Retki pohjoiseen ja vanhojen muistelua.

Kävin pohjoisen Istanbulissa tapaamassa muutamaa paikallista ja suomalaista ystävää. Reissuun kuului niin rauhallista oleilua kuin baby showerit ja läksiäistunnelmaisia hetkiäkin. Siellä oli reippaasti viileämpää kuin täällä etelässä ja niinpä olin se, joka pyyteli illalla extravilttiä ja monen hämmästykseksi kaivelin myös villasukat (ohuet) yöksi jalkoihin. 

Baby shower-kutsuista ei ole paljoa mulla kokemusta, mutta hauskoihin juhliin pääsin osallistumaan. Päästiin kunnolla yllättämään raskaana oleva ystävä kakulla ja hienoilla koristuksilla. Mukava oli yhdessä rupatella ja hengailla. Mukana myös 1-vuotias kummityttöni ja toinen pienempi tyttövauva. Naisten ilta siis todellakin. 

Eri vuosikymmenten suosikkinimien ja vauvanruokien maistelukisan jälkeen päädyimme keskustelemaan siitä, mitä kukin muistaa ensimmäisistä matkoistaan Istanbuliin. Kuka oli järkyttynyt tammikuisen sateen harmaannuttamasta kaupungista ja kuka taas hurmaantunut öisen Istanbulin valoista ja kuka taas muisti vaan syöttäneensä väsyneitä lapsia autossa. Minä muistan ihan ensimmäisestä reissusta jo lentokentällä vastaan leyhähtäneen lämpimän kostean ja minun mielestä kuuman illan, elokuun loppu toki oli Suomessa jo viileä Istanbuliin verrattuna. Sillan valot olivat ihanat Euroopasta Aasiaan siirryttäessä. Seuraavalta päivältä muistan kalabasaarien hajun, lokin kirkumiset Bosporin yllä, kapeat mukulakivikadut ylös ja alas, jättisuuren Hagia Sofian ja iltapalan Camilicalla, joka vei sydämeni - lopullisesti. Sitten myöhemmin koitti se reissu, jolloin oli vaan menolippu käsilaukun vetoketjutaskussa. Silloin tulin iltapäiväkoneella. Tie kulki meren rantaa ja katselin laivoja, jotka näytti hauskan värikkäiltä. Aurinko aloitti laskemisen ja yhtäkkiä olikin pimeää. Siitä asti olenkin totutellut siihen, että kun pimeä alkaa tulla niin se tulee, eikä ole sitä pitkää ihanaa hämärää kuten Suomessa. On minusta kyllä tullut lämpimien pimeiden öidenkin ystävä.

Jännä miten ensivaikutelmat, jotkut äänet ja tuoksut edelleen muistuttaa niistä alkuaikojen tunnelmista. Muistan edelleen miltä kadun äänet kuulostivat ja miltä yön lämpö tuntui, kun ihan ensimmäisenä yönä koitin lämmöstä ja jännityksestä huolimatta nukkua. Tavoitan täällä joskus myös saman mausteiden ja grillatun lihan tuoksun, jonka muistan lapsuuden lomamatkalta Jordaniasta. Lampaanlihalla ja tomaatilla täytetyt pitaleivät lämpimässä tummassa yössä oli niin suuri elämys!

Istanbulin valtavan suuruuden muka aina melkein unohtaa, kun pois. Mutta on se iso!! Oltiin muutaman ystävän kanssa Camlican kukkulalla aamupalalla. Piti ihan fleeceviltteihin kääriytyä, niin tuulista ja viileää oli. Sadettakin meinasi ripotella välillä. Kesä siellä pohjoisessa näköjään antaa odottaa itseään, täällä jo lämpö on saapunut ja päivällä tekee mieli etsiä varjopaikkaa. Minibussikuskit viilentävät itseään ja asiakkaitaan ajamalla pitkät pätkät sivuovi auki, tänään minariin tuli raikastava suihku, kun ajettiin katua kastelevan kauppiaan ohi ovi auki :) Kaikkeen tottuu - niin se vain on. Aluksi oli tosi outoa, kun ovia ei laitettu kiinni ajon aikana, kuumimpaan aikaan. Nyt sitä ei huomaa ennen kuin joku pienten lasten kanssa matkustava pyytää oven sulkemista tai kun pelkää ostoskassinsa vyörähtävän ovesta ulos bussin jarruttaessa. 

 

Minä metsien keskellä syntynyt ja kesiä välillä järven rannalla mökillä viettänyt olen alkanut ihastua myös mereen. Edelleen olen järvi-ihminen, jos pitää valita, mutta kyllä meren rannat minua puoleensa vetää ja vuoret. Meren loiskuamista rantakiviin tai rantahiekkaan voisi katsella vaikka ja kuinka ja kuunnella sitä ääntä. Ehkä meressä ja kaukana siintävissä vuorissa on jotain sitä samaa lakeutta, jota Suomesta kaipaan. Sitä tunnetta ja tilannetta, kun "silimä ei pökkää mihinkään" kuten Etelä-Pohjanmaalla asia voitaisiin ilmaista olen kaivannut. Eiköhän ihminen sopeudu näissäkin asioissa. Jos järveä ei ole, niin meri tuntuu lähes samalta. Jos Lapin tuntureita ei näe, niin isommat vuoret korvaavat ne hyvin. 

Olen palautunut Mustanmeren ääreltä tänne kodiksi tulleeseen Egeanmeren alueelle. Egeanmeressä olen jo ehtinyt uidakin, siitä reissusta seuraavaksi. Mustameri jäi testaamatta tällä kertaa ja Marmaranmeressä en ole ikinä uinutkaan...milloinkohan sen voisi korjata.