Juonipaljastuksia...

Tässä olen nyt moneen kertaan sanonut, että jotain uutta tapahtuu, mutta tarkemmin en ole vielä mitään kertonut. Ehkä ei pitänyt näin pitkään vatvoa ja jättää kertomatta, mutta näin nyt kävi. Suomessa ollessa en blogiin kirjoitellut ja tunnustan - en muidenkaan kirjoituksia juuri lukenut. Lisäksi minusta on aina vähän vaikea miettiä sitä, mihin vetää rajan siinä mitä tänne kirjoittaa ja mitä ei.

Mutta siis, Bulgariasuunnitelmat kaatuivat, kuten suunnitelmat joskus kaatuvat. Minusta riippumattomista syistä niin vain nyt tällä erää kävi, etten ainakaan nyt tässä vaiheessa olekaan sinne menossa. Se oli varsinkin aluksi toki raskas ja iso pettymys, kun olin jo kaikkea niin suunnitellut ja monesta siellä olevasta ihmisestäkin oli ehtinyt tulla tärkeitä ja rakkaita. No, kyynelet pyyhitty ja leuka nostettu taas ylös. Kielen opiskeluun olen käyttänyt niin paljon aikaa ja energiaa, että ei tunnu oikein järkevältä tässä vaiheessa lähteä Suomeenkaan. Tai ainakaan se ei tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.

Nyt tässä kevään aikana on kypsynyt päätös, että muutan Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä blogin Petran kotikaupunkiin Izmiriin. Yllätys yllätys! Rakastan Istanbulia, sen kapeita kujia, historian havinaa, auringonlaskuja Bosporilla ja sitä että olen saanut kotiutua tänne. Mahdollisuus jättää suurimmat ruuhkat ja kaupungin valtavuus taakse on toisaalta myös houkuttelevaa, vaikkei Izmirkään ihan kyläpahanen ole. Se on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki heti Istanbulin ja Ankaran jälkeen noin 4,5 miljoonalla asukkaalla. Se sijaitsee Egeanmeren rannalla ja meren lisäksi maisemasta pistää esiin kauniit vuoret.

Blogini kannalta ei suuria ihmeitä tule tapahtumaan, paitsi että kuvat ja tapahtumat liittyvät nyt sinne Izmirin ja Egeanmeren seuduille enemmän. Tavalliseen tapaani kuljen kamera mukana ja ihmettelen näkemääni ja kokemaani. Blogi on väylä kirjoittaa ajatuksiani ja syyni kuvata, on myös mukava olla näin mukana bloggaavien ulkosuomalaisten joukossa ja yksi suurista syistä on myös kertoa Suomessa ja muualla maailmassa oleville ystäville ja sukulaisille tekemisiäni ja näyttää kuvia paikoista joissa olen ja joissa käyn.

Tervetuloa siis MatkaMartan mukaan kohti etelää. Matka alkaa huomenna, kun ostamani yhdensuuntainen lentolippu vie minut Atatürkin lentokentältä Izmiriin :)

VIime päiviin ja jopa viikkoihin on luonnollisesti kuulunut myös hyvästelyjä ja haikeutta. Haikeaa on tämän huikean (rasittavan ja rakkaan) kaupungin jättäminen mutta ennenkaikkea ystävien hyvästely. Istanbulin yhdistämät ystävät Suomesta, Turkista ja muista maista ovat tulleet niin kovin tärkeiksi. On mietitty yhdessä, miten tämän maan kulttuuri tai byrokratia toimii - tai etenkin jälkimmäisen kohdalla että miten se ei oikeasti voi toimia ;). On nautittu aamupaloja Bosporin loiskuessa vieressä ja syöty pikaisia lounaita elämää ihmetellen. Olen saanut oppia tästä kultuurista täällä pidempään tai aina asuneilta ja olen itse myös saanut olla tutustuttamassa Istanbulia ja vastatulleita toisiinsa toivoen että Bosporin värienvaihtelu ja turkkilaisten vieraanvaraisuus yhdessä kevään tulppaanien ja syksyn kuuulaiden kanssa saisi heidätkin vakuuttumaan tästä ihanuudesta <3

Istanbul-Helsinki-Istanbul

Nyt on Suomen pätkä takana ja takaisin täällä Istanbulissa. Suuria muutoksia on luvassa elämääni pian, lupaan kirjoitella niistä ihan lähihetkinä, nyt ensin katsaus Suomen kesään. Ei hätää, ihan positiivisia muutoksia tulossa. Kulttuurieroista ja muista sellaisista olen aikonut myös kirjoitella myöhemmin, kun arki taas pyörähtää jotensakin käyntiin.

Suomessa vietetyn kuukauden tiivistin muutamaan kuvakollaasiin. Kunnon kasvokuviin en perhettä ja sukua ja ystäviä laittanut, joten näistä muista kuvista pitäisi nyt pystyä päättelemään millaista on ollut :)

Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle samana aamuna, kun illalla sitten räjähti Istanbulin kentällä. Minullahan ei ollut mitään hätää, mutta viestejä alkoi tulla ja kyllä se lopulta oli aika kurja isku myös omalle turvallisuudentunteelle, kun olin itse kulkenut samat paikat muutamaa tuntia aiemmin ja koska kentällä pitäisi olla turvallista. Pääsin pitkästä aikaa käymään Suomenlinnassa, mikä oli kyllä hauska kokemus. Hauska oli tuo Siljan laiva, joka näytti kulkevan kuivalla maalla :) Tällä reissulla näin myös ensimmäisen kummitytöistäni ja hänen kotinsa puutarhassa sain juoda kukkivan pionin ääressä kahvin :) Suomen rauhallisuus, vihreys ja lähes epätodellinen hiljaisuus olivat lähes huumaavia. Päivä oli melko lämmin, mutta iltaisin ystäväni kodissa muut ihastelivat lämpöä ja itse jouduin pyytämään villasukkia lämmittämään palelevia varpaitani. Kai sitä oli jo ehtinyt tottua kuumuuteen, vaikka Suomen viileys oli myös ihanaa.

Suomireissun alkupuolella pääsin ystävieni kanssa mökille, ihanaan sähköttömään, vedettömään jne. mökkien mökkiin, joka on yhden ystäväni sukumökki. Vettä satoi ja ilman lämpö oli päivällä kymmenen päälle ja yöllä alle. Järvivesi oli ekana iltana noin 18 ja siitä se sitten laski ilta illalta. Laiturin päässä kirjan lukeminen jäi haaveeksi, mutta sen sijaan kääriydyimme viltteihin sisällä ja katselimme järveä ja joimme kahvia sieltä käsin.  Vähäsateisina hetkinä löytyi myös ahomansikoita ja kynttilän valossa saunomista ei tietysti sadekaan estänyt. Ihanaa simppeliä mökkielämää vuoden aikana kaipaamien ystävieni kanssa. Väsyneelle reissaajalle kattoon ropiseva sade ja ruusufleeceen kääriytyminen ja kupillinen pannukahvia oli toisaalta aika loistavakin lomailumuoto :)

Tästä sakista on kirjoitettu aiemminkin. Yläasteella toisensa löytäneet tytöt ja osa miehineen ja lapsineen, koirineen, poneineen, hevosineen, pupuineen ja sitten se klassinen seko kissa <3 Perustimme taas viiden päivän mittaisen leirin tällä sakilla ja olo oli pian kuin takaisin yläasteella juttujen tason ja yövalvomisen mittareilla mitattuna. Yhtenä päivänä lähdettiin käymään Rääkkylässä Kihaus Folkissa, jota voin kyllä suositella lämpimästi. Lähdettiin sillä ajatuksella liikkeelle, että otetaan omat eväät tälle allergiselle ja isolle sakille. Niitä sitten oli ja sateen sattuessa ne suojattiin sateenvarjolla kuusen alle odottamaan uutta nälkää :) Mahdettiin olla hämmentävä sakki. Vaikka festari-ruokia en maistanutkaan, niin metrilakua piti käydä hakemassa koko rahalla ;) Ulkomaan täti oli helppo houkutella siihen puuhaan, kun kaipuu lakuun oli ainakin yhtä suuri kuin lapsosilla. Alarivin keskikuva taas on otettu siitä tilanteesta, kun samaiset lapset järjestivät perinteeksi muodostuneet lastenjuhlat, joihin aikuiset osallistui vieraana. Sain onginnasta tämän perhosnaamion ja sieltä sisältä paljastui laulun nimi, jota piti esittää pantomiimina ja etsiä itselleen ryhmä, sama laulu oli siis useammassa naamarissa. Minun perhosesta paljastui sana JVG Tarkenee JVG:n tunnistin, mutta ko. biisi ei ollut oikein Istanbuliin ehtinyt. Onneksi puhelin ja youtube auttaa ja lyrics-versiokin löytyi. Siinäpä sitten meidän tehotiimillä esitettiin laulukisassa tämä :D :D :D Eipä siitä sen enempää ;)
Niin ne päivät meni touhutessa ja yöt nauraessa, pelatessa ja syvällisempiäkin keskustellessa. Ensi vuonna tyttöjen kanssa edessä jo 25-vuotisjuhlat (se ei voi tarkoittaa sitä, että seiskaluokasta on noin kauan aikaa, eihän?)

Seuraava isompi tapahtuma lomalla oli vanhimman kummitytön rippijuhlat. Pääsin edellisenä päivänä jo mukaan juhlien laittamiseen, tehtiin salaattia, aseteltiin pöytiä, mietittiin miten päin noutopöytää kierretään jne. :) Illalla päästiin vielä saunaan ja kun sinniteltiin ystäväni kanssa siellä lapsia pidempään niin päästiin vähän juttelemaan naisten keskenkin ;) Kuten asiaan kuuluu lakattiin kynsiä varpaista ja sormista ja laitettiin hiuksia. Ihanaa juhlavalmistelua. Minä pääsen paremmin juhlatunnelmaan, jos edellisenä päivänä jo pääsee touhuun mukaan ja välillä voi vähän keittiölläkin autella. Siellähän on usein melko hyvät bileet aina ;) Kirkkoon mennessä näin kuvan patsaan ja siinä tekstin Vallis Cratiae, ruotsiksi Nådendal ja suomeksi Armonlaakso tai kuten me sanomme Naantali. En ollut ajatellutkaan, että Naantalin kirkko olisi niin vanha ja historiallisesti merkittävä. Kaunis se oli myös sisältä. Vaikeahan se oli ymmärtää vaikka minä muistan tämän nuoren naisen ristiäiset kuin eilisen päivän, niin siitä on jo aikaa ja hän todella on jo nuori nainen. 

Ehdin myös rauhoittua lapsuudenkodin maisemissa ja katsella äidin puutarhaa, joka olikin ihana ja runsas. Tuosta puuttuu yksi mun lempiruusuista, kun tämä Mustialan ruusu otti sateesta nokkiinsa. Mutta on tuossa monta ihanuutta päässyt kuvaan. Vasemmalla iso kuva ritarinkannus, ylärivissä vasemmalta Moie Hammarberg ruusu, palava rakkaus ja joku ihana pinkki ruusu ;) Alarivissä maitohorsma (ei kukkapenkistä vaan vattupuskan vierestä), harjaneilikka ja jasmike. Alhaalla on pasuunakukka ja leikkimökin kulmaa ja peltoa sumussa. Parhautta oli aamukahvi ulkona äidin kanssa auringossa, mustikan ja vadelman poiminta, postin haku kuten ennen lapsena, vadelmakakun tekeminen ja vaan siellä luonnon ja metsän helmassa pyöriminen. Äiti, sisko, muutama täti, serkku ja ystävä tuli noilla huudeilla myös nähtyä.

Olen aina ollut enemmän järvi-ihminen ja järvissä tuli tälläkin lomalla uitua, mutta jotenkin tällä erää enemmän tuli kuvia merestä Kustavista, Helsingistä, Raahesta, Kalajoelta ja Oulusta. Näissä kuvissa ollaan pohjoisessa. Tällä Suomireissulla jäi Lappi kokonaan valloittamatta, vaikka siellä olisi ollut mökki ja paljon sukua ja ystäviä, mutta kaikkeen ei vaan nyt revennyt. Sieltä serkun perhe päätti valua etelään minua ja siskoani kohti Ouluun ja me siirryttiin heitä vastaan pohjoiseen päin. Vietettiin harvinaista hellepäivää pohjoisessa ja oltiin koko iltapäivä Nallikarin rannassa. Voitte uskoa, että siellä oli muitakin. Kuvasta on syytä huomata pieni lettipää, jonka letin innoittaja on tietysti Frozen-leffan Elsa :) Auringonlaskukuvat on taas klassisilta hiekkasärkiltä Kalajoelta, jonne saimme setäni perheeseen kyläkutsun. Mukavan illan päätteeksi ilta-ajelu auringon kultaan värjäytyvällä rannalla. Oi, kesä-Suomi!!!

Raahen saaristo on tänä vuonna valittu vuoden retkikohteeksi eikä suotta. Sinne saaristoon tehdään viikossa useampi laiva ja jopa purjelaivaretki. Itse päädyin sattumien kautta sinne kahteen eri otteeseen. Jälkimmäinen kerta oli ensimmäinen retkeni oikealla purjelaivalla Raahen Fiialla, jonka olin nähnyt moneen kertaan museorannassa, mutta en ollut ajatellutkaan että voisin päästä kyytiin (kyseessä ei ole tuo kuvassa keskellä oleva pienempi purjevene).

Tässä pikakatsaus MatkaMartan kesään, kiva on ollut kuulla että päivitystä on jo kaivattukin. Tämän jälkeen voi sitten palatakin jo tämän hetken suunnitelmiin seuraavaksi.