Vanhan kaupungin kujilla kuljeskelua - reissupostaus nro 3

Toisena aamuna saatiin maistaa taas ihanaa turkkilaista kohteliaisuutta, kun hotellin respassa meitä muutenkin koko ajan tosi hyvin palvellut työntekijä kertoi, että keskustaan pääsisi myös "venetaksilla" maata pitkin menevän perus minibussin sijaan. Sinnehän sitten suunnattiin ja muutamalla liiralla päästiin vettä pitkin satamaan lähelle nk. vanhaa kaupunkia, joka olikin ensimmäinen tavoite. Aika ihana tunne, kun laiva lipui kanavassa, vuoria näkyi kaukana. Juuri noita ihan parhaita sinisiä silhuetteja, kun vuoret näkyy eri sävyisinä horisontissa. Niitä voisin ihailla kyllä aika melkoisen kauan tuijotella varsinkin kun aallot liplattaa ja samassa lautassa on tuttuja naisia.

taatelit kohta korjuukypsiä

Päättäväisinä lähdettiin satamasta kohti nk. vanhaa kaupunkia, Paspaturia On aina mielenkiintoista käydä vähän basaarikujilla kiertämässä, tosin kyllähän turistialueiden kujat muistuttavatkin toisiaan, vaikka sinänsä kaupunkien maisemat erilaisia olisivatkin. Mutta eipä sekään niin justiinsa ole, kun seura on hyvää. Istanbulissa asuin siis kalustetussa asunnossa ja nyt olen rakentelemassa kotia ihan alusta saakka. Siksikään minua ei kyllä tyynynliina-, päiväpeitto-, astia jne. -valikoimien katselu ja kiertely haittaa ollenkaan. En ehkä ole sen värikkäimmän turkkilaissisustuksen ystävä - sen, jossa joka huone on eri värinen, eikä tupsuissa, pitsissä, kimalteessa jne. ole säästelty, mutta huomaan kyllä myös että haluan jotain turkkilaista kotiini silti, tai jotain joka minua tästä maasta muistuttaa. Kun tarpeeksi kiertää, niin on mahdollista löytää myös hieman hillitympiä värejä ja kuviointeja myös. Minulla on ihan vaalea sohva, löysin siihen tuolta reissulta puuvillaisen vaaleanturkoosin (lähelle minttua, mutta se kuulostaa liian pelottavalta :) ) päiväpeiton, jonka voi laittaa siihen suojaksi. Lisäksi löytyi kaksi vaaleaa tyynyliinaa. Lupaan kodista kuviakin vielä johonkin päivitykseen.

tämän tapaiset tyynynliinat ostin, mutta vähemmillä väreillä

Näitä etsinkin :)

oijjoi mitkä pelakuut ja minkä värisissä ruukuissa!

Fethiyen satama-aluetta ravintolan kattoterassilta

Nähtävyyksiähän Fethiyen läheltä löytyisi mm. Kayaköy ja Saklıkent ja monta muuta. Me päädyttiin Amyntaksen kalliohaudoille kaupungilla hengailun jälkeen. Tarkoituksena oli viettää rentoa päivää. Tiedettiin, että  kalliohaudat ei ehkä ole Turkin hienoimmat. Aiemmin olen käynyt kalliohaudoilla Demressä, jossa oli parempi ja näyttävämpi kalliohauta-alue, mutta tätä Fethiyen aluetta on kehuttu erityisesti sieltä olevien näköalojen vuoksi. Sitäpaitsi oli mukava nähdä vähän kaupunkia ja kuljeskella mukavassa säässä kujilla.

Pienet kujat ja niiltä näkyvät pihat ovat aina mielenkiintoisia. Niissä on jotain tuttua kylämäisyyttä Suomestakin, mutta värit, tuoksut, kasvit ja maisemat ovat silti niin erilaisia ja myös erilaisia mitä vaikkapa Istanbulin tai Izmirin keskustan alueella. Minun silmää ja erityisesti valokuvaussilmää houkuttelee nämä ylös alas menevät kujat, pihoista aitojen läpi, yli tai ali kurkottavat oliivipuiden, päärynäpuiden, luumupuiden ja viinirypäleköynnösten oksat. Paprikataimien ja kukkien ruukut on tehty lähinnä erilaisista ämpäreistä ja peltitölkeistä ja ne levittäytyvät katujen varsille. Kissat oikovat uneliaina selkiään herätessään ääniimme päikkäreiltään autojen alta ja pensaiden katveista. Ovia löytyy perinteisten valkoisten tai tummien tehdasvalmisteisten lisäksi violetteina, pinkkeinä, räjähtäneinä, tyylikkäinä jne. Lämpimässä tuulessa liehui erilaisilla naruviritelmillä lakanaa, paitaa, peittoa ja pöksyä. Tällaisilla kujilla elämä näkyy ja se saa näkyä. Tykkään. 

öljypurkkien paprikat ja kukat

violetti ihana ovi

Edelleenkään ei tarvinnut paljon kysellä reittiä, (tosin googlemaps puhelimestakin auttaa) sillä paikallisten mielestä tällainen ulkomaalaisten naisten joukko oli varmaan itsestäänselvästi menossa kohti kalliohautoja - sellaisella varmuudella ohjetta tuli risteyksissä arpoessamme. Jossain vaiheessa ne alkoivatkin jo näkyä. Portaita oli muutama kivuttavaksi ja nousun myötä alkoivat myös alhaalla näkyvät maisemat tulla upeammiksi ja upeammiksi. Kannatti nousta ylös, kuten yleensä aina. 

auringonkukkaöljyastia

katu nro 73

paprikat kuivumassa talvea varten

Takaisin palatessa jatkui kuvaaminen ja asioiden ihmettely. Nautin täysin siemauksin keskusteluista siinä alaspäin laskeutuessa. Tiedättehän, kun joskus on helppo olla porukalla. Keskustelunaiheet poukkoilee taivaan ja maan välillä sinne ja tänne. Välillä joku aina pysähtyy kuvaamaan, kuvausvinkkejä annetaan ja kuvaamisen jälkeen juttu ja matka jatkuu. Suurkaupungeissa asuvat (suurin osa meistä) nauttivat pienistä kaduista ja rauhasta sekä tietysti siitä että saa höpötellä omasta kulttuurista olevan kanssa. Paikallisten ystävien kanssa on sitten omat ilonsa ja suomalaisten kanssa omansa. 

Aurinko laski taas Välimereen. Sitä ei väsy myöskään katselemaan. Viimeisen illan haikeus alkoi hiipiä mieleen. Nyt pitäisi hyvästellä taas sakki joksikin ajaksi. Toisaalta taas näiden naisten kanssa heipat sanotaan melko pienellä tunnekuohulla. Nähdään taas - nähdään kun sellainen mahdollisuus tulee. Elämä on muutenkin niin lähtemistä ja tulemista, että siihen alkaa jotenkin tottua. Vaikka toisaalta niitä kaikkein rakkaimpien ja läheisimpien hyvästelyihin ei tottune eikä kai tarvikaan. Näiden päivien aikana puhuttiin paljon myös niistä asioista, jotka ikäänkuin vaan kuuluu siihen pakettiin kun lähtee eläämänsä ulkomaille elämään. Siihen kuuluu lähtöä ja tuloa. Lentokentät ja erinäköiset asemat tulevat tutuiksi ja matkalaukkua ei tarvitse etsiä varaston perältä miettien "minkä värinen se nyt olikaan". Erinäköisiin tapoihin, ruokiin jne. ollaan totuttu tai sitten siihen on totuttu että ne on erilaisia, vaikka maku ei aina miellyttäisikään ;)

Heihei - Nähdään taas.