Näistä kulttuurikohtaamisista ei oo kuvia, joten kuvina on viime aikojen kuvasadosta poimittuja yksilöitä.
Olen kuullut monen ulkosuomalaisen ja Turkissa asuvan suomalaisen/länsimaisen sanovan jotain kulttuurien erilaisuudesta. Siitä, kuinka kaikki tapahtuu viimetingassa, asiat muuttuu ja tapahtuu vaan. Minä olen päässyt näistä törmäyksistä aika vähällä. Toki olen jonkun verran virastoissa asioinut ja niillä reissuilla ymmärtänyt, että on aivan totta että "Hoida yksi asia päivässä, enempi ei ole mahdollista." (muutaman kerran olen päässyt 1,5 hoidettavaan asiaan, mutten koskaan kahteen) Näillä ei nyt tarkoiteta kaupassa käymisiä, vaan hankalampia virastojuttuja.
Viimeksi kirjoitin vuokraemännän tulosta, joka meinasi sekoittaa sinivalkoisin silmälasein aloittamani pullanpaiston. Sen jälkeen vuokraemäntä tuli myös maanantaina ustan kanssa. Ustalla tarkoitetaan ammattimiestä, mutta joskus ammattitaito ja titteli ei kulje samassa paketissa. :) Maanantaina emäntä ja usta siis tulivat. Usta oli mitä ilmeisimmin antenni&tv-usta. Hän poisti parvekkeelta maalausten ja remontin tieltä lautasantennin ja poistui yläkertaan. Emännän kanssa odottelimme ja koitimme keksiä puhuttavaa turkiksi. Emäntä ihasteli seinälläni ollutta valoryijyä ja vielä enemmän kun kuuli sen olevan äidin tekemä. Keittiöön päästyään hän ihmetteli nousemassa ollutta uutta ruisleipätaikinaa. Leivotko leipää itse? Ihanko oikeasti? Mistä jauhoista? Mistä kaupasta noita saa? Turkistako? Kerroin myös olevani pienestä kylästä ja tottuneeni tekemään leipää. Hän ihmetteli myös vielä lauantaina näkemäänsä voimaa, millä nostin kukkapurkit parvekkeelta sisälle. Itse en kokenut urotyötä tehneeni siinä. Minkähänlaisen kuvan hän sai Suomesta :)
Hän halusi nähdä kuvia Suomesta, näytin sitten muutaman suhteellisen järkevän kuvan viime kesältä. Sitten seurasi seuraava lista kysymyksiä, astetta hankalampia ja henkilökohtaisempia kuin leivän leipominen. Voisitko mennä turkkilaisen kanssa naimisiin? Miksi et voisi, vai voisitko? Mitä äitisi ajattelisi, jos menisit? Tykkäisikö äiti siitä? Voisiko äitisi muuttaa tänne? Mene Suomeen ja tuo äitisi tänne, eikö? Vähän eritahtiin ja erilaisia kysymyksiä tuli hänen suustaan, kun mitä vuokraemännältä suomalaisena voisi kuvitella kuulevansa. No, antentti tuli kuntoon ja telkkari toimii.
Tänään kielikolun viimeisen tunnin aikana Rva Vuokraemäntä soitti 10 (kymmenen, ten, on) kertaa. Mietin jo, että palaakohan siellä talo vai mitä tapahtuu. Soitin sitten tuntien jälkeen varovasti tiedustellakseni mitä on tapahtunut. No, puhelimessa turkinpuhuminen ei kuulu vahvuuksiini, enkä ihan kaikkea ymmärtänyt. Täti sanoi, että voi "canım benim" (my darling, kultaseni tms.) sinä et ymmärrä? Näinpä :) No, ei hätää. Täti on toimenihminen, hän kysyi luenko viestejä. Sanoin hämmentyneenä että joo. Hän pyysi odottamaan hetken, koska englantia puhuva sukulainen laittaisi viestin. Kiitin iloisena.
Siitä se hupi sitten alkoi. En ehkä olisi tädin vävystä käyttänyt määritelmää englantia puhuva, mutta google translator tekee meistä kaikista kaikkien kielien asiantuntijoita, eikö? No, siinä sitten vävylle kerroin monelta olisin kotona. Hän kertoi, että ehdottamani aika on ok ja että asia koskee "glass protection to the balcony" eli parvekkeen lasitusta. Hän sanoi, että "In the meantime, I send you that make skin translation translate", en ihan pysynyt ajatuskulun perässä, mutta mitään tekoiholähetystä ei ole näkynyt. Yritin muotoilla omat vastaukseni hänelle niin, että googletranslator ymmärtäisi ne, koska oletin että sen avulla oli vastauksetkin tarkoitus tulkita. Kysyin sitten englanniksi ja turkiksi että haittaako, että kukkani ovat toisella parvekkeella. Vastaus sai mut kikattamaan lautalla ihan onnellisena täysin tajuamatta mitä ko.lause voisi tarkoittaa "Now, my parents are doing something we once looked" En ollut koskaan nähnyt tätä vävypoikaa, joten hänen kanssaan en kyllä ole ollut katselemassa mitään mitä hänen vanhempansa voisivat tehdä tai mitaään muutakaan. Jäin ihan sanattomaksi enkä osannut vastata enää mitään.
Kiiruhdin kikatellen kotiin katsomaan mitä tuleman pitää. Tätihän oli jo kadulla vastassa ja hänen kanssaan ilman puhelimen sotkevaa vaikutusta pärjäsin hyvin keskusteluissa. Uusi ustakin tuli paikalle ja kävi ilmi että nyt olisi tarkoitus lasittaa myös kadunpuoleinen parveke. Ustan mittaillessa parveketta täti kyseli edelliskerran leivästä ja annoin maistiaisia. Ilmeisesti tykkäsi. Pian tuli tämä vävypoikakin lapsineen antamaan kommenttia tädin avuksi. Ihana sakki se kaikesta huolimatta on. Lapset oli suloisia ja vävykin mukava, kommunikoimme kyllä turkiksi. Asia saatiin taas päätökseen ja ei kun odottelemaan seuraavaa yhteydenottoa.
Vähän hämmentää tämä tapa, etteikö oikeasti vielä edelliskäynnillä ollut mitään ideaa siitä että parveke ehkä lasitetaan ja sen voisi mitata tms. Remontti kestää kuulemma 2kk, tuleekohan joka päivä uusia yllätyksiä? Raportoin sitten sitä mukaa.
P.S. Kukkien kunnosta ei puhuttu mitään nyt.
Olen kuullut monen ulkosuomalaisen ja Turkissa asuvan suomalaisen/länsimaisen sanovan jotain kulttuurien erilaisuudesta. Siitä, kuinka kaikki tapahtuu viimetingassa, asiat muuttuu ja tapahtuu vaan. Minä olen päässyt näistä törmäyksistä aika vähällä. Toki olen jonkun verran virastoissa asioinut ja niillä reissuilla ymmärtänyt, että on aivan totta että "Hoida yksi asia päivässä, enempi ei ole mahdollista." (muutaman kerran olen päässyt 1,5 hoidettavaan asiaan, mutten koskaan kahteen) Näillä ei nyt tarkoiteta kaupassa käymisiä, vaan hankalampia virastojuttuja.
Viimeksi kirjoitin vuokraemännän tulosta, joka meinasi sekoittaa sinivalkoisin silmälasein aloittamani pullanpaiston. Sen jälkeen vuokraemäntä tuli myös maanantaina ustan kanssa. Ustalla tarkoitetaan ammattimiestä, mutta joskus ammattitaito ja titteli ei kulje samassa paketissa. :) Maanantaina emäntä ja usta siis tulivat. Usta oli mitä ilmeisimmin antenni&tv-usta. Hän poisti parvekkeelta maalausten ja remontin tieltä lautasantennin ja poistui yläkertaan. Emännän kanssa odottelimme ja koitimme keksiä puhuttavaa turkiksi. Emäntä ihasteli seinälläni ollutta valoryijyä ja vielä enemmän kun kuuli sen olevan äidin tekemä. Keittiöön päästyään hän ihmetteli nousemassa ollutta uutta ruisleipätaikinaa. Leivotko leipää itse? Ihanko oikeasti? Mistä jauhoista? Mistä kaupasta noita saa? Turkistako? Kerroin myös olevani pienestä kylästä ja tottuneeni tekemään leipää. Hän ihmetteli myös vielä lauantaina näkemäänsä voimaa, millä nostin kukkapurkit parvekkeelta sisälle. Itse en kokenut urotyötä tehneeni siinä. Minkähänlaisen kuvan hän sai Suomesta :)
Hän halusi nähdä kuvia Suomesta, näytin sitten muutaman suhteellisen järkevän kuvan viime kesältä. Sitten seurasi seuraava lista kysymyksiä, astetta hankalampia ja henkilökohtaisempia kuin leivän leipominen. Voisitko mennä turkkilaisen kanssa naimisiin? Miksi et voisi, vai voisitko? Mitä äitisi ajattelisi, jos menisit? Tykkäisikö äiti siitä? Voisiko äitisi muuttaa tänne? Mene Suomeen ja tuo äitisi tänne, eikö? Vähän eritahtiin ja erilaisia kysymyksiä tuli hänen suustaan, kun mitä vuokraemännältä suomalaisena voisi kuvitella kuulevansa. No, antentti tuli kuntoon ja telkkari toimii.
Tänään kielikolun viimeisen tunnin aikana Rva Vuokraemäntä soitti 10 (kymmenen, ten, on) kertaa. Mietin jo, että palaakohan siellä talo vai mitä tapahtuu. Soitin sitten tuntien jälkeen varovasti tiedustellakseni mitä on tapahtunut. No, puhelimessa turkinpuhuminen ei kuulu vahvuuksiini, enkä ihan kaikkea ymmärtänyt. Täti sanoi, että voi "canım benim" (my darling, kultaseni tms.) sinä et ymmärrä? Näinpä :) No, ei hätää. Täti on toimenihminen, hän kysyi luenko viestejä. Sanoin hämmentyneenä että joo. Hän pyysi odottamaan hetken, koska englantia puhuva sukulainen laittaisi viestin. Kiitin iloisena.
Siitä se hupi sitten alkoi. En ehkä olisi tädin vävystä käyttänyt määritelmää englantia puhuva, mutta google translator tekee meistä kaikista kaikkien kielien asiantuntijoita, eikö? No, siinä sitten vävylle kerroin monelta olisin kotona. Hän kertoi, että ehdottamani aika on ok ja että asia koskee "glass protection to the balcony" eli parvekkeen lasitusta. Hän sanoi, että "In the meantime, I send you that make skin translation translate", en ihan pysynyt ajatuskulun perässä, mutta mitään tekoiholähetystä ei ole näkynyt. Yritin muotoilla omat vastaukseni hänelle niin, että googletranslator ymmärtäisi ne, koska oletin että sen avulla oli vastauksetkin tarkoitus tulkita. Kysyin sitten englanniksi ja turkiksi että haittaako, että kukkani ovat toisella parvekkeella. Vastaus sai mut kikattamaan lautalla ihan onnellisena täysin tajuamatta mitä ko.lause voisi tarkoittaa "Now, my parents are doing something we once looked" En ollut koskaan nähnyt tätä vävypoikaa, joten hänen kanssaan en kyllä ole ollut katselemassa mitään mitä hänen vanhempansa voisivat tehdä tai mitaään muutakaan. Jäin ihan sanattomaksi enkä osannut vastata enää mitään.
Kiiruhdin kikatellen kotiin katsomaan mitä tuleman pitää. Tätihän oli jo kadulla vastassa ja hänen kanssaan ilman puhelimen sotkevaa vaikutusta pärjäsin hyvin keskusteluissa. Uusi ustakin tuli paikalle ja kävi ilmi että nyt olisi tarkoitus lasittaa myös kadunpuoleinen parveke. Ustan mittaillessa parveketta täti kyseli edelliskerran leivästä ja annoin maistiaisia. Ilmeisesti tykkäsi. Pian tuli tämä vävypoikakin lapsineen antamaan kommenttia tädin avuksi. Ihana sakki se kaikesta huolimatta on. Lapset oli suloisia ja vävykin mukava, kommunikoimme kyllä turkiksi. Asia saatiin taas päätökseen ja ei kun odottelemaan seuraavaa yhteydenottoa.
Vähän hämmentää tämä tapa, etteikö oikeasti vielä edelliskäynnillä ollut mitään ideaa siitä että parveke ehkä lasitetaan ja sen voisi mitata tms. Remontti kestää kuulemma 2kk, tuleekohan joka päivä uusia yllätyksiä? Raportoin sitten sitä mukaa.
P.S. Kukkien kunnosta ei puhuttu mitään nyt.
Hah hah. Sellaista se on ja kaikkea sitä oppii.
VastaaPoistaTällaista tämä näköjään :) Se tosiaan on huippua, kuinka koko ajan oppii paremmin ja paremmin selviytymään sekä kielen kannalta että muutenkin. Aina tosin huomaa, mitä ei vielä ymmärrä, mutta pikkuhiljaa!
PoistaAhhah, melkoista ja mainiota. Voin niin kuvitella. Oman vuokraisäntämme kanssa välillä sama homma, halunnut jo kuukauden korjauttaa ikkunat?! Bakalım..
VastaaPoista:) Tsemppiä odotteluun!
Poista:D
VastaaPoista