Vitamin Sea. Retkiä merelle ja merellä ja valokuvausta.

Meri. Aurinko. Vuoret. Aallot. Kylmä vesipullo. Tuuli. Suolaiset pisarat kasvoilla. Liian kuuma hiekka varpaissa. Yllättävän lämmin merivesi. Värikkäät pyyhkeet. Turkoosi meri. Tahmeanmakeat vesimelonipalat eväinä. Palmut. Huikaisevat maisemat. Rantapäivän jälkeinen raukea olo.

En asu kovinkaan lähellä merta, enkä ainakaan rantaa josta pääsee helposti uimaan. Meneminen vaatii aina matkan metrolla, bussilla tai autolla - mikä helpointa. Silti olen niin ihastunut ranta- ja veneretkiin. Lapsuudessa järvelle oli matkaa sen verran, että yleensä autolla mentiin perheenä. Muistan että kuumalla säällä mentiin useinkin uimaan ja muistan, että vaikka saatiin uida kauan niin aina olisi halunnut olla vielä vähän. Uiminen oli usein myös palkinto tehdyistä kotitöistä. Koulujen kesälomat kun ovat vanhempien lomia pidemmät, niin myös me vietettiin päiviä siskon kanssa kaksin kotona etenkin jos isä oli aamuvuorossa. Aamulla pöydällä oli lista sen päivän hommista. Itsekin niitä pyydettiin, kun sillain päivät kului sukkelammin. Poimittiin voikukkia voikukkasimaa varten, kitkettiin porkkanapenkkiä tai kasteltiin kasvihuoneen tomaatit. Joskus paremmassa yhteisymmärryksessä, joskus lähinnä kinastellen, kilpaillen ja multaa toistemme päälle heittäen ;) Illalla kun äiti ja isä tulivat kotiin, ruuan jälkeen päästiin uimaan. Oi sitä autuutta! Ehkä rakkauteni iltoja, ilta-aurinkoa ja uimisen jälkeistä tunnetta kohtaan on syntynyt jo sieltä.

Nämä seuraavat kuvat on veneretkeltä. Oltiin parin ystäväperheen kanssa yhdessä venereissulla. Aika luksusta. Vene eteni Egeanmerellä ja aina välillä pysähtyi kohtaan, jossa sai uida. Vesi oli kyllä vielä suomalaisellakin mittapuulla raikkaahkoa, viileää...ehkä ei nyt ihan kylmää kuitenkaan ;) Minun rakastamiani vuoria ja turkoosia merta oli kaikkialla, tuuli viilensi auringon vaikutusta ja ympärillä tuttuja ihmisiä. Pienet pojat olivat innoissaan, kiipeilivät kannelle ja touhusivat kaikenlaista, pienin nukkui suurimman osan ajasta istuimessaan tai jossain sylissä. Teinit lukivat kirjaa, nuokkuivat ja innostuivat visailemaan pienten kanssa. Olen ollut aiemmin veneretkellä Kuşadasıssa, mutta se oli isompi laiva ja siellä oli paljon väkeä, ei vain oma porukka. Siitä retkestä on kerrottu täällä. 

Toinen uimapaussi tuli luolan kohdalle. Sinne sai uida sen, mitä uskalsi. Yllättävän pian pimeys iski, mutta oli se silti hauskaa. Vesi oli kylmempää siellä luolan kohdalla, joka lisäsi jännittävyyttä. Nämä ovat niitä kokemuksia, joita ilman olisin varmaankin jäänyt jos en eläisi täällä. Ihan huikeaa saada joskus aina tällaisia erilaisia juttuja kokea! 

Laivan kapteeni itse grillaili meille ruuaksi kalaa ja kanaa suoraan veneellä. Ruoka oli ihan tosi hyvää ja ainahan se ulkona maistuu erilailla kuin tavallisesti sisällä kotona. Minä suuri arjen kannattaja  ja fanittaja nautin kyllä suuresti myös näistä ihanista ja erilaisista päivistä - pienestä luksuksesta. Extremejutuista en ole tykännyt koskaan, (ellei ulkomailla asumista lasketa sellaiseksi) mutta nykyään olen sitä mieltä että joskus voi hemmotella itseään vaikkapa nyt päivällä Egeanmerellä ystävien kanssa.

lapset sai heitellä ruualta jääneet leivät kaloille

Valokuvaus on ehkä tärkein ja rakkain harrastuksistani nyt. Mitään kursseja en ole käynyt, kirjaa ja nettiä itsekseni selaillut ja opetellut ja itseäni parempien kanssa vähän jutustellut. Taitava en ole, mutta intoa on! Lupasin laivalla ottaa vähän potretteja muutamista. Tähän valikoitui nyt sellaiset, joissa ei näy kasvot, ei parhaiten onnistuneet kuvat. Merellä oli hauska ottaa kuvia, kun taustoista tuli poikkeuksetta kauniita, mutta helppoa se ei ole. Sen tietää jokainen kirkkaassa valossa kuvaamista koittanut. Extrahaastetta aiheutti myös horisontti. Mihin se kuuluu laittaa? Pään yläpuolelle? Ehkä ei kuitenkaan kaulan katkaisten tai korvasta korvaan ;) Tätä täytynee vielä harjoitella. Valokuvaamisessa ei  haasteet lopu. Jos valotus tai värit olisi ok, niin kuitenkin äidin sylissä olevan vauvan jalka katkeaa nilkasta tai äidin kasvoille tulee jyrkät varjot. Mutta se tunne on ihana, jos saa otettua sellaisen kuvan, joka mallia (tai lapsimallin vanhempaa) miellyttää.

Tänään pääsin rannalle sairasteluviikon lopuksi. Alkuviikosta iski joko ruokamyrkytys tai vatsapöpö. Ei onneksi pitkä tauti, enemmän sellainen lyhyt ja tehokas :) Mutta kyllähän vatsataudin ja kuumeen yhdistelmä ja olemattomat yöunet vie ihmisestä mehut päiväksi ja pariksi. Izmirinkin tavoittanut lämpö ei asiaa paljoa auta. Tässä välissä voisin mainostaa yhdistelmää, jossa appelsiinimehu laimennetaan kivennäisvedellä tai toinen vaihtoehto on sekoittaa 5 dl vettä, 5 dl appelsiinimehua ja 0,5 tl suolaa ja nauttia tätä "ihananmakuista" nestettä usein mutta pieniä määriä kerrallaan. Elimistö saa siten suolaa ja sokeria ja ainakin mun mielestä hieman paremmassa muodossa kuin se ihan perus vesi+sokeri+suola-liemi.

Egeanmeri oli lämpimämpi kuin venereissulla, mutta ei se vielä ihan sellaiseksi elokuun lämpimäksi ollut tullut. Aamupäivällä aaltoja tuskin oli ollenkaan ja tähän erikoisuuteen kiinnitin huomiota, mutta iltapäivällä sitten olikin jo vaahtopäitä. Ehkä ne ennakoivat jo koko viikoksi luvattuja ukkosmyrskyjä ja sateita. Moni hyvän vapaapäivän tuntomerkki oli läsnä, ulkoilma, kirja, ystävät ja hienot maisemat. Pari kertaa käytiin uimassa ja ehdin myös lukea kirjaa. Ekaa turkinkielistä kirjaa, joka vie minut mennessään kuten kunnon kirjan kuuluu, eikä sen lukemisesta tule vaan olo "tämä on niin hyvä mun kielitaidolle" ;) 

Izmirin alueen rantoja olisi kiva tänä kesänä koittaa löytää enemmänkin. Erityisesti sellaisia, jotka on tavoitettavissa suhteellisen helposti julkisilla liikennevälineillä. Jos teillä lukijat on vinkkejä, niin otan mielellään niitä vastaan!