Bergaman historiaa ihailemassa (suomitekstit odottaa edelleen vuoroaan)

Olen saanut ystäviä kylään tänne ja reissu ja vierailutahti lähialueiden nähtävyyksissä ja vähän kauempanakin on sitä luokkaa, ettei tietokoneen eteen ennätä ja että lupaamaani suomiteksteihin ei kykene paneutumaan, kun mieli ja kameran muisti on täynnä ihania maisemia, hetkiä ja juttuaiheita helteisestä Turkista. Tämähän ei ole se ihan paras retkeilysää- tilanne on se, että jo mittari näyttää 35 tai jopa pyöristyy alaspäin kolmeenkymppiin on "ihanan viileää", monena päivänä varjolämpötila on ollut siinä neljänkympin huitteilla. En nyt halua edes miettiä, mihin mittari sitten auringossa voi nousta.

No, jokatapauksessa. Vieraana on sukulaistytöllä vahvistettu ystäväperhe Bulgariasta. Toiveina heillä on nähdä Izmiriä, mahdollisimman monta nk. seitsemästä seurakunnasta eli Raamatun Ilmestyskirjassa mainituista seurakunnista, jotka kaikki sijaitsevat tässä maksimissaan noin päivämatkan päässä Izmiristä. Itsellänikin puuttui vielä kolme seitsemästä, joten ihan mielellään olin lähdössä mukaan joillekin reissuille ainakin. Näistä seurakunnista kaksi (Pergarmon, nyk.Bergama ja Efeso) ovat myös Unescon Maailmanperintökohteita, joita mielellään myös kierrän. Tosin näissä kahdessa olin jo aiemminkin käynyt. Efeson reissusta on juttua täällä ja Bergamassa olen käynyt ajalla ennen blogia, joten siitä kuvia kohta. Näiden lisäksi vieraiden listalla oli Pamukkalen ainutlaatuiset valkeat kalliot, jotka ovat myös Unescon listalle päässeet ja jotka ansaitsevat oman tekstinsä myöhemmin.

Lähdettiin viime perjantaina minun näkökulmastani melko ex tempore aikataululla Bergamaan. Aikakäsityksessä on aina vähän kulttuurien välisiä eroja, kuten jokainen Suomen tai ainakin Pohjois-Euroopan ulkopuolella asunut ehkä enemmän ja vähemmän allekirjoittaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa ja turhaan vaan nostaa verenpainettaan, jos ajattelee että oma tapa suhtautua aikaan ja suunnitelmiin on se ainoa oikea. Odottajat voivat ottaa hyvän kirjan tai kupin kahvia ja aikatauluihin rennommin suhtautuvat edetä omaan tahtiin mielummin kuin suuttua ja lakata toimimasta kokonaan. Näin siis toimimme, join kahvia, kastelin kukat jne :)

Matkalla olin jo varma, ettei mitenkään ehditä ennen kuin alue menee kiinni tai korkeintaan puoli tuntia ennen. Onneksi olin kuitenkin katsonut vahingoissa talviaikatauluja ja niin Pergamonin rauniot kuin moni muukin paikka onkin kesällä auki pidempään kuin talvella ja hyvä niin. Ehdimme ostaa vettä ja lähteä kiertämään aluetta. Pysähdyttiin jo alkumatkasta syömään hienoihin maisemiin omia eväitä ja sitä vettä ja lukemaan vähän netistä tietoa paikasta. Päivä oli viilein pitkään aikaan ja kuumimpanakaan hetkenä ei tainnut varjolämpötila paljon 25 yläpuolelle mennä. Siitä oli hyvä aloittaa turistikierroksemme, kun myöhempinä päivinä päästiin sitten jo varjossakin sinne 40 asteen paikkeille.







'






Bergama nimi tulee kielitieteilijöiden mukaan alueella antiikin aikoina puhutuista kielistä ja tarkoittaisi korkeaa. Bergaman raunioiden alueelle nousseet voinevat olla tieteilijöiden kanssa samaa mieltä. Sinne pääsee joko autolla tai alueelle rakennetulla köysihissillä, me valitsimme autolla menemisen. Ylhäältä on mielettömän hienot maisemat alas laaksoihin. Näkymässä on niin kaupunkia, lisää vuoria kuin vettä ja metsääkin. Rauniot eivät ole Efeson tapaan niin laajat ja hyvin restauroidut, mutta kyllä niistäkin käsityksen saa entisajan loistosta. Luulin Suomessa asuessani, etten olisi näin raunioihminen (onkohan se sana :) ), mutta täällä Turkissa on kyllä ollut niin hienoja paikkoja etten yhtään kadu niiden kiertämistä.

Pergamonin kaupunki on antanut nimensä myös pergamentille, joka on keksitty kaupungissa. Pergamonissa oli suuri kirjasto, jonka sanotaan kilpailleen jopa Egyptissä sijainneen Aleksandrian kirjaston kanssa. Legendan mukaan Aleksandriasta haluttiin häiritä kilpailijaa ja se kielsi papyruksen maastaviennin, kehittivät pergamonilaiset tilalle pergamentin. Pergamenttia käytettiin paperina, jolle kirjoitettiin mm. Raamattu. Se tehtiin erikoismenetelmällä eläinten, kuten lampaiden tai vuohien, nahasta.

Bergaman, kuten niin monen muunkin Turkin alueelta löytyvän historiallisen kohteen juuret ulottuvat kauas aikaan ennen ajanlaskun alkua. Pergamon ehti olla hetken aikaa osa Traakian valtakuntaa, kunnes sen kukistumisen jälkeen siitä tuli Pergamonin kaupunkivaltio. Se oli Rooman valtakunnan liittolainen ja soti sen puolella. Kun Pergamonin viimeinen kuningas Attalos III kuoli, hän testamenttsi valtakuntansa Roomalle ja roomalaiset tekivät Pergamonista osa Asian provinssia, jonka pääkaupunki siitä tuli ennen Efesoa. Toisella vuosisadalla Pergamon oli kasvanut noin 200 000 asukkaan kaupungiksi ja siitä tuli myös kristillisen maailman kannalta tärkeä kaupunki ja siellä oli myös piispanistuin. Tähän teemaan tutustuessani löytyi mielenkiintoinen info, että sulttaani Murat III onnistui kuljettamaan kaksi suurta alabasterista valmistettua uurnaa Pergamonista Istanbuliin Hagia Sofiaan. Enpä ollut tiennyt tuota.

Pergamon hyväksyttiin Unescon maailmanperintökohteiden listalle vuonna 2014 ja siitä tuli listan kohde numero 999. Perusteina on ollut sen pitkä historia ja merkittävä asema hellenistisen kauden kulttuurin ja taiteen keskuksena. Merkittävää lienee se, että siellä on näkyvillä kerroksia ja merkkejä niin hellenistiseltä, roomalaiselta, itäroomalaiselta kuin myös ottomaanikaudeltakin. Alueella oli harmittavan vähän tauluja, jotka kertoisivat alueesta ja raunioista, mutta jotain toki oli. Rauniot ja pylväät olivat hienoja, mutta ehkä melkein parasta antia siellä on valtavan kauniit maisemat. Kyllä noissa paikoissa aina ihmetyttää se, miten ilmeisestikin nykyaikaa vähemmillä teknisillä vempeleillä on tehty niin valtaisia pylväitä ja taidokkaita koristeluita.

Antiikin Pergamon lisäksi vuoren juurella oleva kylä on suloinen. Viitan mukaan siellä oli "vanhoja Pergamonilaisia taloja". Aurinko oli jo laskemassa ja alkoi olla nälkä, mutta pienen pyrähdyksen tein sinne.

Tällaista oli Bergamossa, suosittelen kyllä täälläpäin kulkeville!