Pamukkale - puuvillalinna ja hotellisuositus

Maanantaina oli suuntana lähteä kohti erikoista Pamukkalea - suomeksi käännettynä se on puuvillalinna. Yksi tämän maan ja tämän alueen Unescon maailmanperintökohteita tämäkin. Olen kuullut toki siitä ja vähän haaveillut menostakin, mutta nyt kun kuulin että olisi mahdollisuus sinne päästä ja googlettelin vähän aluetta, aloin jo kunnolla innostua! Vaikka tiedostinkin, että kesäkuumalla reissu voisi olla melkoisen raskas. Matkaan lähdettiin varhain aamulla ja ystävät olivat käyneet ostamassa suolaisia ja makeitakin leivonnaisia mukaan. Niinpä pysähdyttiin matkalla huoltoasemalle, jonka pihalta sai ostaa kahvia ja teetä ja kaivettiin omat eväsherkut esille. Allamme oli vihreä nurmikko, tien toisella puolella kohosivat kauniit vuoret ja toisella puolella avautui pieni oliivitarha. Harvoin on nescafé maistunut näin hyvältä eikä aurinkokaan vielä paahtanut täydellä teholla.

Nopsan hotelliin majoittumisen jälkeen lähdimme matkaan. Seurueessa oli eriäviä näkökulmia siitä, onko mitään järkeä näin kuumalla lähteä kiipeämään. Alueelle pitää mennä viim. klo 17 ja sieltä olla pois netin sulkemisaikojen mukaan klo 21 (myöhemmin huomattiin, että tässä oli pientä joustoa, mutta silti). Me oltiin lähdössä klo 14 jälkeen ja sääennustuksesta huomattiin, ettei suurta eroa ole klo 14 ja 17 välillä, ilma alkaa viilentyä kunnolla vasta auringon laskettua. Kaikesta huolimatta lähdettiin siis matkaan kaupan kautta, josta täytettiin laukut vedellä, mehulla, jääteellä ja kaikkien janoisten sankarijuomalla ayranilla, joka on turkkilainen erityisesti kuumalla ilmalla nautittava juoma, joka tehdän vedestä, jugurtista ja suolasta ja jota saa toki valmiina kaupasta.

kohde näkyy jo

tuonne on suunta

Pamukkale on todella ainutlaatuinen ja erikoinen luonnonkohde, joka sijaitsee Lounais-Turkissa Denizlin kaupungin ulkopuolella reilun 200 kilometrin päässä Izmiristä ja yli 550 kilometrin päässä Istanbulista. Se ja sen huipulla sijaitseva Hierapoliksen kaupunki otettiin kulttuuriarvojen perusteella Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988. Se on yksi Turkin suosituimpia turistikohteita, jonkun arvion mukaan siellä käy vuositasolla jopa lähes miljoona turistia.

Pamukkalen valkoiset kalliot ovat keskellä lähes autiomaata muistuttavaa kuivaa vuoristoa ja erottuvat jo kaukaa. Pamukkale on saanut puuvilla-nimensä valkoisista kalkkikivikallioista, jotka ovat muodostuneet lämpimän (35-100 astetta) kalkkipitoisen veden virratessa kallion sisältä hitaasti alas korkeaa kiviseinämää pitkin. Tuhansien vuosien saatossa siitä on muodostunut valkoisia tasanteita, tippukiviä ja erikoislaatuisia vesialtaita mineeralien sedimentoituessa kallioon.

Aiemmin ylös kallioille on kuulemma saanut tulla mm. mopoilla tms. sekä ainakin kengillä. Valtavista turistivirroista johtuen osa alueista on muuttunut valkoisen sijaan ruskeiksi, eikä kaikilla kallioilla saa enää kävellä eikä kaikissa altaissa uida. Rinnettä pitkin menee kaistale, jossa kävely paljain jaloin on sallittua ja jonka varrella oleviin altaisiin saa mennä kahlaamaan. Joissain kohdin vesi virtaa myös kallion pintaa pitkin ja joissain kohdin se on ihan kuiva, kova ja sileä. Liukastumisen vaara on melko pieni, altaisiin laskeutuessa pitää vähän varoa kuitenkin. Ihmisiä menee nauhana ylös ja alas rinnettä. Ylhäälle Hierapoliksen kaupunkiin on rakennettu joskus 1950-60-luvuilla hotelleja, mutta ne on nyt purettu ja aluetta suojellaan. Alas kyläänkään ei saa rakentaa vapaasti, kertoi hotellimme omistaja.

Aiemmin on saanut uida useammissa altaissa, nyt enää ei. Olin etukäteen lukenut, että ylhäällä on nk. Kleopatran allas / antiikkinen allas (antique pool, antik havuz). Sinne on erikseen 35 liiran pääsymaksu ja ylipäätään jo alueellekin oli 35 liiran pääsymaksu, mutta onneksi museokortti kävi siihen toisin kuin altaaseen. Olin miettinyt, että allas näyttää houkuttelevalta, mutta tuntui vähän rahastukselta maksaa siitä niin paljon.

Meidän vierailupäivänämme oli kuitenkin puhelimen mukaan varjossa 39 astetta, joten päätimme ettemme lähde kipuamaan ollenkaan Hierapoliksen raunioille, vaikka ne yksi pääkohteista olivatkin olleet. Alue oli vaan hiekkaa ilman varjon varjoa, oli pakko ajatella sitä, että jaksaisi kavuta illalla vielä alas kylään ja hotellille. Niinpä tyydyimme vaan kurkkaamaan sinne yhden valokuvan verran. 

haaveeksi jäi Hierapolis tällä erää

Alue on ollut tunnettu turistikohde jo tuhansia vuosia mineraalivetensä vuoksi, jolla on uskottu ja edelleen uskotaan olevan terveysvaikutuksia. Hierapoliksen kaupunki on ollut vilkas ja merkittävä kaupunki omana aikanaan. Siellä on myös merkittävä kirkko ja apostoli Filippuksen haudan uskotaan olevan siellä. 

Hierapoliksen jäätyä haaveeksi alkoi antiikkinen allas houkutella vielä enemmän. Altaaseen tulee lämmintä noin 35-asteista mineraalivettä ja sen pohjalla on nimensä mukaan antiikin ajalta  säilyneitä osia. Altaassa on mm. Rooman ajan pylväiden päitä ja suuria marmorikappaleita, jotka näkyvät hienosti kirkkaassa vedessä. Pylväät ovat päätyneet altaaseen ilmeisesti maanjäristysten seurauksena. Vedellä uskotaan olevan esim. ihosairauksia ja muita sairauksia ja elimistöä vahvistavia vaikutuksia ja se on yksi syy sen edelleen jatkuvaan suosioon. Allasta kutsutaan myös Kleopatran altaaksi, koska tarun mukaan itse Kleopatra on siellä uinut - uskoo se kellä uskoa riittää :)

Allasta ympäröivään vehreään puistoalueeseen pääsee ilman erillistä lippua, se tarvitaan vaan altaaseen menemistä varten, eli jos seurueessa kaikki eivät halua uida, on mahdollista kuitenkin päästä samalle alueelle. Siellä on kahvila, matkamuistomyymälä, vessat ja rantatuoleja nurmikolla. Altaaseen menijöille on suihkutilat ja maksulliset lokerot. Itse vaihdoin vaatteet vessassa, joten ei ole käsitystä näiden alueiden siisteydestä ja kätevyydestä. 

Yksi suurimmista toiveistani oli nähdä ja kuvata auringonlasku siellä, jota on sanottu yhdeksi Turkin kauneimmista, kun aurinko heijastuu altaista. Ehkä ihan niin hienoa kuvaa ei tullut, kun olin haaveissani nähnyt, mutta olihan se hieno ja oon mä ihan tyytyväinen näihinkin. Olisi pitänyt ehkä hetkeä aiemmin nousta altaasta, niin olisi päässyt etsimään parasta paikkaa hyvissä ajoin. Lisäksi tuli pieni lisäepisodi, kun mentiin ostamaan vettä en löytänyt lompakkoani mistään. Ehti tulla jo ihan paniikin alkua ja juostiin takaisin vessoille. Ystäväni meni vessaan etsimään ja minä jäin etsimään vartijaa. Samaan aikaan kun näin ystäväni juoksevan luokseni lompakkoni kädessä, meni myös eräs turistiopas ilmoittamaan vartijalle että joku hänen ryhmästään oli löytänyt lompakkoni. Aivan mielettömän helpottunut olo oli kyllä! Siellä oli monenmoista olennaista toki sisällä, vaikka käteistä rahaa ei paljon ollutkaan. 

oleanteri ja valkoiset kalkkikivialtaat

kauempana olevat vuoret olivat myös ihania

Netissä olleiden aukioloaikojen mukaan alue meni kiinni klo 21 ja siinä kahdeksan jälkeen tarkastin vartijalta, että pitääkö silloin olla jo alhaalla. Kuulemma ei sentään, mutta yhdeksän aikaan alkavat hoputtaa väkeä lähtemään kohti polkua ja kulkemaan alaspäin. Onneksi näin, niin ehdittiin vielä vähän kuvata ja rauhassa lähteä alas. Muita odotellessa kävin vielä reitin ylimmässä altaassa vähän kahlaamassa.

tästä näkyy vähän kallioiden rakennetta

muutkin alkoivat pikkuhiljaa lähteä kulkemaan alaspäin

alhaalla olevan kylän valot näkyivät kauniisti.

Tällä helteellä ei päivällä juuri ole nälkä, mutta illan viiletessä se sitten kyllä iskeekin. Olimme kuulleet, että hotellissamme voi saada illallisen ja suuntasimme sitä kohden, vaikka matkalla kylälläkin olisi ollut ravintoloita ja onneksi suuntasimme!!

Hotellimme oli nimeltään bellamaritimo hotel ja todellakin suosittelen. Hotelli on vuodesta 1988 toiminut perheyritys, josta nyt noin kolmikymppinen poika on vastuussa, äiti on laittamassa ruokia ja siltä ne maistuivatkin. Illallisvaihtoehtoja olivat; turkkilaiset lihapullat (köfte), kanavartaat ja lammasvartaat ja kaikkiin annoksiin tuli lisänä todella herkullinen salaatti, munakoiso-tomaatti-alkuruoka ja vielä tsatsiki-keitto ja leipää. Valitsin lammasvartaat ja todellakin kannatti! Olen vähän nirso lammasruokien suhteen, kun olen lammastilallisen tyttönä tottunut lähes täydellisiin äitini tekemiin lammasruokiin, mutta tämä oli kyllä lähes yhtä hyvää. Kehuin ruokaa hotellin omistaja-miehelle ja kerroin että on lähes kuin äidin tekemää. Hän sanoi, että se onkin minun äitini tekemää :D

Hotelli ei ollut mikään luksushotelli, mutta edullinen ja kaikki tarvittava siellä oli ja lisäksi aivan todella hyvä palvelu ja kävelymatka Pamukkalen alueelle.

aamu-uintikin oli mahdollinen

ihanan väristä vettä

hintaan kuuluva aamupala katettiin pöytiin

altaan vierellä kasvoi viinirypäleet

ja kosmoskukka

Oli tämä kyllä niin hieno elämys, että suosittelen Turkin tällä kulmalla lomaileville!!