Kansojen välistä kansainvälisyyttä.

Kansainvälisyys on saanut tai ainakin saamassa ihan uutta ulottuvuutta täällä asuessani ja erityisesti kielikoulussa. Olen ollut Suomessa ollessanikin erilaisissa kansainvälisissä opiskelijatapaamisissa. Melko usein kuitenkin tuntuu, että kansainvälisen jostain tilaisuudesta tekee jo se, että siellä on pari ruotsalaista, yksi tanskalainen, muutama britti ja lisänä ehkä yksi venäläinen, saksalainen, virolainen, ranskalainen tai hollantilainen ja sitten jos mukaan on tullut amerikkalainen niin ollaankin jo melko kansainvälisissä ympyröissä. Toisaaltahan toki tämä seikka johtuu ihan käytännöllisyydestä ja etäisyyksistä tällä pallollamme.

perjantaina huomasin tällaiset maalaukset

Eurooppalaisena kuitenkin pääasiassa on ollut toisten eurooppalaisten kanssa. Vaihto-opiskelijana Englannissakin suurin osa kavereista oli toisia eurooppalaisia - ja se yksi amerikkalainen :) Täällä opiskelen siis kielikoulussa, jossa on paljon muitakin ulkomaalaisia. Eurooppalaisena olemme aina vähemmistössä eri luokissa. Nyt olen kurssilla numero 7 ja luokkatoverit ovat muutamaan kertaan vaihtuneet melko totaalisesti. Muutama eurooppalainen on aina luokassa ollut, lisäkseni mm. pari ranskalaista, muutama venäläinen, ukrainalainen, belgialainen jne. Mutta pääsääntöisesti luokkatoverini ovat tulleet maista, joista en ole aiemmin ketään tuntenut, kuten Bahrain, Irak, Venezuela, Iran, Syyria, Jordania, Kiina tai Saudi-Arabia. He myös usein puhuvat kieliä, joista ei ole hajuakaan, arabiaa, uiguuria, farsia, kiinaa jne.

welcome to Istanbul :)

Tässä kohti maapalloa toki on eri maat, kielet ja kulttuurit lähellä kuin pohjolassamme ja se onkin mielenkiintoista. Olen tiennyt että arabimaita on olemassa, mutta nyt kun on saanut jutella niistä kotoisin olevien kanssa, olen oppinut paljon. Aiemmin olen ajatellut niitä hyvinkin keskenään samannlaisiksi, mutta tämä harhaluulo on jo romuttunut.  Muslimimaiden kulttuuri on ollut myös vierasta monella tapaa ja on ollut mielenkiintoista keskustella ihmisten kanssa mm. heidän juhlistaan, ruuista tai siitä miten ja missä ja miksi huivia pidetään. On kyllä melko rikkaus tutustua niin erilaisiin ihmisiin, enpä ole ennemmin keskustellut siitäkään kuinka huivin oikeaoppiminen laittaminen on hankalaa, paljonko huivit maksaa, minkä värisiä kukakin voi käyttää jne. Näinhän sen täytyy olla, mutta aiemmin ei ole ollut tilaisuuksia näistä keskustella. Luokassa kaikki olemme tasavertaisia ja eri asioista voi kysellä toisiltaan ilman että se koetaan hyökkäyksenä tai ongelmana, kunhan mietitään ja kysyessä&vastatessa harjoitellaan samalla myös kaikkien yhteistä haastetta - sujuvaa turkin kielitaitoa.   

Ei mikään ruuhka-aika, vaan tavallinen perjantai-iltapäivä alikulkutunnelissa, huomatkaa kaksisuuntaisen liikenteen pyrkimys

Arabia on varmaankin kielikoulumme puhutuin kieli heti turkin jälkeen ( ja joskus tauoilla kuulostaa että jo ennen turkkia). Se on selvinnyt, että arabia on sinänsä melko yhtenäinen kieli, tai kaikki opiskelevat koulussa jotain mitä kutsutaan klassiseksi arabiaksi, mutta joka maassa on vähän erilainen aksentti ja eri sanojakin, mutta ymmärtävät toisiaan. Arabia on kyllä niin jännä kieli, että siitä ei itse erota kun paljon l, h ja a-kirjiamia ja sitte hassuja kurkkuääniä. Vaikka sanotaankin että huono englanti on maailman puhutuin kieli, niin luokkamme yhteinen kieli on turkki, koska huono turkkimme alkaa olla parempi kun monien huono englanti :)

esikkoja

kevät saapuu!! katsokaa mitä ihanuuksia!!

Vaikka monet maat täällä main ovat keskenään erilaisia, olen kuitenkin saanut huomata että niissä on myös paljon yhtäläisyyksiä. Euroopassa ja vieläpä Suomessa asuessa sitä ajatteli että näin kaikki elää, näin toimitaan, näin se menee. Mutta täällä on vielä lisää kirkastunut että pohjoiseurooppalainen  tapa monissa asioissa taitaa olla koko maailman kontekstissa vähemmistössä. Tarkoitan monenlaisiakin asioita, esim. sitä että kun me shoppaillan isoissa automarketeissa (usein ainakin) niin suuri osa maailman ihmisistä shoppailee basaareilla, pikkukujien kojuissa jne. Pohjois-Euroopassa muutetaan aikaisin kotoa yksin asumaan ja täällä ja monissa muissakin maissa taas useimmiten asutaan yhdessä vanhempien, sisarusten tms kanssa. Siinä kun yksinasuminen voi meille olla ilo, se voi täällä olla kauhistus.

perjantai-iltapäivä Yeni Camin pihalta 

Monet maailman kriisit ovat myös saaneet uutta ulottuvuutta, kun niiden alle jääneet ihmiset ovatkin tuttuja ja haemme samasta kahvilasta teemme ja kahvimme, eivätkä pelkästään numeroita uutisissa. Juttelemme siitä, kun isä ja äiti ovat sodan keskellä ja itse täällä ja kuulen pohdintaa siitä mitä kauniille kotikylälle on siellä tapahtunut, kun ei ole mitään tietoa. Tai ihmettelemme porukalla jonkun elämänmyönteisyyttä, kun hän kuitenkin muuten iloisen olemuksensa keskeltä totetaa ettei voi enää mennä kotimaahansa, kun ei siellä ole työtä, koulua, elämää, rauhaa ei mitään. Hämmästellen olen myös kuunnellut erään nuoren naisen tarinoita siitä kuinka Istanbul on niin vapaa, hän ei voisi kuvitella menevänsä enää kotimaahansa, jossa poliisi rankaisee  jopa raipaniskuin jos tyttö ja poika kävelee ennen naimisiinmenoa käsikkäin kadulla tai jos autosta löytyy alkoholia.

Koen olevani monessa etuoikeutettu syntyessäni Suomeen.

perjantain iloni läksyjen teon reippaudeksi

Mutta nyt tässä paikassa olen etuoikeutettu kun saan tutustua heihin ja moniin kulttuureihin ja tapoihin. Olen myös saanut etuoikeutettuna olla osallisena siitä ystävällisyydestä ja sosiaalisuudesta, jota monin paikoin on Suomea (kin) enemmän tapana osoittaa. Siitä olen päässyt nauttimaan sekä kielikoulussa monista maista tulleiden parissa että myös ihan täällä Turkissa paikallisten taholta. Kyllähän tulee hyvä mieli, kun ihminen huomataan, kysytään kuulumiset ja vaihdetaan ne klassiset poskisuukot (jotka ei muuten enää ahdista, pitäisikö siitä suomalaisen huolestua). 

Iloinen kukkien myyjä 

HUOMIO!

Lisään sen nyt tähän, että tiedostan maininneeni monta stereotypiaa ja yleistystä, tietysti osa suomalaisistakin on todella huomaavaisia ja kaikkialla täällä näissä maissa jokaisen ihmisen kohdalla niin ei ole. Muutenkaan nyt tarkoituksena ei ollut loukata ketään, sen kun vaan ihmetellä maailmaa ja todeta että moni asia onkin eri tavalla kun se sieltä valkoisen hangen ja sinisen taivaan maasta näytti.