Mikä maa mansikka?

Kumpi on parempi, Suomi vai Turkki? Kummasta tykkäät enemmän? Oletko asettunut jo tänne?

Mitenpä tuollaiseen nyt vastata. Voisiko olla luvallista tykätä molemmista. Tietysti Suomi on kotimaa, lapsuudesta asti tuttu. Jotain sellaista suomalaisuutta kai minussa on, joka pysyy. Sanontaa soveltaen... ihminen voi lähteä Suomesta, mutta Suomi ei ihmisestä... Eau De Colognen Johanna pohti näitä myös joku aika sitten käytyään Suomessa ja sain lisää intoa kirjoittaa tästä. Onhan tämä muutenkin sitä aikaa vuodesta, kun ulkosuomalaistet blogit täyttyy suomikaipuusta ja jos jonkinsortin suomi-pohdinnasta. Viikonloppuna siis vastailin taas näihin, kumpi on parempi - kysymyksiin.

kivien kolossa kasvava kaunis köynnös, mutta mikä?

Jostain syystä ennen on ollut se olo että pitää vastata kysymykseen jommalla kummalla, mutta nykyään lähinnä kertoilen molempien hyviä puolia ja koitan kuvailla sitä, kuinka onnellinen voin olla että on kaksi maata sydämessä. Ei siitä nyt ehkä kuitenkaan mihinkään pääse että Suomi on Suomi, kuitenkin se maa, jossa suuri osa ihmisistä puhuu sydämeni kieltä. Siellä on äiti ja isän hauta ja sinne ulkosuomalais-siskonikin vaeltaa kesäksi. Siellä on oikeaoppisen vaaleansininen taivas ja sen pilvilampaat ovat kyllä juuri niin ihanan pumpulisia palleroisia, että oijjoi. Koivumetsän humina lauantai-iltana, kun käy hakemassa saunavastan (ja ne hyttyset) ja se miten mäntymetsä tuoksuu ja ratisee kuumana kesäpäivänä, oijoji. Luonto kyllä liittyy kovasti mun parhaisiin suomi-juttuihin ja siihen kun yhdistetään lähisuku ja parhaat ystävät, niin siinä on aika hyvä paketti. Oi Suomeni!

Tietysti on myös niitä isompia Suomi-juttuja kuten ilmainen koulutus ja lähes ilmainen terveydenhoito jne, mutta jos ei niihin nyt mennä, niin kyllä se tuttu puhtauden, viileyden, suomen kielen, järjestelmällisyyden ja hiljaisuuden yhdistelmä on se, mitä mulle on Suomi. Onhan tietysti myös suurin osa muistoistani sieltä ja suomalainen kulttuuri, tavat ja luonteenpiirteet ovat minuun siirtyneet kiitos vanhempien, suvun, koulun jne. Se on sitten toisen tekstin arvoinen aihe, että näin vähän kauempaa katsottuna alkaa erottaa positiivisia ja ei niin positiivisia puolia.

Kirjoitan tätä parvekkeella kuunnellen sirkkojen siritystä, ilta on viilennyt lähemmäst kahtakymmentä astetta ja on jo melkein vilpoinen. Päivät on aktiiviselle elämälle vähän turhan lämpimiä nyt, mutta vielä pärjää sisällä, kun pitää ikkunat kiinni ja paksut verhot edessä. Tosin kyllä ulkonakin vielä pärjää. Ihoa hellivä aurinko on ihana, mutta aurinko täällä on kyllä myös välillä raa'an polttava. Mutta sen vastakohtana on ihanat illat, kun laskeva aurinko värjää taivaanrannan persikkaiseksi ja parvekkeen laatat tuntuu ihanan lämpimiltä paljailla varpailla. Kesä täällä on myös tuoreet hedelmät basaarilta. Meloneita koputtelevat mummot ( ja minäkin asiantuntevasti yritän), huumaavasti tuoksuvat persikat, vuorotellen kypsyvät mansikat, kirsikat ja viinirypäleet. Oi Turkkini!

varpaiden vilvottelua ja alkavat rusketusraidat

jalkapallo on pop

niin alkaa maa jo kuivua kesän edetessä