Kuşadası sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Izmiristä (riippuu missä päin isohkoa Izmiriä on). Paljolti se on ihan turistipaikka ja osin sen vuoksikin Suomesta tulee Sun Expressin suora lento toukokuusta elokuuhun torstaisin (Helsinki - Izmir - Helsinki). Edellisessä postauksessa oli sieltä juttua jonkun verran. Ainoana koko päivänä oli pääajatuksenamme lähteä rannalle. Itse olin haaveillut jostain simppelistä, jonne pääsisi helposti hotellilta ja jossa olisi aurinkotuoli, varjo, siistit vessat, puhtaanveden suihku ja mahdollisuus ostaa vettä tms. Näytin netistä listaa Kuşadasın rannoista ystävälleni ja hän bongasi sieltä heti kansallispuiston. Turkiksi se on Dilek Yarımadası Milli Parkı ja englanniksi Dilek Yarımadası National Park. Näillä nimillä löytyy tietoa.
Toki minuakin ajatus päivästä luonnon keskellä uiden ja ehkä harvinaisia eläimiä bongaillen - tosin keskellä kesää vähän epätodennäköisempi mahdollisuus - viehätti. Nettisivut ja turkinkieliset facebooksivut auttoivat, mutta vähän salapoliisina piti olla. Hotellissa kyllä ko. alue tiedettiin ja myös neuvottiin sinne pääsy. Tämänhetken tieto on se, että alueella ei ole mitään ravintoloita, ei edes vesipulloa voi sieltä ostaa. Kyselin paikallisilta syitä tähän ja ilmeisesti kaupungin ja kansallispuiston hallituksen tms. toimielimen välillä on ristiriita siitä, saako alueella myydä alkoholia ja nyt siellä ei myydä mitään. Eli kaikki päivän aikana tarvittava vesi ja ruoka pitää raahata mukana. Sinne pääsee omalla autolla niin kauan kuin parkkipaikkoja riittää ja ihmiset tuntuivat tätä mahdollisuutta hyödyntävän. Pöytiin kannettiin kattiloita ja jos sun minkälaisia astioita ja teekannuja.
Me lähdettiin matkaan julkisilla seikkaillen. Etukäteen reitin selvittäminen olisi voinut auttaa, mutta en tiedä miten sellainen olisi tehty. Täällä parhaiten tuntuu toimivan systeemi, että kyselee aina eteentulevilta ihmisiltä uutta ohjetta. Toki on hyvä, jos on edes joku käsitys siitä mihin ja miten on menossa :)
Me lähdettiin matkaan julkisilla seikkaillen. Etukäteen reitin selvittäminen olisi voinut auttaa, mutta en tiedä miten sellainen olisi tehty. Täällä parhaiten tuntuu toimivan systeemi, että kyselee aina eteentulevilta ihmisiltä uutta ohjetta. Toki on hyvä, jos on edes joku käsitys siitä mihin ja miten on menossa :)
Hotellilta kysyin alkuohjeet, eli minubussilla (dolmuş)pääsee ja niitä lähtisi läheltä. Reitti neuvottiin, mutta tiesin jo heti ohjeen pituudesta, ettei tuo kerralla onnistu, mutta ainakin osattaisiin lähteä oikeaan suuntaan hotellilta. Kysyin samalla, mistä voi ostaa vettä (turhaan, sillä täällä sitä voi ostaa kaikkialta). Ostettiin siis ekasta kaupasta vettä ja vähän keksejä ja samalla kysyin, että mistä löytäisin reissuun paikallisia suolaisia leivonnaisia parhaiten. Myyjä neuvoi reitin kaupungin parhaaseen :) ja samalla huomasin että oltaisiin jatkettu tästä väärään suuntaan bussin suhteen, joten uusilla reittiohjeilla kohti leipomoa. Se olikin suositusten arvoinen (Yörük fırın & bakery) tuolta näkee ainakin kartan. Jos olet rannan tuntumassa ja tarvitset eväitä niin suosittelen. Sieltä löytyi jopa gluteenittomia ja sokerittomia taatelilla makeutettuja keksejä, joita meinasin ostaa kotiinkin. Palvelu oli hyvää ja vaihtoehtoja paljon.
Sieltä matka jatkui poispäin merestä. Ihmiset osasivat neuvoa kun kysyi Milli Parkiin menevää dolmuşta. Luulen että joku osaisi englanniksikin neuvoa tai ainakin ymmärtäisi mihin turisti tahtoo. Vähän seikkailumieltä se vaati, vaikka puhun turkkia, mutta seikkailumielellä ja vaikkapa matkalta ostetun jätskin turvin oikea dolmuş löytynee. Kadunnimiä en edes katsonut, kun mentiin vaan neuvojen mukaan. Kun oikealle alueelle pääsee, niin miehet kyllä huutelevat mihin mikäkin dolmuş on menossa ja niissä lukee myös päämäärä.
Dolmuksen maksuun sisältyi myös maksu alueelle, en muistanut painaa mieleeni sitä, mutta kyse ei ollut suurista summista 10-20 liiran tienoilla. Olin saanut käsityksen, että dolmuş jättää siihen portille, mutta se olikin kätevämpi kuin luulin. Alueella on neljä uimarantaa ja kolmeen ensimmäiseen pääsee sillä minibussilla, kuski kuulutti aina kunkin rannan kohdalla. Ensimmäinen on ainoa hiekkapohjainen, mutta myös ruuhkaisin. Toisella on erikoisuutena kilpikonnat (jos oikein muistan) ja kolmannella, johon me mentiin oli villisikoja kaverina. Neljänteen pääsee kävelemällä kolmannesta. Käytiin siellä suunnalla kävelemässä, mutta aika uhkasi loppua kesken ja käännyttiin aiemmin takaisin. Oltiin siis koko ajan kolmosrannalla ja sieltä on kuvat, tosin osa on matkalta kohti nelosrantaa. Halutessamme olisimme voineet siirtyä myös vaikkapa kolmosrannalta kakkoselle ja ykköselle uimaan ja sieltä sitten halutessamme kotiin, mutta kuumuuden ja rentouden takia ei jaksettu lähteä vaihtamaan paikkaa, uitiin tuossa vain. Minibusseja kulkee noin 10 minuutin välein eli mahdollisuuksia olisi kyllä vaihtaa paikkaa. Ranta oli kivinen, mutta ihan hyvin siitä pääsi veteen. Aallot iltaa kohti kovenivat ja sitten vedestä nousu oli hivenen epämiellyttävää, mutta ei mahdotonta. Me myös uitiin vähän syrjemmässä, jossa ranta oli vähän jyrkempi kuin alueilla joissa oli eniten uimareita.
Sieltä matka jatkui poispäin merestä. Ihmiset osasivat neuvoa kun kysyi Milli Parkiin menevää dolmuşta. Luulen että joku osaisi englanniksikin neuvoa tai ainakin ymmärtäisi mihin turisti tahtoo. Vähän seikkailumieltä se vaati, vaikka puhun turkkia, mutta seikkailumielellä ja vaikkapa matkalta ostetun jätskin turvin oikea dolmuş löytynee. Kadunnimiä en edes katsonut, kun mentiin vaan neuvojen mukaan. Kun oikealle alueelle pääsee, niin miehet kyllä huutelevat mihin mikäkin dolmuş on menossa ja niissä lukee myös päämäärä.
Dolmuksen maksuun sisältyi myös maksu alueelle, en muistanut painaa mieleeni sitä, mutta kyse ei ollut suurista summista 10-20 liiran tienoilla. Olin saanut käsityksen, että dolmuş jättää siihen portille, mutta se olikin kätevämpi kuin luulin. Alueella on neljä uimarantaa ja kolmeen ensimmäiseen pääsee sillä minibussilla, kuski kuulutti aina kunkin rannan kohdalla. Ensimmäinen on ainoa hiekkapohjainen, mutta myös ruuhkaisin. Toisella on erikoisuutena kilpikonnat (jos oikein muistan) ja kolmannella, johon me mentiin oli villisikoja kaverina. Neljänteen pääsee kävelemällä kolmannesta. Käytiin siellä suunnalla kävelemässä, mutta aika uhkasi loppua kesken ja käännyttiin aiemmin takaisin. Oltiin siis koko ajan kolmosrannalla ja sieltä on kuvat, tosin osa on matkalta kohti nelosrantaa. Halutessamme olisimme voineet siirtyä myös vaikkapa kolmosrannalta kakkoselle ja ykköselle uimaan ja sieltä sitten halutessamme kotiin, mutta kuumuuden ja rentouden takia ei jaksettu lähteä vaihtamaan paikkaa, uitiin tuossa vain. Minibusseja kulkee noin 10 minuutin välein eli mahdollisuuksia olisi kyllä vaihtaa paikkaa. Ranta oli kivinen, mutta ihan hyvin siitä pääsi veteen. Aallot iltaa kohti kovenivat ja sitten vedestä nousu oli hivenen epämiellyttävää, mutta ei mahdotonta. Me myös uitiin vähän syrjemmässä, jossa ranta oli vähän jyrkempi kuin alueilla joissa oli eniten uimareita.
kameran valotusajoilla testailua. |
Siellä oli myös hauska luontopolku ja ilmeisesti muita pidempiäkin reittejä, jotka olisivat hauskoja kävellä vähän viileämmällä säällä. Alueella on poikkeuksellisen laaja kasvisto ja eläimistö, jotain harvinaista välimeren hyljettäkin voisi merellä nähdä. Luontopolun varrella oli mukavasti kerrottu alueiden puista ja eläimistä myös.
Ranta oli aurinkoinen ja varjot menevät nopeasti jo aamusta. Puisen alustan saimme jossain vaiheessa päivää, mutta viltilläkin pärjää. Metsän suojissa oli paljon pöytiä ja tuoleja piknikiä varten ja puiden alla myös luonnollista varjoa. Alueella oli monessakin kohtaa vessoja, joissa pystyi myös vaihtamaan uikkarit. En muista nyt oliko erikseen pukukoppeja, mutta homma hoitui. Paikka sulkeutuu klo 17 ja sitä ennen tuli useita kuulutuksia.
Oikein suositeltava kohde siis täälläpäin oleville, hyvää vaihtelua perusrantoihin metsiensä vuoksi ja maisemat todella ihanat Kreikan saarille!!