Kuşadasıssa retkeilystä ja uimataidosta

Kuşadası eli lintusaari on ollut pitkään listallani, että siellä pitäisi päästä käymään. Matkaa täältä kertyy vain alle 100 kilometriä sinne ihanien rantojen äärelle. Izmiriin lentää nyt Helsingistä kerran viikossa suora lomalento ja sieltä varmaan monet päätyy juuri Kuşadasın rannoille ja Bodrumiin, joka on vielä näkemättä minulta. Suomea kuuli jonkun verran kaduilla - aina se hätkähdyttää, sillä Izmirissä sitä juuri ei kuule ja Istanbulissakin vain tietyillä alueilla yleensä ja sielläkin harvakseltaan.

Kuşadasın asukasluku näyttää netin tietojen mukaan olevan siinä 100 000 paikkeilla, taksikuskit taisivat puhua paljon suuremmasta luvusta, mutta niinhän se on aina :) Nyt oli sellainen reissu, ettei keskitytty historiallisiin kohteisiin, eikä edes niihin nk.pakollisiin nähtävyksiin. Ihanan yksinkertaista reissuelämää vietettiin vaan. Uitiin päivällä ja illalla etsittiin ruokapaikka ja aina matkanvarrelle osui monenlaista muuta kojua kyllästymiseen (ei kaikkien ;) ) saakka.

perinteiset, mutta hivenen koristeelliset turkkilaisen kahvin kupit

rypäleiden myyntiä kadunvarrella ilta-auringossa

ja tuoreita viikunoita

Hotellimme sijaitsi aktiivisimman turistialueen ulkopuolella , joten tuli käveltyä myös ihan tavallisen turkkilaisen ihmisen Kuşadasıssa, eikä pelkästään turistien keskellä, vaikka sitäkin oli toki. Englantia ja jopa muutama sana suomea oli tarttunut monen kauppiaan mieleen. Kaduilla myös kuuli monia kieliä, suomea, venäjää, englantia, hollantia jne. Ulkonäöstä päätellen aika paljon eurooppalaisia turisteja ja paljon lapsiperheitä. Vaikka en niin turistialueiden fani olekaan, onhan siinä toisaalta oma viehätyksensä joskus kiertää niitä värikkäitä kauniita kojuja illalla, haistella kahvin tuoksua, etsiä se parhaan näköinen ruokapaikka ja vaan katsella ympäriinsä. Kävelykatuja riitti kyllä suuntaan jos toiseenkin. Oli laukkuja, vaatteita, huiveja, turkkilaisia tee- ja kahvisettejä, Kusadasi-jääkaappimagneettia jne.jne.jne. Isossa seurueessa kun reissaa, niin on taattua että odottelua on paljon. Aina joku haluaa johonkin kauppaan ja toinen seuraavaan. Kameran kanssa odottelu oli hauskempaa ja päätin että etsin mielenkiintoisen näköisiä yksityiskohtia kuvattavaksi ja ajankulukseni. Niitä nyt tässä teillekin nähtävänä. 

Tämän koiravauvan koti oli vaatekauppa, johon piipahdettiin joka ilta ja koirulikin tuli tutuksi

tällainen kauppiaskin tuli vastaan

sokerille ja rasvalle maistuvia pallosia

jäätelölle!

vielä vihreät mandariinit

Älä seuraa minua, minäkin olen eksyksissä :)

illan hämärä saapuu

 Rantalomakohteessa kun oltiin, niin uimaan tietysti piti päästä. Kaduilta ja kujilta löytyi siihen liittyvää rekvisiittaa runsain määrin, ei olisi tarvinnut mitään muistaa kotoa ottaa, jos olisi valmis ostamaan kaiken uuden. Minulle täällä etelässä on aina haasteena vaalea iho, jossa on paljon luomia ja suvun melanoma-rasitus, joiden yhteissummana ihotautilääkäri sanoi että minulla on monisatakertainen riski saada melanoma nk. normaaliin verrattuna. Siispä täällä on käytettävä monta kuukautta 50-kertoimista aurinkorasvaa, hattua ja koitan kuumimpaan aikaan suoraa aurinkoa vältellä. Onnistuin silti tällä reissulla vähän turhan punaiseksi saamaan ihon, mutta ei onneksi mitään kivuliasta pahempaa ongelmaa.

Jännä miten tähän kuumuuteen tottuu. Suomesta paluun jälkeen eka viikko on ihan toivoton, tosi helposti oksettaa ja heikottaa ja tekee kaikkea mahdollista huonoa. Sen jälkeen varmaan oppii taas juomaan järkevämmin - eli siis koko ajan ja ehkä kehokin sopeutuu niin ettei koko aikaa päässä pyöri. Hikihän nyt tulee edelleen ihan samalla lailla, rasvat ja meikit uhkaa valua pois naamasta jne. mutta sille ei ny voi mitään. Tämä tälle viikolle luvattu 34-35 asteen maksimilämmöt tuntuvat jo ihan kohtalaisilta ja tänä aamuna klo 7 oli vaan 19 astetta, pussilakana piti vetää päälle kun ulkoa puhalsi niin viileästi ;)

onneksi sentään oli omat mukana

Kai täällä omassa blogissa saa mainostaa, mitään itse  siitä hyötymättä vinkata teille. Olen tykännyt tosi paljon tuosta Vichyn 50-kertoimisesta aurinkorasvasta, joka on spray-pullossa ja se on tosi helposti levitettävää ja riittoisaa. Apteekeista sitä ainakin saa, ehkä muualtakin. Vähänhän se on hintavaa, mutta täällä kun rasvaa pitää käyttää niin monta kuukautta, on kiva että sitä on miellyttävä käyttää. Olen ostanut tuon purkin viime kesänä ja vieläkin riittää, sumu tulee niin ohuena iholle, että se ei heti lopu. 

Hotellille saavuttua lähdettiin testaamaan sen uima-allasta. Seurueessa on lisäkseni kaksi kunnolla uimataitoista, yksi joka on aiemmin uinut, mutta nyt pelon vuoksi ei enää uskalla, kaksi jotka pelkää vettä melko hysteerisesti, mutta tulee sinne joskus aina kuitenkin kunhan jalat yltää pohjaan ja lähellä on ihmisiä. No, toinen näistä suht hysteerisistä tuli kanssani altaaseen ja aiemmin uinut istui altaan reunalla antamassa myös vinkkejä. Altaan reunalta otettiin sellainen lötköpötkö (turkiksi deniz makarna eli merimakaroni :) Alussa luonnollisesti hän takertui makarooneineen minuun, mutta sitten alkoi uskaltaa itsekin potkia ja liikutella käsiä, kun olin lähellä takertumisetäisyydellä. Oli ihana nähdä hymy kasvoilla ja pieni luottamuksen alku veteen ja itseensä ja ehkä vielä enemmän lötköpötköön ja minuun ;)

Seuraavana päivänä kovennettiin haastetta ja lähdettiin veneretkelle. Oltiin käyty osan porukkaa kanssa illalla varaamassa liput. Reilulla lounasruuan hinnalla sai 7 tuntia kestävän risteilyn Egeanmerellä, joka sisälsi kolme tunnin mittaista uintitaukoa merellä, lounaan ja tietysti paikalliseen tyyliin musiikkia ja mahdollisuuden tanssia laivalla, ottaa aurinkoa (tai hakeutua varjoon) jne. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja linnoittauduimme laivan taka-osaan suojaa antavan varjon alle. Leviteltiin pyyhkeitä patjoille ja leviteltiin rasvoja. Mikään luksusjahti se ei ollut, mutta edullinen ja pelastusliivejä, pelastusrenkaita ja pelastusvenekin näkyi löytyvän.

tällainen kaveri oli keulassa vahdissa :)

Laivoja oli rivissä useampia odottamassa lähtöä. Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy taustalla Kusadasin linnoitus, joka on pienelle saarella, sinne johtavalta tieltä/sillalta lähti laivat. 

Matkaan lähdettyä alkoi turkkilainen poppi soida ihan riittävän lujaa :) Viereisellä patjalla makoilevan ystäväiseni kanssa tulkittiin laulujen sanoja, meinasi olla vauhti niin luja että sanat takertuivat toisiinsa tällaisella ei-äidinkielenä-puhujalla. Pian tuli ensimmäinen lahti, johon päästiin uimaan Laiva rantautui kalliolle niin että ei-uimataidottomat pääsivät lahdenpohjukasta uimaan rannasta käsin ja uimataitoiset suoraan laivalta rappusia myöden.

Me uimataitoiset uitiin rannalle toisia vastaan ja laivalta sai myös lötköpotköjä mukaan. Niin sitten jatkui uimaopetus meressä. Yksi oppi jopa hieman uimaan muutaman metrin pätkiä ihmiseltä ihmisen luo :) Yksi oli lötköpotkönsä kanssa tyytyväinen ja yksi kahlasi ja totutteli. Olipa ihana uida viileässä mutta suomalaisittain lämpimässä Egeanmeressä, kauniit vuoret ympärillä ja vielä lähempänä ihanat ystävät. Ei huono.

tuosta pääsi kävelemään kalliolle

Kahta seuraavaa uintikertaa varten laivamme pysähtyi merelle ja siitä voi mennä veteen joko portaita tai kaltevaa liuskaa pitkin. Uimataidottomille oli pelastusliivejä ja niitä lötköpötköjä. Meidän seurueen uimataidottomista kaksi tuli myös veteen pelastusliiveillä. Yksi oli ihan rauhallinen kun oli liivit ja uimataitoiset ei poistuneet kauas, toinen taas panikoi, mutta tuli kahteen kertaan. Sanotaanko, että oli jo omakin uimataito koetuksella, kun panikoiva tarrautuu kaulaan, mutta ei poistuttu portaiden ja muiden tukien läheltä, niin ei mitään vaaraakaan ollut ja meitä uimataitoisia oli monta.

Minua on yllättänyt näiden päivien aikana kuinka yleistä uimataidottomuus on ja kuinka suuri etuoikeus taitaakin olla se, että kouluissa opetetaan uimaan. Olin luullut että täällä meren rantojen äärillä asuvat osaavat kaikki uida, mutta väärin luulin. Miten teidän kulttuureissa ja maissa on? Osataanko uida? Tykätäänkö uida?

Oi Turkki ja Oi Egeanmeri!