kalabaliikkia

kalabaliikkia

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Järisyttää ja keinuttaa.

Viikko sitten maanantaina olin ystävillä kylässä ja istuin siellä sängyllä jutellen heidän kanssaan. Yhtäkkiä tuli olo kuin istuisin vesisängyllä ja ihmettelin ääneen että onko tämä maanjäristys?? Muut seisoivat/istuivat, eivätkä heti tunteneet ja vakuuttelivat, ettei ole. Pian heidänkin mieli kääntyi ja totesimme, että on tämä kyllä. Minä en ollut koskaan tuntenut niin voimakasta ja pitkään kestänyttä järistystä, tätä edeltäneet olivat olleet vaan pieniä hetken tärähdyksiä. Pian myös muut totesivat, että tämä on pisin ja kovin myös heille. Olimme seitsemännessä kerroksessa, se toki lisäsi heilutusta. Uutisista myöhemmin katsoin, kestoaika oli noin 8-10 sekuntia ja joidenkin tietojen mukaan siinä oli kaksi ihan perättäistä, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tuntui pitkältä, vaikkei toki niin kauhean pitkä aika ollutkaan. Kun loppui, mentiin kurkkimaan ikkunoista naapureiden reaktioita. Kaikki näytti normaalilta, joten jatkettiin myös elämää ja alettiin etsimään netistä tarkempia tietoja.

Se säikäytti kyllä, kun CNN Türkin uutisista tuli viesti, että Istanbulissa on ollut maanjäristys. Säikähdettiin siellä olevien ystävien puolesta, että jos onkin niin että siellä on ollut tosi iso järistys, joka tuntuu Izmirissä asti. Mutta pian selvisi, että siellä on tuntunut vähemmän kuin täällä ja että se on ollut Egeanmerellä lähellä Kreikan saaria ja voimakkuudeltaan 6.3.

uusi ihastukseni, turkkilainen kahvi myös kotona
teetä ja oliivitäytteistä açmaa

helteitä pakoon uimaan


Jälkijäristyksiä oli ehtinyt seuraavan 24 tunnin aikana tulla jo yli 200 ja sama tahti on jatkunut. Suurin osa ihan pieniä ja muutamia isompiakin, 3-4 Richterin asteen. En ole tänne saakka niistä yhtään edes tuntenut. Netissä kaikissa mahdollisissa uutisissa jokainen professori ja asiantuntija on nyt päättänyt päteä ja kertoa eri teorioita siitä, kuinka voi tulla vielä suurempia järistyksiä ja muuta sellaista. Onhan osa ainakin varmasti ihan totta ja toki voi tulla vaikka kuinka suuri järistys. Aina voi, kun kerran nuo mannerlaatat tuossa hengaa ja liikuskelee. Ja toki on hyvä varautua jne. Mutta sellaisenkin kehotuksen olen lukenut, että olisi hyvä vaihtoehto muuttaa telttoihin - oliskohan vähän yliampuva neuvo jo?

No, olin kuitenkin jo ajatellut ettei enää tule isoja jälkijäristyksiä, kunnes lauantai-iltana istuskelin lasitetulla parvekkeellani ja väsäsin sähköpostikorttia tädilleni Suomeen, jolla olisi 80-vuotispäivät, joihin en pääsisi. Yhtäkkiä alkoi laattalattia heilua jalkojen alla ja ehdin säikähtää, että tuleeko lasit niskaan. Mietin pitäisikö istua paikallaan vai mitä, mutta lasien pelossa lähdin kohti keittiön oviaukkoa, mutta sitten olikin järistys jo ohi. Olin niin kiitollinen, että sen ensimmäisen joka tuntui kunnolla, sain kokea ystävien luona ja nähdä kuinka rauhallisesti he toimivat ja että voi tuntua ihan kunnon tärinää ja silti talolle ei tapahdu mitään eikä astiat edes tipahtele pöydiltä. Heti, kun järisee, menee maanjäristyksiä näyttävät nettisivut tukkoon, joten hetki pitää infoa odotella, nyt tuli tieto että samalla alueella Egeanmeren pohjassa oli ollut 5.5 Richterin keinutukset.

basaarin ihania melonikasoja






Olen toki lukenut jotain infoa, että mitä pitää tehdä kuinkakin suuressa järistyksessä, mutta silti oli aika hämärä olo niistä ja osin toki edelleen. Se on ehkä yksi sellainen asia, mitä on hankala lukea pelkästään kirjoista ja koittaa yrittää ymmärtää. Mediassa kun usein myös näytetään vaan niitä järistyksiä, joista aiheutuu valtavia tuhoja ja tuhannet ihmiset kuolee ja on kodittomia. Nyt olen lakannut lukemasta kaikki mahdolliset uutiset ja olen rauhoittunut. Miten ja miksi pelätä etukäteen sellaista, mille ei kertakaikkiaan voi mitään. Vaikka seisoisin viikon päällään tai valvoisin yöt, ei maanjäristys tule sen todennäköisemmin tai epätodennäköisemmin. Alitajunta vaan käy vähän kierroksilla ja viime yönäkin säpsähdin pari kertaa hereille varmaan ohikulkevaan rekkaan ja mietin, että taasko järkkyy maa, mutta ei onneksi.

Sen verran olen varautunut, että on jonkun saamani vinkin tai ohjeen perusteella reppu, jossa on vaatekerta, passin kopio, vähän rahaa, viltti, vettä tms. Enemmän se ehkä on mielenrauhoittamiseksi, paljonko niistä sitten oikeasti olisi hyötyä, ehkä vähän, olettaen että sen saa siepattua mukaan. Oletteko te muut kokeneet millaisia maanjäristyksiä tai miten niihin varautuneet?

MatkaMartta siirtyy varhain torstaina Suomen peruskallioille ja pakoon myös tänne tulevia lähes 40 asteen helteitä :) Sieltä sitten palataan.



bougainvillea

ja parvekkeen pelakuu


9 kommenttia:

  1. Multa on kanssa kohta tulossa juttu samasta aiheesta, jaristykset ovat siis olleet molempien mielessa :) Hyvaa Suomen lomaa sinulle, jospa me vihdoin sen jalkeen onnistuttaisiin tavata ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä odottelen sinun juttua ja näkökulmia. Kyllähän ne on mielessä olleet. Kiitos, kyllä sen jälkeen nyt täytyy kyetä näkemään. Mulla on se teidän kaupunginosan uusi paljon kehuttu ratikkakin testaamatta vielä :)

      Poista
  2. Varmasti säikäytti! Mukavaa lomaa Suomessa! Meillä loma on edessä vasta reilun kolmen viikon päästä. Ja jos lomallasi kerkeät, niin vastaahan haasteeseen: http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2017/06/20/10-1-kysymysta-ulkosuomalaisille/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvää lomaa teille myös Suomeen. Pitääpä kurkkia ja koittaa vastailla, kiitos haasteesta :)

      Poista
  3. Siellä viimeistään opin, että ihmisen elämä on suuremmissa käsissä. On oltava järkevä eikä ole mitää mieltä asettaa itseään ehdoin tahdoin vaaraan. Mutta muuten voi luottaa olevansa suuremmissa käsissä. Maa järisee. Joskus me kuolemme. Mutta sitä ennen emme. Mitä siitä hysterisoimaan?

    VastaaPoista
  4. Ja vielä: minulla jäi Petran kanssa näkemättä, harmi. Koittakaa siis te kaksi nyt päästä samaan aikaan samaan paikkaan. Ja jos olet Suomessa sattumalta näillä kulmilla, niin tiedäthän, että täällä sinulla on aina koti? Ja Petralle sama myös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Ei tahallaan yltiöpäisiä riskejä, mutta jos elää aikoo niin kaikkea ei voi pelätäkään. Täytyy meidän nyt koittaa Petran kanssa löytää toisemme todella ja kiitos muistutuksesta, teillä on myös aina koti Smyrnassa <3

      Poista
  5. ONneksi ei käynyt pahemmin. Kaksi kertaa olen täällä kokenut maanjäristyksen ,ensimmäisellä kerralla asuin 15. kerroksessa,ja tornitalo heilui niin että olin ihan paniikissa, en tiennyt että se oli rakennettu kestämään järistyksiä.Oikein hyvää Suomen matkaa sinulle ja juhannuksen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suomessa ollaan. Täällä ei järise, eikä tärise, paitsi korkeintaan kylmästä. Vielä en ole yli 10 asteen lämpötiloja kohdannut tällä reissulla, kotona Izmirissä sen sijaan hätyytellään neljääkymppiä. Kyllä varmasti 15. kerroksessa tuntuu, minä huomasin eron jo toisen ja seitsemännen välillä. Mukavaa juhannusta ja kesää!

      Poista