Piknikillä ja auringonlaskussa - Turkissa ja turkiksi

Olimme suunnitelleet piknikiä isommalla porukalla ja paikaksi valikoitu metsäalue ylhäällä vuorella, jonne pääsee telefrikillä, sellaisella köysihissillä. Paikka on ihana, olen kerran aiemminkin ollut siellä aamupala-aikaan, nyt auringonlaskussa. Tehtiin eväitä, haettiin hedelmiä ja juotavia ja valmistauduttiin, mutta perillä kohtasi yllätys. Ylös viheralueelle ei saanutkaan viedä omia juotavia ja syötäviä. Ei kuulostanut yhtään turkkilaiselta säädökseltä, mutta niin nyt oli. Lähettyvillä olisi ilmeisesti ollut nurmikkoa pöytineen, mutta meillä oli monenikäisiä ja monenkuntoisia retkeilijöitä, joten ei lähdetty kiipeilemään ja riskeeraamaan mitään.

Minua järjestelmällistä  suomalaista meinasi hetken ärsyttää. Sekä se, että olisiko minun pitänyt "emäntänä" hoksata tarkistaa tilanne, että se olinko tehnyt turhaan eväitä ja turhaan haaveillut piknikistä rinteillä. No, turkkilaiset ei niin kauaa harmittele. Telefrik-pysäkin edessä oli pöytiä ja tuoleja. Perustettiin siihen piknikpöytämme. Kaikkihan kääntyi lopulta vaan paremmaksi, ei tarvinnut raahata ruokia ylös, vaan ylijäämät kannettiin suoraan autoon ja näin oltiin menossa ylös juuri sopivasti auringonlaskuksi juomaan teetä :)


Turkissa piknik-kulttuuri on kyllä hallussa ja siihen kyllä tämä maa tietysti tarjoaa hyvät mahdollisuudet. Säät suosii ja hedelmiä ja suolaisia leivonnaisia saa helposti mukaan. Olen nähnyt piknikillä olijoita niin rantakatujen vierustoilla nurmikoilla ja penkeillä, puistoissa, virallisilla piknikalueilla, uimarannoilla ja liikenneympyrässä.  Rennosti vaan.

Ystävien vierailu, tämä piknik ja elämä muutenkin on nyt ollut yhtä kielikylpyä. Toki tavallisestikin päivittäin, jos vaan kotoa poistun, turkkia käytän, mutta nyt lähes yötä päivään ja kaikki asiat on hoitunut turkiksi. Aluksi jännitti, vaikka olin näiden kuullen puhunut turkkia jo ihan alun sokeltamisesta asti. Päivien kulussa jännitys hälveni, mikä on hyvä asia, mutta samalla kieli muuttui varmaan huonommaksi, kun pieni jännityskään ei ollut tsemppaamassa enää.

Miten te olette onnistuneet kehittämään kieltä koko ajan? Minusta tuntuu että on suuri vaara, että se jämähtää jollekin tasolle jolla pärjää, mutta en millään haluaisi että tasoni olisi tämä. Pitäiskö kerrata kielioppia pikkuhiljaa ja koittaa ottaa käyttöön niitä kielioppeja, mitä ei nyt arkikielessä tule käytettyä, vai mikä olisi hyvä tekniikka? Puhumisen sujuvuus kyllä tietysti kehittyy aina, kun kieltä käyttää ja joutuu itseään ilmaisemaan myös hankalammissa asioissa, väsyneenä, kiukkuisena jne. :)

Kuten olen aiemmin maininnut, ystäväni ovat Bulgariasta ja puhuvat äidinkielenään turkkia, mutta heidän turkkinsa on vähän erilainen murre kun täällä. He ovat myös toki paljon tummempia kuin minä, osa ehkä keskiverto turkkilaista (onko sellaista?) tummempia jopa. Herätimme aika paljon ihmetystä liikkuessamme, kauppiaat eivät tienneet mitä kieltä pitäisi puhua meille ja kotimaita arvailtiin. Omalle kohdalleni imartelevin versio oli, kun luultiin että puhun turkkia, mutta asun jossain toisessa maassa ja siksi murteeni on outo. No, se rouva teki arvionsa aika nopeasti ;) Korjasimme, että ystävien tilanne on se, mutta minä olen  ihan vaan kielikoulussa ja elämässä taitoni hankkinut. 

Kukkula, jonne hisseillä kipusimme sijaitsee paikalla, josta näkyy auringonlasku Izmirinlahdelle ja vuorille ja kaupunki, johon pikkuhiljaa syttyvät valot. Täältä löytyy tekstiä Istanbulin Büyük Çamlıcalta, joka on vähän samantapainen paikka. Korkealta puiden suojasta näkymä kaupunkiin. Minä tykkään suurkaupungeista juuri näin, kun niitä voi katsella ylhäältä, kun ne on hiljaa ja valot syttyy kauniiksi. Basaarien vilinälle on myös omat hetkensä, mutta kyllä minä nautin illoista, sen mukanaan tuomana viileytenä ja kauniista väreistä.

Kupeissa oli kahvia ja teetä valinnan mukaan. Naurettiin ja juteltiin. Suunnitelin ystäväni kanssa seuraavaa reissua, mitä jos lähdettäis käymään Istanbulissa. Ihan kuten monille Pohjois-Suomessa asuville Helsinki on vieras kaupunki, niin täällä myös. Minä osaan siellä liikkua, monet paikalliset kaverit ei, joten voisimme yhdistää ehkä voimat ja lähteä tutustumaan pohjoiseen suurkaupunkiin. Katsotaan saadaanko aikataulut sopimaan.