Päivänsankarittaret - minä ja Suomi-neito.

Eilen vietin synttäreitäni, ensimmäisiä Turkissa ja toisia ulkomailla ja tämä oli jo yli kymmenes kerta, kun täytin 25 :)

Aamulla heräsin kämppiksen lauluun ja sain kutsun tulla keittiöön aamupalalle. Kuvassa näkyvän ihanan lampun (violetti/vaaleanpuna-valkoinen) sain lahjaksi häneltä. Ihana!!

Oikeastaan juhlat alkoi jo edellisenä päivänä kielikoulun jälkeen.

  Käytiin kämppiksen kanssa Istanbulin absolutely parhaassa Baklava-paikassa Karaköyssa. Harmiksemme suklaabaklava oli siltä päivää loppunut, mutta muita herkkuja saimme. Sieltä sittten etsiydyimme pizzalle Miss Pizzaan, josta olin kuullut muilta täällä asuneilta. Sitä oli kehuttu paikkana, jossa saisi possua ja siitä tehtyjä alkupaloja ja pizzaa. En nyt Suomessakaan niin erikoisen paljon syö sianlihaa, mutta nyt kun sitä ei voi saada helposti, pitihän sinne mennä. 

 Mutta sitten synttäriaamuna kaikki alkoi laululla, aamupalalla, kakulla, kahvilla (presidentti) ja sillä lahjalla. Avasin myös muut Suomesta tulleet lahjat ja myöhemmin sain vielä sisurasian :) Edellisenä päivänä kielikoulussa pari luokkatoveria puhuivat keskenään miestensä syntymäpäivistä, ajattelin että auts, nyt on arka aihe. Sitten he kysyivätkin yhtäkkiä että milloin mun synttärit on. Suoraan kysymykseen en voinut vastata muuta kuin - huomenna... Olin tietysti suomalaiseen tapaan yrittänyt välttää sitä että saisivat tietää synttärini. No, sitä junaa ei enää pysäyttänyt mikään ja niinpä kaikki sen jo pian tiesivät. No, minä sitten tietysti ostin baklavaa luokkaan seuraavaksi päiväksi, kun kerran tiesivät synttärini.

Ajattelin vaan täysin suomalaisesta näkökulmasta ja he taaas omistaan, niinpä minä vein baklavat omia juhliani varten ja heillä oli suunnitelma suklaakakun ja teen ostamisesta kaikille :)  Juttelimme tästä luokassa ja monissa kulttuureissa olisi ihan mahdoton ajatus että synttärisankari valmistelisi itse omia juhliaan, vaan toiset ilmanmuuta hoitaisivat valmistelut ja tarjoilut. Pitkän välitunnin jälkeen oli kin sitten MatkaMartan synttärit sitten kakun, laulun ja synttäritanssin merkeissä :) Paljon meillä olisi oppimista toisissa kulttuureissa.

Muistelin vaihto-oppilasvuottani 2001 Englannissa. Tuolloinhan ei vielä ollut kannettavia tietokoneita, tabletteja ja älypuhelimia, mutta sähköposti oli. Menin suureen - valehtelematta yli 100 koneen atk-luokkaan kirjoittamaan spostia Suomeen synttäripäivänäni. Pian kuulin kuiskailua ja nimeni mainittavan ja hetken päästä kuului onnittelulaulu englanniksi. Muutama vaihtarikaveri Italiasta ja muistakin maista tulivat laulaen ja poskisuukoin onnittelemaan minua. Samana iltana vielä toiset kaverit yllättivät marssimalla sisään kantaen kakkua, jossa paloi kynttilät. Mikä siinä on, että tulee semmoinen olo, että oi ei, minuako varten nyt noin ovat laittaneet. Ei olisi tarvinnut jne. Itse kyllä olen valmis toisille laittamaan ja heitä yllättämään. 

Samalle illalle oli sovittu kauan sitten jo muutaman ystävän kanssa pikkujouluilta ja siellä illan emäntä oli myös leiponut minulle kakun, joka tuotiin sisään palavilla tähtisädetikuilla varustettuna. Ihan uskomaton päivä. Joskus lapsena viimeksi olin saanut niin paljon lahjoja ja lauluja (turkiksi, suomeksi, englanniksi ja kaksi versiota ruotsiksi) ja suklaakakkuja (3 erilaista) saman päivän aikana. Ihana päivä, kiitos kaikki ihanat ja rakkaat!!

Koska seuraavana päivänä eli tänään, oli edessä vielä toiset synttärit Suomi-neidon täyttäessä 97-vuotta, piti kotiin tultua tehdä vielä hieman valmisteluja. Halusimme leipoa itsenäisyyspäivänä pipareita, eli piti tehdä piparitaikina.

Meillä on ollut lapsuudenkodissa jo jonkun aikaa perinteenä tehdä Helvi Marian piparkakkuja, ne on ihan parhaita. Jonain vuonna mietimme, millä ohjeella tänä vuonna tehtäisiin piparit, ehkä jollain toisella. Sitten valion sivuilta löytyi ohje, jonka nimi oli Helvi Marian piparkakut ja nehän me valittiin, kun olivat mummin täysikaimoja. Ja se oli nappivalinta!! Niin mureita ja rapeita ja ihania ja helpot tehdä. Nyt ohje on päässyt uuteen arvoonsa, sillä se on munaton. Täällä kun on aina olemassa jonkinasteinen salmonellariski raaoissa kananmunissa, niin tätä taikinaa pystyy vaikka maistelemaankin tehdessä ilman pelkoa.

Helvi Marian piparkakut (n.100 kpl pieniä)

3/4 dl siirappia (keitin itse muscovadosokerista ja vedestä)
1 1/2 dl vettä
4 dl sokeria
3 tl soodaa
1 rkl pomeranssin kuorta
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
2 tl kanelia
275 g voita
11 dl vehnäjauhoja

Mittaa teräskattilaan siirappi, vesi, sokeri, sooda ja mausteet (käytin valmista piparkakkkumaustetta). Kiehauta ja jäähdytä seos. Vatkaa voita kulhossa, kunnes se vaalenee hiukan. Lisää kattilaan voi ja jauhot ja sekoita tasaiseksi (voi auttaa sähkövatkaimella aluksi) Peitä taikina hyvin ja pidä jääkaapissa yön yli. Kauli taikina ohueksi ja ota siitä muotilla piparkakkuja. Paista 175 asteessa 8-10 minuutta. Taikinasta tulee rapeita piparkakkuja, ei sovellu ideaalitavalla piparkakkutaloihin.

Eli taikina yöllä valmiiksi ja sitten nukkumaan.

 Itsenäisyyspäiväruuan jälkeen alkoi pipareiden leivonta. Kämppiksen kotona on ollut perinne leipoa pipareita itsenäisyyspäivänä ja siitä se nyt omaksuttiin meillekin. Hyvä perinne. Vaikka tämä päivä on toki täällä ollut sinänsä ihan normaalityöpäivä paikallisille, on kiva jollain tapaa itse juhlistaa sitä. Vaikka ei Suomikaan tietysti mikään täydellinen valtio ja maa ole, on se kuitenkin minun kotimaani ja arvostan kyllä monia asioita siellä. Minunkin isoisistä toinen on ollut sodassa puolustamassa Suomea ja kaikkien isovanhempieni ja vanhempienikin elämään sota tai sodat ovat tavalla tai toisella vaikuttanut. Heille saa olla kiitollinen, että nyt saa itsenäistä Suomea juhlia <3

etummaiseen pipariin olen maantiedontaidoillani hahmotellu niitä paikkoja, jossa olen asunut :)

Nyt on juhlittu minua ja Suomea. Ihanat päivät kyllä. Huomenna juhla jatkuu, pääsen skypellä mukaan kummityttö A:n ristiäisiin Suomeen. <3