Villaa ylle ja alle - perinteinen ulkosuomalainen kylmyyspostaus

Ihan itseänikin huvitti, että tähän aikaan vuodesta kylmä aina yllättää ulkosuomalaisen pohtimaan sitä milloin mistäkin näkökulmasta. Toisena tammikuunani olen miettinyt lähinnä sitä, että suomalaisilta usein kysytään miten voi olla kylmä kun pitäisi olla tottunut kylmyyteen ja vuosi sitten enempi sitä kylmyyttä sisällä. Pidetäänpä nyt perinteitä yllä ja jatketaan tästä :)

Minulla on kaasulla lämpenevät patterit, eli ihan luksusmeininkiä. Vois laittaa vielä lämpimämmällekin, mutta en raski ihan kaakkoon kiskaista nappeja. Onnea on paaaksu ikean peitto, Lapuan Kankureiden viltti, äidin tekemät villapaidat ja äidin ja monen muun lähettelemät sukat ja tossut. Myytäisiinhän täällä sellaisia kumipohjaisia tossujakin ja olen jo harkinnut, mutta vieä olen luottanut kaksien villasukkien voimaan ;) Ne on jotenkin pehmeämmät ja miellyttävämmät. Ohuet villasukat ja paksut virkatut töppöset on mun juttu. Tämän asunnon erikoisuus on JÄÄTÄVÄT lattiat. Alakerrassa ei ole asuntoa, vaan kauppa ja ravintola. Niitä ei nyt vaan niin lämpimänä pidetä ja ovet usein auki jne. Keittiö ja käytävä on ilokseni vielä laattalattiaa, että herätys tulee tehokkaana. Hauskaa sen sijaan on, että aurinkoisina päivinä lasitetulla parvekkeella on lämpimämpää kuin olkkarissa ja keittiössä. Niinpä ovea auki vaan ;) Jouluaattona söin riisipuuroni parvekkeen soffalla aurinkoa ihastellen, mutta sen jälkeen aurinko on vähenevissä määrin kurkistellut.

Izmirin ja oikeastaan koko Turkin on saavuttanut talvi. Istanbulissa lunta on paikoin jo toista metriä ja lentokoneet ja lautat seisoo paikoillaan. Täällä sääennustuksessa sinnikkäästi aina muutaman päivän välein on lumihiutaleen kuva, mutta ei ole näkynyt, paitsi muutama hassu hiutale lauantai-aamuna. Toisin paikoin Izmirissä on luntakin ollut ja ensi yölle ja huomiselle on lunta laitettu sääennustuksen mukaan tulemaan jo noin 80% todennäköisyydellä. Saas nähdä.

Viime perjantaina vettä satoi niin maan perusteellisesti täällä. Isoja ja kylmiä pisaroita, päättäväisesti päättäen kastella kaiken. Paikoitellen oli tuuli niillä kaverina, että varmasti tuntuisi että vettä tulee ylä- ja alaviistosta yhtäaikaa. Ukkonen paukkasi siinä mukana myös. Synkkä ja märkä päivä kaikenkaikkiaan. Kauppaan piti hilpaista kuitenkin. Sieltä tullessa hyppäsin odotin surkeana ja ihan jäässä minibussia pelastamaan minut lätäköistä ja ukkosesta ja joka suunnasta saartavasta vedestä. Minari tulikin ja mahduin istumaan. Mutta. Minibussin ovella oli kriisi. Ensin pieni kriisi ja toinen jäi vähän raolleen. Kuljettaja tuli sitä sitten oikomaan ja sen takia tai siitä huolimatta kriisi vaan paheni eikä toinen puoli ovesta tehnyt enää elettäkään mennäkseen kiinni.

Siinä samasa tuli etsimättä mieleeni kymmenen vuoden takainen kokemus Venäjältä, jossa myös minibussin kaltaisia kavereita harrastetaan. Yhdessä aamuruuhkassa minibussi oli täynnä ku sillipurkki sillejä. Siitäkö lie johtunut, mutta ovi ei enää mennyt kiinni ei auki. Bussikuski hetken ärjähteli ja karjahteli ja antoi ohjeita. Ovi ei edelleenkään auennut eikä sulkeutunut. Niinpä hän kumartui kohti penkkinsä alustaa ja otti sieltä kirveen. Hieman säikäytti. Otti kirveen, käveli bussinsa viereen ja hamarapuolella kumautteli vähän bussiansa. Niin lähti toimimaan taas. Kiinni. Auki. Kiinni. Auki.

Kirveellä olis voinu olla töitä täälläkin, sillä ovi ei toiminut. Tuolla kelillä se tarkoitti, että pian tuulen ja vauhdin kanssa sisälle tullut vesi sai lattian lainehtimaan laukut ja ihmiset kastumaan. Osa mahtui takana tulevaan bussiin, osa sitä seuraavaan. En jaksanut jäädä sinne sateeseen odottamaan. Kävellen olisit jo perillä - mainoslause mielessäni lähdin tarpomaan. Onneksi olin aamulla laittanut päälle ohuen pitkähihaisen trikoopaidan, äidin tekemän kunnon paksun villapaidan omien lampaiden ruskeasta villasta, ja sen päälle melkolailla vettä pitävän takin. Pipo ja hanskat oli jo aikaa sitten kastuneet niin etten ees yrittäny kiskoa niitä päähän ja käsiin, venyttelin vaan paidan hihoja (ei ne menny pilalle äiti). Muistan, kuinka pienenä partiossa ollessa aina sanottiin että villa ei tunnu märkänäkään niin kylmältä kuin tekokuidut. Niin totta. Ei ollu ollenkaan niin kamalan tuntuista. Päinvastoin ihan voittajafiilis, kun lopulta pääsin kotiin ja sai kuivaa päälle. Melko viileä kotikin tuntui lämpimältä, kun se on kuiva ja tuuleton - monet oli hyödyt seikkailulla. 

Mutta muuten olen samaa mieltä kuin aiempinakin vuosina. Kyllä, minullakin on välillä kylmä, vaikka olen Suomesta. Kyllä, se johtuu osin siitä että täällä on kosteaa, Suomessa kuivempi ilma talvella. Ja kyllä se on eri asia, kun kylmyys seuraa myös sisälle eri tavalla kuin Suomessa. Mutta ehkä alan olla jo tottunut siihen. Pukeutumista vaan ja teetä aamusta iltaan niin pysyy sormet lämpimänä ja muistellen sitä aikaa, kun on jo koko ajan liian kuuma. Ei siihenkään kauaa mene.

viikunapuu pukkaa jo nuppua. 

ja joku muu myös

vahtikoirat vielä pötkötteli

kalakauppa oli levittäytynyt kadun varteenkin

Kaaliaika on koittanut 

vitsi, mitä ihanuuksia. Tietääkö joku kaikille nimet?

entä, mikä tämä on?

ruusukaalta lähti mukaankin

ja tietysti oliiveja