15. päivä - sisältää valitusta joululauluista

Kuvahaasteen päivä 15. -Favourite Holiday Song

Jouluyö juhlayö on kyllä ihan suosikki!

Muistan, kun teininä saatiin lähteä ensimmäisiä kertoja siskoni kanssa kahdestaan Ouluun jouluostoksille tai kun mentiin perheenä ja sai lähteä omille teilleen toimittamaan tontun askareita :) Sittemmin olen asunut Oulua paljon isommassakin kaupungissa, mutta päätin kuitenkin lähteä junalla matkaan. Olin sopinut sinne ystäväni - vieläpä lajitoverini eli toisen ulkosuomalaisen - kanssa treffit. Toinen tapaaminen siirtyi vielä myöhempään ajankohtaan. Onpahan jotain mitä oottaa.

Rautatieasemalle ajaessani päätin, että nyt teen kyllä valituspostauksen joululauluista. Vaihdoin kahdesti kanavaa, kun en kestänyt sieltä tullutta "haikeutta haikeuden vuoksi" joululaulua. Tiedän, että aihe on herkkä ja osaan jo aavistaa että voin tulla moittineeksi jonkun rakkaimmat joululaulut ja lempijoululaulugenren. Eiköhän mielipiteen saa silläkin uhalla sanoa ja tässä se tulee: "Minä en pidä yltiösurullisista joululauluista, en ollenkaan. Vaihdan kanavaa niitä kuullessani!". Näihin luokitellaan kaikki laulut, jossa on kuollut a)veli b)äiti c)isä d)jokumuumikä, laulut joissa korostuneesti ollaan hautausmaalla (maininta sallitaan). Nämä nyt ainakin, osittain myös muut sellaiset, joissa kaivataan kaikkea mahdollista ja ollaan vaan haikeita, perustunnelmointi on ok. Minä olen sitä mieltä että jokainen läheisensä vasta menettänyt muistaa heidät kyllä ja miettii ihan muutenkin "koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin." Ehkä on ihan hyvä, että laulutkin muistuttaa siitä että rakkaisiinsa kannattaa olla yhteydessä usein, ettei sitten tarvitse myöhemmin katua joulutähti kädessä haudalla, mutta silti en tahtoisi sitä kuulla radiosta. Minulle ne menee armotta luokkaan "turhaa itketystä" ja en vaan kestä.  Kun tiedän, etten isää voi jouluksi kotiin saada, en kestä sitä laulussakaan toivoa. Voi tietysti olla, että ongelma on minussa ja joku toinen saa näistä suurta lohtua, mutta tulinpa nyt avautumaan tästä tänne.

Mistä sitten tykkään? Iloisista joululauluista kuten Ilouutinen ja monenlaiset reki-, lumiukko- tyyliset laulut menee oikein hyvin. Tietty määrä haikeuttakin on ihan kaunista, kuten Taas kaikki kauniit muistot jne. tai Lauri Tähkän Joulu tuo taas luoksein rakkaat, vaikka niin ei toki oikeasti olekaan kaikkien kohdalla.  Yleisesti joulu on kuitenkin mielestäni iloinen juhla ja vieläpä iloinen kristillinen juhla, olkoot laulutkin sellaisia. UGH. Olen puhunut.

Tässä yksi suosikki englanniksi Mary did you know?

Niinpä siis päivä Oulussa oli hauska. Yksi kohteeni oli Kofeiinikomppania niminen kahvi-, tee-, suklaa jne. kauppa rannan yhdessä aitassa. Sieltä löytyi kahvia jos jonkunlaiseen makuun. Kahvia oli niin Etiopiasta, Keniasta, Papua Uudelta Guinealta kuin Burundistakin. Vuoden 2017 paahtimoksi valitun lappeenrantalaisen Lehmus roasteryn kahveja löytyi myös. Koko kauppa oli ihana, palvelu mukavaa, ystävällistä ja asiantuntevaa ja löytyi myös suklaata, teetä, yrttejä jne.

Toinen päivän täysin ilmainen mainostus, josta en itse hyödy muuta kuin hyvän mielen oli ravintola Friends and brgrs, josta olin kuullut etukäteen paljon hyvää ja hyvä se olikin. Testaamaan vaan kaikki, joilla on kulkua Helsingissä, Tampereella, Jeppiksessä (=Pietarsaari), Oulussa, Kööpenhaminassa tai Hampurissa. Oulussa se löytyy kauppakeskus Valkian ravintolamaailmasta, jolla on ihana murteellinen nimi, Kööki :)

jouluburgeri

Tämän enempää nyt ei voi tehdä reissusta paljastuksia, että säilyy jännitystä aattoon :)

14. päivä

Kuvahaasteen 14. päivä - Christmas tree

joulukuusien myyntiä Oulun kauppahallin edustalla

Eilen oli nyt sitten kauneimmat joululaulut kotikylällä ja ihan ekaa kertaa oikein kauneimmat joululaulut-tilaisuus täällä. Kauneimmat joululauluthan laulettiin nyt 45. kertaa Suomessa ja ainakin  yksi käsi nousi, kun kysyttiin onko joku ollut mukana jo silloin ihan ensimmäisellä kerralla. Tunnelma nuorisoseuralla oli rento ja ilta eteni sitä tahtia, kun väki ehdotti lauluja. Välissä myös pari tyttöä esiintyi. Ilta alkoi tietysti paikan valitsemisella, paikka löytyi tutun naisen vierestä ja hetken päästä tunnistin hänen toiselta puoleltaan lapsuuden perhepäivähoitajani. Hänelle oli kiirinyt tieto, että olen kylillä ja kyläkutsu olikin tullut jo ystäväni, hänen lapsenlapsensa kautta aiemmin ;) Maailma on pieni.

Tilaisuuden jälkeen tuli kutsu kahville ja nisulle. Ensin päädyttiin seinällä olevan valokuvan ääreen, joka oli otettu samaisen rakennuksen pihalta äitienpäivänä vuonna 1930. Siitä sitten tunnistamaan omia sukulaisia ja naapureita. Muistelemaan sukunimiä ja tyttönimiä ja äidin tyttönimiä :) Myönnän, että oma osuuteni jäi sen toistelemiseen että tuossa on mummu ja tuossa hänen siskonsa ja myöntelin toisten tunnistamisia ;)

iltaan mennessä potkukelkat oli houkuttelevasti ikkunan alla sieltä tulevassa valokiilassa, oli pakko ikuistaa ne :)

Toisaalta on outoa seistä siinä rivissä ihmisten kanssa, jotka tunnistaa myös mummuni ja monia muita joita minäkin tunnistan. Melkein kaksi edellistä vuosikymmentä olen ollut enempi vähempi irrallaan täältä ja ne ihmiset, joiden kanssa aikaa olen viettänyt, eivät tunne ja tiedä sitä mistä tulen. Nyt yhtäkkiä ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa jaan yhteistä menneisyyttä, vaikken heitä itse tunnekaan henkilökohtaisesti. Toisaalta taas on hassua olla yhtäkkiä täällä, missä kahvia kaataa luokkakaverin äiti ja toisen ala-astekaverin isä kyselee kuulumisia. Vieressäni kuvan lasten nimiä miettii mies, joka on itse ollut isäni kanssa samassa koulussa jne. Yhtäkkiä viiden miljoonan asukkaan Izmirini on vaihtunut tänne. Mutta on ollut kyllä ihana rauhoittua  täällä metsän keskellä ja onhan se nyt aika suloista elää hetki tällaista kyläelämää!

8. päivä

Kuvahaasteen 8. päivä Ornaments

tämän parempaan en nyt pystynyt

Joko sinä olet alkanut koristelemaan kotiasi jouluksi? Minä aloitin <3 Meillä on ollut aina tapana lapsuudenkodissa laittaa ekat koristeet ja valot vasta ekana adventtina. Tätä noudatan myös omassa kodissa, tosin jotain ei-jouluvaloiksi luokittelemiani valoja olen laittanut jo aiemmin. Jouluvalot on pimeään vuodenaikaan kyllä lähes pakolliset. Niin ei se aamusta iltaan ja illasta aamuun jatkuva pimeys ja valoisimmillaankin hämäryys ole niin musertavat.

Viime yönä tuprutti lunta ja tuuli rämisteli ikkunoita ja seiniä niin, että meinasin jo siirtyä rauhallisempaan ja hiljasempaan alakertaan nukkumaan. Ei siinä vielä kaikki, näitä seutuja tärisytti Suomelle harvinainen 3.0 richterin maanjäristys. Tuntui ihan maanjäristykseltä, mutta ajattelin ettei Suomessa sellaista voisi olla, vaikka tiesinkin niitä joskus olevan. Ikkunat helisi ja lattia tärisi. Yllättävän paljon tärisytti siihen nähden kuinka pieni se oli.

Aamulla maa oli ihan valkoinen ja lunta satoi lisää. Testasin eilen kokoamaamme halkokärryä ja kahlasin hakemaan uunipuita. Yksi niistä pihatöistä, joita en muistannut kaivanneeni. Oikeastaan nyt kaikki pihatyöt on mun lemppareita, ulkona on vaan niin kiva olla. Tein lumitöitä, hain puita jne. Onneksi naapuri tuli traktorinsa kanssa raivaamaan reitin, että pääsi autolla kauppaan.

Lumisade loppui ja lähdin illalla kauan kaipaamaani joulukonserttiin ja ensimmäistä kertaa näin livenä Maksetut viulut ja tykkäsin todella paljon heidän iloisista ja reippaista sovituksista tutuista lauluista ja myös uusista biiseistä. Yksi iloista, joita voi kokea kun on Suomessa joulun alla ovat joulukonsertit.

Mitäs joulumusiikkia te kuuntelette jos kuuntelette? Minä valvoin tänäkin vuonna Istanbulissa aloittamani perinteen mukaan kahteentoista marraskuun viimeisenä päivänä, jotta sain kuunnella tämän vuoden version Hoosiannasta. Tuure Kilpeläinen kuuluu muutenkin suosikkeihin, niin kyllähän tämä ilahdutti. Kuunnella voi tästä. Hoosianna on ihanan perinteinen virsi, johon monella liittynee muistoja lapsuudesta asti, mutta kyllä tämä iloinen karnevaalitunnelmakin sopii hyvin lähestyvään jouluun - ilon juhlaan.

Minulla laulettavat ja kuunneltavat lempijoululaulut ovat aika erilaiset. Itse tykkään laulaa vanhoja kauniita perinteisiä joululauluja ja ne myös arvioisin kauneimmiksi joululauluiksi, jos pitäisi määritellä. On kyllä joitain uudempiakin, jotka ovat pikkuhiljaa kivunneet korkeammalle listallani. Kymmenen kärki suomenkielisistä voisi tänä iltana näyttää vaikkapa tältä - eivät ole muuten järjestyksessä kuin että Jouluyö juhlayö ja Oi jouluyö ovat kyllä todella todella kauniita!

Jouluyö juhlayö
Oi Jouluyö
Enkeli taivaan
En etsi valtaa loistoa
Maa on niin kaunis
Ilouutinen
Tulkoon joulu

Sylvian joululaulu
jaaa....mikähän vielä....
vaikkapa Heinillä härkien kaukalon
ja ruotsinkielisistä Himlen i min famn
ja uusista englanninkielisistä Mary Did You Know ja vielä valtavan hyvä versio
(Tonttukin on hyvä)

Mutta noita edellämainittuja tulee harvemmin kuunneltua. Spotifysta tulee valikoitua enemmän ulkomaalaisia ja reippaampia lauluja.
Tässä joulukuun alussa pitää kaivaa aina esille Ronan Keatingin joululevy. Muuten en ko. herraa kuuntele, mutta jonain vuonna tuo levy löytyi ja erityisesti Caledoniasta on tullut ihan suosikkini. Caledonia on latinankielinen nimi Skotlannille ja siinä haikaillaan Skotlantiin - olkoot niin, ihana se on ja kuuluu joulunaloitukseni alkuun :)

Tähän aiheeseen palaan varmasti vielä tällekin joulua :)

MatkaMartta palatsissa ja joulutunnelmassa.

Huhhuh. Blogin kirjoittamisen ajattelu ei näköjään siirry tekstiksi tänne. Olen sitä nyt 1,5 vkoa koittanut ja ei toiminut. Pahoitteluni teille, jotka ovat käyneet kurkkimassa tätä tuloksetta. Pyrin parantamaan tapani.

En edes oikein tiedä mihin päivät ja lähinnä illat ovat menneet. Mutta jonnekin läksyjen, ystävien tapaamisten, kaupungilla kiertelyn ja joululahjojen osteluun ne ovat hulahtaneet. Jospa ne alkaisivat taas totella minua paremmin ja pysyisivät järjestyksessä. Piti ihan selata kuvia, että muistaisi mitä olen tehnyt. Ilmeisesti en ole edes kameraparkaa paljon tänä aikana ulkoiluttanut.

Viime lauantaina kävimme kämppiksen kanssa valloittamassa Dolmabahcen palatsin, joka näkyy päivittäin lauttamatkoilla, mutta jossa en ole aiemmin sisällä käynyt. Olin kuullut järkyttävistä jonoista ja siitä kuinka aivan liian suurissa ryhmissä kierretään kuumaa palatsia, jossa happi loppuu jne. No, näin joulukuussa kokemus oli parempi. Jonoa ei ollut, englanninkielisen opastuksen ryhmätkään eivät järkyttävän suuria ja kuumakaan ei kerinnyt tulla :) SUosittelen kyllä tätä palatsia Istanbulin kävijöille varsinkin, jos ette muissa maissa ole käyneet paljon hoveissa ja palatseissa, kyllähän ne jonkin verran ilman muuta toisiaan toistavat, mutta hienoa oli! Sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten kuvat on nyt ulkoa palatsin pihalta. Täältä löytyy kuvat ja juttua Topkapın palatsin reissulta lokakuulta. Sieltä viimeisimmät sulttaanit muuttivat Dolmabahceen ja siellä asui myös Turkin tasavallan perustaja Atatürk myöhemmin. 

Etualalla moskeija ja taustalla häämöttää Dolmabahcen palatsi

orvokit kukkii :)

Samassa kuvassa on nupullaan tämmöinen kaunis kukkanen ja ruskalehdet ovat tippuneet jo sinne samaan penkkiin

palatsin puutarhasta oli aika hienot näkymät

Piipahdettiin vielä katolisen kirkon pihalla ja sinne oli tullut aika reippaasti koristeltu ja valaistu seimiasetelma ja myös kuusi. Vaikka ehkä maltillisemman linjan naisia olenkin, toki ne olivat kauniita ja täällä aika harvinainen näky.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina täällä Istanbulissa luterilaisessa seurakunnassa laulettiin suomeksi joululauluja ja kylläpä olikin ihana pitkästä aikaa laulaa suomeksi ja vielä näitä ihania joululauluja Jouluyö juhlayö, enkeli taivaan ja uudemmista jouluyön hymni, myös lapset lauloivat kauniisti ja olivat liikuttavan suloisia, nukketeatteriesitys oli hilpeä ja hyvä, tortut ja piparit täydellisiä ja kirkko kauniisti joulukoristeltu. Kyllähän se auttoi joulutunnelman syntymisessä taas palasen eteenpäin.



Kauppohin alkaa täälläkin ilmestyä kuusia, koristeita ja punaisia kynttilänjalkoja jne. Niitä ei suinkaan joulunvuoksi sinne kuitenkaan ole ostettaviksi laitettu vaan uutta vuotta, mutta koska eivät juuri joulukoristeista eroa, niitä olen itsekin muutaman kotiin löytänyt.