Ensimmäinen adventti ja sitä edeltävä lauantai.

Niin se vain on ensimmäinen adventti myös täällä Istanbulissa. Tässä tältä aamulta aamupalakuva. Tuli tarve saada adventtikynttelikkö, mutta omani on Suomessa, eikä sitä tähän hätään sieltä saanut. Täällä myydään tuoretta maitoa lasipulloissa, niistä vaan kyltit pois ja sisälle merisuolaa ja punaista nauhaa ympärille :) Äitini lähetti Suomesta mun joskus ostamat metalliset numerokyltit 1-4 ja ne sitten tuohon ja voilá, meillä on adventtikynttilät. Ikeahan muutenkin pelastaa ulkosuomalaiset pulasta ja sieltä myös tuo led-kranssi. Sen ripustamisprosessi ei ihan ehkä täyttänyt kaikkia työturvallisuusmääräyksiä, mutta sielläpä tuo nyt on :D

Adventtirauhaa edelsi suomettumiskohtaus, johon kuului ruisleipä ja pullaleeta. Ystävillä oli tupaantuliaiset ja mikä olisi sen parempi hetki kokeilla toiselta ystävältä jo joku aika sitten saatua pakastimessa ollutta ruisleivän juurta. Ihan en malttanut kaikkia ohjeita heti totella, olisi muka kannattanut laittaa juuri uuniin niin alhaiselle lämmölle, että vaan valot tuli päälle. Ajattelin että kyllähän se tulee pöydälläkin liinan alla. No, eipä tullut :) Sitten piti vähän säätää ja sählätä ja sitten onnistui vaihe vaiheelta. Onneksi ohjeetkin oli hyvät!

Lopulta siis uskoin, että uuni on juuren mieleen. Säädön jälkeen tässä on yksilö, jossa on kuplia ja joka tuoksuu ihanan happamalle.

Sitten se sai odottaa päivän. Illalla lisäsin siihen jauhoja niin paljon, että puukauha pysyy siinä pystyssä. Huomatkaa kulhon alla ohjelappu, jonka piti olla koko ajan mukana. Sitten kun jauhoja on sopivasti, taikinaan tehdään risti kämmensyrjällä. Isoäidit opetti jo sen. Ensimmäinen merkitys on siunata taikina ja siitä näkee myös suunnilleen sen, milloin taikina on valmiiksi noussut.

 Tässä noussut yksilö matkalla paistumaan uuniin ja seuraavaksi jo matkalla ystäville liinaan käärittynä.

Jostain kumman syystä ruisleivän leivonta kirvoitti mieleni semmoiseen suomi-fiilikseen, että tuli tekaistua pullataikinakin. Sitä tehdessä päätin, että tekaisenpa pitkästä aikaa pullapitkot oikein neljällä letittäen. Tuli elävästi mieleen muisto MatkaMartan lapsuudesta. Mieleni kulki 80-luvun pohjoispohjalaiseen maalaistaloon, jossa sain lapsuuttani viettää isän, äidin, pikkusiskon ja mummon kanssa. Meillä oli perinteenä leipomispäivät noin kerran viikossa, jolloin lämpeni leivinuuni. Olin varmaan alle kouluikäinen, kun arkena olin mummon kanssa leipomassa. Mummo teki pullaa neljällä letittäen ja minäkin halusin tai tarkemmin ottaen H A L U S I N !!!! No, mummo antoi taikinapalat ja kehotti toimimaan :) Sain aikaiseksi kaksi pitkää nauhaa, mutta sitten olikin hankalaa. Mummo oli ihana, mutta hänen ajatuksensa leipomispäivästä oli ehkä se että silloin leivotaan eikä säädetä. Hän neuvoi minua, "vuorotellen, ylhäältä, alhaalta, ylhäältä, alhaalta ja jätä sitten sinne laitaan ja taas vasemmalta liikkeelle..." No, eihän siinä kauaa mennyt, kun pulla oli ihan solmussa. Pienen MatkaMartan päässä oli ehkä kuva siitä, miten barbin tukka oli onnistuneesti mennyt kolmen osan letille, mutta neljä olikin ihan eri juttu ja pullataikina vähän tarttuvampaa.

Kovin kauaa ei mennyt, kun kiskaisin pullataikinani perisuomalaiseen keihästyyliin ja varmaan vielä huutaenkin vastakkaiseen seinään. Mutta kuinkas kävi, mummo ei tullutkaan hakemaan hieman kiukuttelevaa mussukkaansa takaisin leipomaan - ei, sanottiin että siltä päivää on pullanleipominen osaltani ohi. Menin pöydän alle itkemään kurjaa kohtaloani. Muistan kuulleeni oven käyvän ja tajusin että isä tulee navetalta, ajattelin toivoni koittaneen ja että isä varmaan antaa minun leipoa vielä. Mutta tokikaan näin ei sitten käynyt, vaan hän ei käyttänyt veto-oikeuttaan ja mummon päätös pysyi voimassa. Toki varmaan jotain sain tehdä vielä silloin, mutta pullaan koskeminen oli kiellettyä :)

Kerrastahan ei temperamenttinen kaveri oppinut, seuraavalla kerralla vielä kokeilin saisinko pullataikinan heitettyä minne pippuri kasvaa, mutta pikkuhiljaa kasvatustoimenpiteet tehosivat ja niin koitti se päivä, kun sain tehtyä neljällä letitetyn pullan. Olihan se niin paljon hienompi kuin ne kolmella tehdyt. Sitä saavutusta piti sitten äidillekin näyttää :)

 Lauantaina oli kaikki edellytykset sille, että tämäkin pullaparka päätyisi pois leivontapöydältä, mutta hillitsin kuitenkin itseni :) Ruisleipä oli uunissa ja pullataikina tehty, kun ovikello soi. Siellä oli vuokraemäntä joka kertoi, että parvekkeen kukat pitäisi kantaa NYT pois sieltä, sillä tulee remontti. Mentiin sitten partsille porukalla ja tempaistiin kukat pois. Kukathan 95 prosenttisesti ovat vuokraemännän kuolleen siskon entisiä. Sisko siis omisti tämän asunnon, mutta hänen kuolemansa jälkeen vuokraemäntä huolehtii asunnosta.

Emäntä sanoi, että antenni pitäisi poistaa, hän hakee ustan ja tulee. No, sain vähän keittiöhommia eteenpäin, sitten he tulivat mutteivat päässeet yhteisymmärrykseen hinnasta. He poistuivat ja hän palasi myöhemmin vielä yksin. Vuokraemäntä alkoi puhua jotain kukista ja seuraavasta maanantaista. Ymmärsin paljon mutten ehkä ihan tarpeeksi. Soitin turkkia puhuvalle ystävälle, joka puhui vuokraemännän kanssa ja kertoi sitten mulle sisällön. Tärkein asia oli ollut, etteivät kukat näytä tarpeeksi kauniilta, vaan pitäisi ostaa uudet taimet. Osa pelargonioista kukki, että mielestäni ei nyt NIIN huonossa kunnossa, mutta ei auttanut. 

 Samassa hötäkässä sitten paloi nisutkin. Vähän meinasi ärsyttää, mutta lepyin sitten. Otin ruisleivän ja vähiten palaneen leetan kainaloon ja marssin sinne tupaantuliaisiin. Siellä oli hauskaa ja iloista. Juhlan aiheena oleva koti oli kaunis ja erityiskauniilla paikalla. Isäntäväki ja muu seura mukavaa ja piristävää ja lasten kanssakin ehdin hetken leikkiä.

Kävellessämme kämppiksen kanssa kohti kotia pitkin Bosborin rantaa päädyimme rantakahvilaan sahlepille ja istuskelemaan. Näimme siellä taivaalla palavia paperilyhtyjä ja kuultiin että semmoisen voisi ostaa itselleenkin ja laittaa menemään. En ollut ikinä ajatellut, että voisin niin tehdä mutta innostettuna innostuin!

 Tällainen viikonloppu takana ja tänään alkoi taas kielikoulu. Ihan hauskaa se on niinkuin ajattelinkin. Mukavaa viikkoa kaikille!