Minun piti tehdä rennon iloinen, "tällainen oli viime vuosi ja tätä ehkä odotan tulevalta" postaus, mutta en nyt kyllä voi. En ole enää jokaisesta tässä maassa tapahtuneesta iskusta ja välikohtauksesta kirjoittanut. Se juuri herättikin ajatukseni tänään.
Tämä vuosi alkoi siis isolla iskulla Istanbulissa kuuluisassa Reina-yökerhosssa, jossa kuoli tämän hetken tietojen mukaan 39 ihmistä ja haavoittui useita kymmeniä. Oli epäilys, ettei ainakaan läheisiä ystäviäni olisi tuolla, mutta koskaanhan ei voisi tietää. Kun sunnuntaina nukkumaan mennessä uutisen huomasin, huokaisin ja tuli olo että taasko. Eihän siitä ole kun muutama viikko, kun edellisen kerran kymmeniä ihmistä kuoli ja vielä useampi loukkaantui Istanbulissa räjähdyksessä ja sen jälkeen tapettiin venäläinen diplomaatti. Tulee surullinen olo ja huomaan että alkaa enemmän ja enemmän ärsyttää ja väsyttää nämä, eikö tämä koskaan lopu? Paheneeko vaan vai hiipuuko jossain vaiheessa? Mitä odottaa?
Tämä vuosi alkoi siis isolla iskulla Istanbulissa kuuluisassa Reina-yökerhosssa, jossa kuoli tämän hetken tietojen mukaan 39 ihmistä ja haavoittui useita kymmeniä. Oli epäilys, ettei ainakaan läheisiä ystäviäni olisi tuolla, mutta koskaanhan ei voisi tietää. Kun sunnuntaina nukkumaan mennessä uutisen huomasin, huokaisin ja tuli olo että taasko. Eihän siitä ole kun muutama viikko, kun edellisen kerran kymmeniä ihmistä kuoli ja vielä useampi loukkaantui Istanbulissa räjähdyksessä ja sen jälkeen tapettiin venäläinen diplomaatti. Tulee surullinen olo ja huomaan että alkaa enemmän ja enemmän ärsyttää ja väsyttää nämä, eikö tämä koskaan lopu? Paheneeko vaan vai hiipuuko jossain vaiheessa? Mitä odottaa?
Ilta-Sanomissa oli juttu, johon oli koottu Turkissa tapahtuneet viime vuoden terrori-iskut ja vallankaappausyritys ja saatu kuolleiden määräksi yli 600, loukkaantuneita jopa vakavasti loukkaantuneita tietysti moninverroin. Luin ne läpi ja huomasin, että osan olin jo ihan unohtanut, jopa silloisessa kotikaupungissani Istanbulissa tapahtuneita en olisi pystynyt kaikkia luettelemaan. Tämä viimeistään pysäytti miettimään, että kuinka nopeasti ne järkyttävyydetkin sitten kuitenkin unohtaa.
Toisaalta se lienee edellytys sille, että uskaltaa elää ja liikkua ja olla normaalisti ja toisaalta se on huolestuttavaa ja myös ärsyttävää. Tuli myös mieleen tuttu vertaus sammakosta kiehuvassa vedessä. Jos sammakko laitettaisiin kiehuvaan veteen se loikkaisi pois, mutta kun vettä lämmitetään pikkuhiljaa, sammakko ikäänkuin tottuu ja sille käy huonosti. Vähän samaa tässä on, että pikkuhiljaa tottuu siihen että asuinmaassa ja myös muissa maissa sattuu ja tapahtuu. Hankalaa tietysti on, kun ei oikein tiedä mitä odottaa. Miten tämä ratkeaa ja ratkeaako ja mitä kaikkea sana "tämä" tässä edes pitää sisällään. Paikallisten ystävien kanssa jutellessa mielipiteet jakautuvat. Tietysti kaikki ovat surullisia ja järkyttyneitä tapahtuneista. Osa enemmän huolissaan kuin toiset. Yhteistä tuntuu olevan epätietoisuus ja epävarmuus.
Tiedostan tekstin olevan sekavan, mutta niin on olokin. Elän normaalia arkea. Kaupat, liikennevälineet, kaikki toimii ihan normaalisti. En pelkää. Mutta toisaalta fakta on, että ihmisiä kuolee lähes säännöllisen oloisesti erilaisissa iskuissa tässä maassa ja se taas ei ole - eikä sen todellakaan kuulukaan olla - normaalia. Onko siis tulossa normaalia siitä että epänormaalista on tullut normaalia? Voi kuinka toivoisin, että niin tässä maassa kuin monessa muussakin ihmiset voisivat elää rauhallisesti toinen toistensa kanssa pyrkien paremminkin rakentamaan rauhaa kuin repimään rikki.
Koko maailmaa en taida voida muuttaa, mutta koittaa hoitaa oman osuuteni niin auttamalla kriiseissä kärsiviä viattomia kuin yrittämällä elää rauhassa ja sovussa niiden kanssa, keitä elämässäni on ja teillä vastaan tulee.
Rauhallista ja sopuisaa alkanutta vuotta toivottelee kaikesta hämmentynyt MatkaMartta. Kuvina eiliset iltakuvat.
Toisaalta se lienee edellytys sille, että uskaltaa elää ja liikkua ja olla normaalisti ja toisaalta se on huolestuttavaa ja myös ärsyttävää. Tuli myös mieleen tuttu vertaus sammakosta kiehuvassa vedessä. Jos sammakko laitettaisiin kiehuvaan veteen se loikkaisi pois, mutta kun vettä lämmitetään pikkuhiljaa, sammakko ikäänkuin tottuu ja sille käy huonosti. Vähän samaa tässä on, että pikkuhiljaa tottuu siihen että asuinmaassa ja myös muissa maissa sattuu ja tapahtuu. Hankalaa tietysti on, kun ei oikein tiedä mitä odottaa. Miten tämä ratkeaa ja ratkeaako ja mitä kaikkea sana "tämä" tässä edes pitää sisällään. Paikallisten ystävien kanssa jutellessa mielipiteet jakautuvat. Tietysti kaikki ovat surullisia ja järkyttyneitä tapahtuneista. Osa enemmän huolissaan kuin toiset. Yhteistä tuntuu olevan epätietoisuus ja epävarmuus.
Tiedostan tekstin olevan sekavan, mutta niin on olokin. Elän normaalia arkea. Kaupat, liikennevälineet, kaikki toimii ihan normaalisti. En pelkää. Mutta toisaalta fakta on, että ihmisiä kuolee lähes säännöllisen oloisesti erilaisissa iskuissa tässä maassa ja se taas ei ole - eikä sen todellakaan kuulukaan olla - normaalia. Onko siis tulossa normaalia siitä että epänormaalista on tullut normaalia? Voi kuinka toivoisin, että niin tässä maassa kuin monessa muussakin ihmiset voisivat elää rauhallisesti toinen toistensa kanssa pyrkien paremminkin rakentamaan rauhaa kuin repimään rikki.
Koko maailmaa en taida voida muuttaa, mutta koittaa hoitaa oman osuuteni niin auttamalla kriiseissä kärsiviä viattomia kuin yrittämällä elää rauhassa ja sovussa niiden kanssa, keitä elämässäni on ja teillä vastaan tulee.
Rauhallista ja sopuisaa alkanutta vuotta toivottelee kaikesta hämmentynyt MatkaMartta. Kuvina eiliset iltakuvat.
 |
| uuden vuoden päivänä väkeä normaalisti liikenteessä |
 |
| syklaameita, mun lemppareita |
 |
| korkeat palmut ja auringonlasku - tykkään |
Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta ja paljon tsemppiä sinne haastaviin olosuhteisiin! Minut pysäytti tuo viimeisin isku, mutta toisaalta sekin on totta, että kamaliin uutisiin jotenkin turtuu kun niitä tulee liikaa. Pari vuotta sitten vietimme uudenvuodenaaton juurikin Istanbulissa, paluumatkalla Euroopasta kotiin Sudaniin... On vaikea uskoa miten tilanne onkaan parissa vuodessa siellä muuttunut! Ja sitten toisaalta niin kuin sanoit elämä tietysti jatkuu kuitenkin monessa mielessä myös ihan entisellään.
VastaaPoistaKiitos Kata! Kyllä se viimeisin isku oli jotenkin niin karu siinä, että se osui keskellä iloiseksi aiottua juhlaa, alkavaa uutta vuotta. Istanbul on edelleen mun mielestä ihana, mutta kyllä tilanne on näinä kohta kolmena vuotena muuttunut, näin itsekin ajattelen.
PoistaHyvää uutta vuotta teille!
Voi vitsit miten samanlaisia fiiliksiä on täällä tunnettu.. Toivotaan, että tää vuosi olisi parempi. Tosin sitä kai ne terroristit tälläkin iskulla haki, näytettiin heti alkuun että rauhallista vuotta on turha toivoa..
VastaaPoistaParempaa uutta vuotta toivotaan tähän maahan todellakin kaikesta huolimatta! Kaikkea hyvää ja onnellista uutta vuotta sinulle!
PoistaHyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta. Oli kyllä surullista kuunneltavaa uutisista.
VastaaPoistaKiitos samoin sinne! Niin se on, eikä vaan täällä vaan niin monessa muussakin maassa.
PoistaPahoin pelkään, että Isis on tullut jäädäkseen. Tavalla tai toisella. Turkin tilannekaan ei rauhoitu, ennen kuin valta vaihtuu. Jos sittenkään. Ja nykyinen valta ja nämä terroriteot antavat siellä oikeuden pistää syyt syyttömillekin. Ja komplot voi hyvin.
VastaaPoista:( Niinpä, ei näytä hyvältä.
PoistaMutta onneksi on paljon kaunista ympärillä, täytyy katsella sitä ja keskittyä muuhunkin hyvään.
mutta kun on turva...
VastaaPoistaEpatietoisen hammentynyt olo on varmasti meilla kaikilla tassa maassa, paallimmainen oli uudenvuodenpaivaan heratessa toivoton ja surullinen. Iskujen lisaantyessa ihminen ilmeisesti yrittaa unohtaa tapahtumat aina vain nopeammin ja epanormaalista tuleekin normaalia. Sita erottaa itsensa tilanteesta ja ajattelee etta oma arki pyörii jossain omissa, muka turvallisemmissa sfaareissa vaikkei se totta olekaan.
VastaaPoistaSamoilla linjoilla. Jotenkin noin tuntuu käyvän. Se on myös varmasti pakko, että täällä voi elää. Hyvä varmaan, että käy niin vaikka toisaalta se on välillä myös raskasta, kun epänormaalista tulee normaalia...
Poista