Koska olen maassa, jossa joulua ei vietetä noin niinku yleisesti (eikä muutenkaan olis toki suomalaisia perinteitä), niin täältä ei myöskään löydy luumuhilloa, sekametelisopan hedelmiä, glögiä (paitsi ikeasta) eikä muutenkaan joulu sitä ja joulu tätä. Siksi on siirryttävä keräilykulttuuriin, metsästyskulttuuriin en oo vielä siirtynyt, vaikkei kinkkuakaan toki saa täältä.
Muovikuusia olisi saanut, mutta ne ei sitten vedonneet muhun tarpeeksi, joten en ostanut - ja sitten yhtäkkiä syttyi kuningasajatus päähäni. Parvekkeellahan on asunnon omistaneen rouvan purkkimänty. Tässä maassa paikallisetkaan ei juuri puita erota toisistaan (monet ainakaan) joten voisi hyvin ryhtyä siinä kaltaisekseen ja laittaa männystä joulupuun. Niinpä sitten lauantaina kämppiksen kanssaa ryhdyttiin tuumasta toimeen. Idean perjantaina saaneena ostin pikkukaupasta puoli-ilmaisella valkoisen nauhan ja hopeisia palloja. Ne sitten kiedoimme joulumäntymme ympärille, mutta se oli surkealla tavalla ilman latvatähteä. Onneksi ystäväni olivat synttärikseni lähettäneet Englannista puiset joulukuusenkoristeet; sydämen ja tähden. Poistimme tähdestä kiinnitysnarun ja laitoimme siihen rautalangalla kiinni pätkän grillitikkua ja sitten sidoimme sen komeuden laatikosta löytyneellä ikivanhalla narulla (jolla jo keittiön ikkunan kranssi on kiinnitelty) kiinni kuuseen.
Vielä tämänkin jälkeen näytti, että kotimetsästä haettuun kaunokaiseen verrattuna tästä kaverista puuttui jotain. Valot. Se sen täytyi olla. No, nekin löytyi, mutta ei ihan täysin mieleni mukaiset. Ne nimittääin välkkyy, eikä mitenkään blink blink blink, vaan niin epäsäännöllisesti, että pahanlaatuinen rytmihäiriö lienisi ainoa oikea diagnoosi. Ostin ne joku aika sitten ja tajusin kysyä että onhan yksivärisiä valoja, kun niitä löytyi olin niin onnellinen etten tajunnut tarkistaa etteihän ne vilku, kun ei tullut mieleenkään että voisivat. Nyt ne vilkkuu tuossa männyssä.
Tänään löysin torttutaikinaa täältä, mutta luumuhilloa ei ole kenenkään äidit valmistaneet myyntiin. Onneksi se ei ole vaikea tehdä. Luumut vaan kattilaan, vettä päälle ja laitoin myös kokonaisia kardemumman siemeniä ja pari kanelitankoa, maustoin sokerilla ja muscovado-sokerista keittämälläni siirapilla. Sekametelisoppaa varten on nyt ostettuna luumuja, rusinoita, omenoita ja aprikoosia kuivattuna, jospa sitä riisipuuron kanssa nauttisi ennen kielikouluun lähtöä aattoaamuna.
Joulutarinat jatkuvat. Yllättänyt flunssa ja perjantain kielikoulun koe hidastavat vähän kaikkea, mutta en mä stressaa. Joulu tulee kuitenkin <3
Muovikuusia olisi saanut, mutta ne ei sitten vedonneet muhun tarpeeksi, joten en ostanut - ja sitten yhtäkkiä syttyi kuningasajatus päähäni. Parvekkeellahan on asunnon omistaneen rouvan purkkimänty. Tässä maassa paikallisetkaan ei juuri puita erota toisistaan (monet ainakaan) joten voisi hyvin ryhtyä siinä kaltaisekseen ja laittaa männystä joulupuun. Niinpä sitten lauantaina kämppiksen kanssaa ryhdyttiin tuumasta toimeen. Idean perjantaina saaneena ostin pikkukaupasta puoli-ilmaisella valkoisen nauhan ja hopeisia palloja. Ne sitten kiedoimme joulumäntymme ympärille, mutta se oli surkealla tavalla ilman latvatähteä. Onneksi ystäväni olivat synttärikseni lähettäneet Englannista puiset joulukuusenkoristeet; sydämen ja tähden. Poistimme tähdestä kiinnitysnarun ja laitoimme siihen rautalangalla kiinni pätkän grillitikkua ja sitten sidoimme sen komeuden laatikosta löytyneellä ikivanhalla narulla (jolla jo keittiön ikkunan kranssi on kiinnitelty) kiinni kuuseen.
Vielä tämänkin jälkeen näytti, että kotimetsästä haettuun kaunokaiseen verrattuna tästä kaverista puuttui jotain. Valot. Se sen täytyi olla. No, nekin löytyi, mutta ei ihan täysin mieleni mukaiset. Ne nimittääin välkkyy, eikä mitenkään blink blink blink, vaan niin epäsäännöllisesti, että pahanlaatuinen rytmihäiriö lienisi ainoa oikea diagnoosi. Ostin ne joku aika sitten ja tajusin kysyä että onhan yksivärisiä valoja, kun niitä löytyi olin niin onnellinen etten tajunnut tarkistaa etteihän ne vilku, kun ei tullut mieleenkään että voisivat. Nyt ne vilkkuu tuossa männyssä.
Tänään löysin torttutaikinaa täältä, mutta luumuhilloa ei ole kenenkään äidit valmistaneet myyntiin. Onneksi se ei ole vaikea tehdä. Luumut vaan kattilaan, vettä päälle ja laitoin myös kokonaisia kardemumman siemeniä ja pari kanelitankoa, maustoin sokerilla ja muscovado-sokerista keittämälläni siirapilla. Sekametelisoppaa varten on nyt ostettuna luumuja, rusinoita, omenoita ja aprikoosia kuivattuna, jospa sitä riisipuuron kanssa nauttisi ennen kielikouluun lähtöä aattoaamuna.
Siellähän on saatu joulu oikein hienosti kasaan. Eikös pohjois-suomessa ole kaikilla joulumänty? Siellä kun ei kasva kuusia, joten olet kehitellyt lappalaisen joulun :)
VastaaPoistaKiitos :) En ole tullut ajatelleeksi, mutta tosiaan ihan pohjoisessa voi ollakin joulumännyt. Sukujuuria pohjoisessa on, että ehkä tää on nyt sitten oikeinkin hyvä ratkaisu :)
PoistaKuitenkin niin joululta jo tuntuu:).
VastaaPoistaNiin tuntui ja tuntui :)
PoistaHyvaa joulua! Kylla se joulun tunnelma tulee Turkkiinkin jos niin paattaa. Minakin olen monet kerrat keitellyt luumuhillot kuivatuista luumuista, tana vuonna on viela tortut tekematta. Sekametelisoppakin onnistuu hienosti niista kuivatuista hedelmista, mukavaa aatonaaton iltaa.
VastaaPoistaKiitos! Yllättävän hyvin ja monenlaista saa tehtyä. Suomessa olin tarkempi että "tällaistahan sekametelisoppaa AINA on ollut." Täällä kun moni asia on erilailla kuin suomessa, niin sillä ei sitten enää yllättäen olekaan niin väliä onko sekahedelmäsopassa omenaa enemmän kuin luumua vai päinvastoin :)
PoistaMiten joulu siellä on sujunut?