jotka eivät myöskään ole kovin vakuuttaneet. Nyt teen lapsudestanikin tuttua "voimariini-juttua" itse näin. 250 g voita, turkkilainen teekupillinen (desin luokkaa ehkä) oliiviöljyä ja vähän enemmän vettä, johon olen sekoittanut suolan. Voin pitää olla huoneenlämmössä kunnolla pehmentynyttä, jos aikoo veden ja öljyn saada sinne sekaisin. Sitten nämä sekoitetaan kunnolla, itse olen käyttänyt sauvasekoitinta, mutta sähkövatkain toiminee myös.

Suomessa asuessani tajusin kyllä että juustot on hyviä, mutta oletin että on paljon suurempia "juustomaita" kuten Saksa, Ranska, Hollanti, Sveitsi jne. ja varmaan näin onkin. Se mitä en ollut tajunnut oli se, että on niin paljon epäjuustomaita Suomeen nähden ja se kuinka IHANIA monet suomalaiset juustot onkaan ja etenkin se kuinka paljon on vaihtoehtoja. Täällä myydään pääosin yhtä tavallista "leivän päälle laitettavaa" eri firmojen tekemänä ja lisäksi muutamaa muuta "leikattavaa"juustoa. Jotenkin ainakin se markettitavara toistaa itseään ja on kuin samaa vaaleaa hieman mautonta, sinänsä ihan ok-ruokaa, eri värisissä paketeissa. 

 

Mutta fetajuustoa tai sen kaltaista beyaz peyniria (valkoinen juusto suoraan käännettynä) täällä kyllä tehdään niin loistavaa!! Kaupoissa useimmiten vastaantuleva on melko pehmeää ja melko suolaista valkoista juustoa, joka lilluu omassa nesteessään. Basaarilta juuri lauantaina ostin vähän kovempaa juustoa, joka on toisaalta parempaa, mutta en kokonaan korvaisi valkoista pehmeää ihanuutta silläkään.

Isommista marketeista saa myös vuohenjuustoa, goudaa, parmesania ja homejuustojakin, jotka on kalliita, mutta yleensä aika jees. Joissain ravintoloissa olen maistanut alkupalalautasella juustoja, jotka on jaettu monesti kahteen vaihtoehtoon: kotimaiset tai ulkomaiset. Niissä kotimaisissakin on ollut melko helmiä, mutta eri asia on sitten löytää kaupasta samankaltaisia tuotteita.

Miten teidän muiden kohdalla. Millaisia juustoja löytyy tai ei löydy teidän marketeista?

lauantaibasaarin juustotarjontaa

Suomessa saattoi joskus olla vierasvarana vaikka pakastekarjalanpiirakoita tms. Nyt olen tässäkin turkkilaistumassa ja vierasvaraksi olen päätynyt pyörittelemään sigara börekeitä juustotäytteellä. Niitä voi tehdä valmiiksi pakastimeen ja sitten vaan paistella.

Börekit voi täyttää esim. fetajuustolla ja kaveriksi siihen voi laittaa esim. persiljaa, chiliä tms. mutta tällä kertaa tein pelkällä juustolla.

täytteeksi fetajuustoa

Taikina myydään useimmiten pyöreinä levyinä, sen leikkaamistapoja on varmasti monia. Jotkut pitävät levynä ja siitä leikkaavat ja levittelevät täytteet, minä taas leikkasin ensin kolmioiksi ja tein niistä kasan, josta aloin yksi kerralla täyttämään. Nämä tehdän yufka-taikinasta, mutta jos sitä ei ole saatavilla niin filo-taikinaa voi käyttää, jolloin taikinaa pitää laittaa useampi kerros. Jotkut käyttävät yufkaakin useamman kerroksen, minä olen tehnyt vaan yhdestä. 

 Täytettä laitetaan lusikalla kolmien leveään päähän. Makuasia on, taitaako reunoja sisään vai antaako olla. Oon itse tehnyt molempia. Myöhemmin kuvat niistä. Minusta täytteet ovat pysyneet oikein hyvin myös niissä, jossa taikinaa ei taita.

ylempänä versio, josta reunoja ei ole taitettu alussa  ja alempi on taitettu.

Itse laitoin nämä näin raakoina pakastimeen vierasvaraksi ja miksei myös "omaksi iloksi-varaksi". Kasviöljyjä mulla aina on kotona niin käytännössä on nopeastikin valmiina muutama börek teen kanssa tai vaikka keiton lisäkkeeksi. Ne paistetaan siis (vaan hetken sulaneina, jos kyse pakastetuista) auringonkukkaöljyssä tai muussa öljyssä kullanruskeiksi kääntäen kerran.

Hyvää ruokahalua!

Niin se joulu sitten tuli - tunnelmapaloja.

Kolmas ulkosuomalaisjoulu peräkkäin ja piiiitkästä aikaa joulu kodissa, jota saa ihan itse sisustaa. Istanbulin aika meni valmiiksi sisustetussa kodissa, jonne toki joulua laittelin, mutta jotenkin kaikki oli niin väliaikaisen oloista, että ei se niin omalta tuntunut, vaikka sinne jo valoja ostin ja ekana jouluna koristelin männyn Samalta ekalta joululta on jo joululimppuviritelmä, jota tänäkin vuonna tein ja kuulin että yksi ulkosuomalainen ystäväperhe myös tekee jo samalla tekniikalla :) Viime vuonna äiti toi lanttusosetta, kinkku oli matkalla mutta juuttui Kööpenhaminan kentälle. Nyt oli tarkoitus mennä paljolti täällä saatavilla aineilla. Jouluisen kokkisotani suomalaisia aineita olivat: fariinisokeri, siirappi, piparkakkumauste (1 pussi), glögimaustepussit sekä ihanat lahjaksi saamani limppumausteet!

Koska nyt olen tänne asettautumassa, niin ostinpa ihan kuusenkin. Olis kai niitä voinut käydä katselemassa enemmänkin, mutta se "aika loppuu" kriisi alkoi iskeä minuunkin ja kun sain kuuselleni ja itselleni kyydin kotiin päätin että nyt se lähtee. Vaihtoehdot oli siis muovikuusi tai ruukkuun istutettu oikea. Muovikuuset ei oo oikein mun juttu, vaikka niitä ihan hienoja onkin. Tämä ruukussa asuva kaveri on vähän hassun mallinen, mutta hei, ei se mitään :) Vuosikasvu oli pitkä, mutta ei sitä katkaista voi, muuten olis ensi vuonna sen seitsemän latvaa. Sen verran minäkin metsänhoidosta ymmärrän ;) Lapsuuden joulujen yksi suuri kiista oli the oikea ja aito latvatähti. En tähän glitterhopeaan nyt niin tyytyväinen ole, joku olki tms. viritelmä olisi hieno, mutta tällä nyt mennään. Astiaksi löytyi Ikean punainen metalliämpäri. Minun mielestä hän (=kuusi) on oikein suloinen kaveri, vaikkei ihan kotimetsien kaunotarta vastaakaan, mutta puolustan kyllä häntä!

Sisäinen askartelijani aina joskus nousee esille ja nyt kyllä tämä soodataikina kyllä hurmasi minut. Oli helppo tehdä ja helppo kaulita ja aineetkin löytyy varmaan lähes joka maasta, eikä ole kallista. Ohjeessa oli käytetty jotain ihania lasikulhoja koristeluun, sellaisia mulla ei nyt tässä ollut, mutta käytin alla olevaan tähteen kolmiulotteista lumihiutaletarraa ja pikkukukkiin ikean metallista kynttiläkippoa. Reiät tuli helposti muovipillillä. Huoneenlämmössä pitäisi kuivua päivässä, tässä vaiheessa talvea huoneenlämpö ei ole ihan standarditasolla ja kosteuskin vähän isompi, mutta alle kahdessa vuorokaudessa oli kuivia nämäkin. Sitten vaan narua lenkiksi ja kuuseen.

pitihän se seimiasetelmakin askarrella

Lumi ja pakkanen puuttui, Suomalaisessa merkityisessä, mutta hiutaleet on ikkunassa ja pakkastakin oli yöllä. Suomessa ei pimeästä kaamosajasta selviä ilman jouluvaloja, mutta kyllä täälläkin sen verran pimeä tulee, että on kaipuu laittaa vähän valoja. Kuulun myös niihin ulkosuomalaisiin, jotka tykkää laittaa jotain joulua omaan kotiin. Ehkä kaikki ei oo niin perinteistä eikä valinnanvaraa ole niin paljon. Paljon on lahjaksi saatua ja vuosien varrelta Ikean jouluosastolta löytynyttä. En tiedä tuntuuko vaan, mutta tänä vuonna on marketissakin ollut monenlaista ihan kaunistakin joulujuttua. Onko kaupallinen joulu tullut tässä kolmessa vuodessa isommaksi osaksi paikallista uuden vuoden juhlintaa, vai onko ero Istanbulin ja Izmirin välillä.

Jopa ihan Christmas-sana löytyy joistain tuotteista, vaikka suurin osa uuden vuoden juhlinnan tarjonnasta onkin tavallista glitteriä, hopeaa, kultaa ja kimalletta. Mutta kun katselee ja etsiskelee, niin vähän simppelimpään makuunkin löytyy. Toisaalta taas oma maku on myös pikkuhiljaa muuttumassa siihen suuntaan, että glitterikin sopii ;) Jouluvalojakin täältä löytyy, mutta pitää olla superultrahypertarkkana, että saa mitä haluaa. Vaikka kuinka olen tässä jo harjaantunut, niin kyllä taas kävi niin että yhdet valot olivat vilkkuvat värivalot- ou nou. Nyt on kahdet sellaiset valot, että niissä on seitsemän (ainakin) eri taajuutta. Välillä vilkkuu nopeasti, sitten taas jollain moodilla valot himmenevät ja syttyvät taas ja sitten on vielä monta näiden väliltä, viimeisenä vaihtiksena on myös tuo äärettömän t y l s ä, mutta minusta ainoa oikea malli, jossa valot ei välky eikä vilku.

reunimmaiset on löytyneet ihan Migroksesta - eli tavallisesta ruokakaupasta, takimmainen Istanbulista

äidin tekemä valoryijy on taas löytänyt paikkansa

äidin lähettämä itsetehty IHANA makramee-kuusi

Jotenkin ei jaksanut stressata ihan ihmeitä jouluruokien kanssa - tai ainakin niiden miettiminen jäi viime tinkaan, mutta en valita. Hauskasti meni aatto kuunnellen suomalaista nettiradiota ja joulumusaa jouluvalojen loisteessa. En ollut ihan muistanut, millaista se joulun hössötys Suomessa onkaan. Kaupasta toiseen ja pöydässä pitää olla toisaalta kaikki perinteet ja toisaalta myös kokeilla jotain uutta joululehdistä. Ilokseni sain muutamia joululehtiä myös tänne. Joulurauhan julistus kuului ja näkyi myös täällä ja siinä samalla sitten syntyi riisipuuro ja soppa ja lusikkaleivät.

Sekä Suomen että Turkin (ilmeisesti) postien kanssa on ollut haastetta. Paketteja on mennyt ja jäänyt menemättä, tullut ja jäänyt tulematta. Nyt varmaan alkaa suurin osa olla saapunut. Jälleen kerran sain ihastella että olen tänne kauaskin saanut lahjoja. Perinteisempää enkelikelloa, huivia, cd-levyjä ja joululiinaa, ulkosuomalaisen ihastelemaa suklaata, kardemummaa, piparimausteita ja glögimausteita ja sitten tietysti myös astetta erilaisempaa, kuten japanilaisia herkkuja ja kana ;) Paketista löytyvä kana oli kyllä yksi hauskimmista ylläreistä - liittyy sisäpiirijuttuun ja sikäli ihan täydellinen lahja!! <3

kanan kaverina Suomesta läksiäislahjana saatu nalle.

Tässä nyt luvattuja kuvia jouluisesta MatkaMarttalasta, enpä ole tainnut näin paljon kuvia aiemmin täältä muutenkaan laittaa.