Tuhat kertaa kuultu kysymys ja oudot lapaset.

No niin. Nyt olen nähnyt senkin. Olen jopa kokenut sen käsissäni, jaloissani ja kasvoilla. Olen puhunut siitä monenmaalaisten ystävien kanssa, olen lukenut siitä netistä ja jopa puhelimesta sen erityispiirteitä tutkinut. Olen kertonut siitä suomalaisille ystäville ja jopa melkein ehtinyt odottaa sen poismenoa taas - joka viime yönä tapahtuikin.

Istanbulissa nimittäin oli L-U-N-T-A kahtena päivänä peräkkäin, tiistaina ja keskiviikkona. Nyt torstaina jäljellä oli enää kaiken pohja eli kylmä ja hyisevä pohjoinen tuuli. Tiedättekö se sellainen, jota ei ainakaan Pohjois-Suomessa kovin usein ja pitkiä aikoja koe, Helsingistä tai muista kaukaisen ja etäisen etelän rantakaupungeista en niin tiedä, olenhan enemmän lapin ja pohjanmaiden (etelä- ja pohjois-) lapsi. Siis se tuuli, joka ei tavoita pelkästään takkia tai lapasten ulkopintaa vaan menee heittämällä läpi ja jää kiertämään jonnekin luiden ympärille viluttaen kovasti.

Tiistai-aamulle sitä lunta oli jo luvattukin ja niinpä kiepsahdin sängystä heti aamulla ikkunaan kurkkimaan, että onkohan sitä lunta jo tullut. Odotin jotain lapsuusmuistojen syksyn ensilumen maisemaa, jossa kaiken peittää ihana harsomainen valkoinen pumpulihattara ja lunta leijailee hilljalleen lisää taivaalta ... ja ja ja ... No, totuushan oli sellainen, että ei ehkä olisi kannattanut verhojen väliin mennä kurkistelemaan. Ilma oli harmaa, märkä, sateinen, ehkä jotain vesipirasta hivenen eroavaa juttua tuli taivaalta, mutta herkästi leijailevaksi hiutaleeksi niitä ei ilman silmälasejakaan luullut.

Takki päälle, lapaset käteen ja paksummat kengät  sekä kamera laukkuun varmuuden vuoksi ja matkaan. Matkalla nyt mitään erikoisen hienoa ei näkynyt. Eurooppaan päästyäni vesi alkoi lupaavasti muuttua jo vähän enemmän rännän näköiseksi. Sanokaa, että tuosta alakuvasta voi jo päätellä että jotain sataa??

Kielikoulussa kuulin sen kysymyksen ekaa kertaa varmaan jo ennen kun opettaja oli huomenta ehtinyt sanoa. Keskustelut meni aina jotenkin about tällä kaavalla (vapaa suomennos, kun osa teistä ei kuitenkaan osaa turkkia):
X: Onpas tänään kylmä
MatkaMartta: Niin on!
X: Sinullakin?
MM: Juu, todella!
X: Mutta sinähän olet Suomesta??! Eikö?
MM: Kyllä, olen Suomesta.
X: Mutta siellähän on kylmempi kun täällä?
MM: Joo, tammikuussakin kun kävin Suomessa, siellä oli -25.
X: No, miten sulla voi nyt olla kylmä??

Sitten selitin aina jotain siitä kuinka Suomessa ilma on niin paljon kuivempaa, olen ihan vakuuttunut että tuo Istanbulin +2 ja vaakasuoraan tuleva räntä on pahempi kuin lapin ihana -20, ei tuulta, ei sadetta, vaan aurinko paistaa (sellaisena muistan lapin talvet) :) Eikä minulta ole hävinnyt kylmän tunnistavat osat ihostani, vaan aistin sen kyllä niinkuin muunkinmalaaiset. Ero toki ehkä on siinä että osaa pukeutua ja toimia, jos on kunnolla kylmä.

kielikoulun kadulta

Kielikoulun jälkeen lähdin pikku lauttamatkalle Aasiaan tapaamaan käymään tullutta entistä kämppistäni ravintolalounaan merkeissä. Etuajassa oltuani käveleskelin vähän erittäin tuulisessa rannassa kameran kanssa. Lintuja oli jotenkin poikkeuksellisen paljon liikkeellä, olivat tulleet rantaan hengailemaan joukolla. Tuuli oli kyllä tsäpäkkä kieltämättä ja vuorotellen tuli vettä ja räntää ja kaikkea mahdollista. Lautat kyllä uutterasti seilasivat maanosien välissä lämmittäen tuulen ja sateen kastelemia matkalaisia aina hetken ja tarjoten myös mahdollisuuden extralämpöön teekupin muodossa.

linnut lähdössä laivan kyytiin

vaahtopäisiä aaltoja

Ravintolassa oli auki myös ulkoterassi, aika moni sinne meni (ilmeisesti tupakkapaikan toivossa) mutta me totesimme aika ykskantaan, että ulkoterassit saa nyt ainakin kuukauden verran odotella tai jos ensi viikolla pukkaisi ainakin viiteentoista asteeseen, niin voisin harkita. Uskaltauduin kuitenkin sinne vähän kuvailemaan Üsküdarin rannan vilinää. Sieltä ylhäältä huomasi keltaisten ajoneuvojen määrän, oli kaivinkone, useampi dolmuş (eli tuollainen minibussin tai pakettiauton näköinen keltainen reittitaksi, jotka kuljettavat ihmisiä melko kätevästi eri puolille kaupunkia) sekä tavallisia keltaisia takseja.

Lisää kuvateksti

siellä lautat urheasti etenee

Marmaray kuljettti minut näppärästi Bosbojen aaltojen alitse takaisin Eurooppaan, jonne olin illaksi menoja sopinut. Marmarayta tulee harvemmin käyettyä, kun se on minusta niin tylsä ja sieluton lauttojen rinnalla, mutta kyllähän se ihan näppärä on myös. Marmarayksi kutsutaan siis Bosborinsalmen alittavaa metroa, jolla pääsee muutamassa minuutissa maanosasta toiseen. Kunhan lukuisat metrotyömaat valmistuvat, niin siitä tullenee ainakin kaupunginisien toiveiden mukaan erittäinkin kätevä tapa liikkua. Metroverkosto on ihan hyvä täällä nytkin, mutta alati kasvava kaupunki kyllä tarvitsee lisää julkisia liikennevälineitä, että ruuhkat ei tästä ainakaan pahenisi.

Taksimin aukion harmaudessa kukkakauppiaiden kojujen valot ja döner-kauppiaiden myymälöiden valot, äänet ja tuoksut tuntuivat tavallistakin voimakkaammille. Kauppa se on joka kannattaa, vaikka vähän viileämpääkin olisi. Kyllä siitä näytti muutama mies kukkapuskan kanssa lähtevän, onnelliset naiset saivat piristystä tuiskupäivään.

kukkakauppiaat tuiskussa

Istiklal-kadulla ei ollut niin ruuhkaa kuin tavallisesti, enkä toisaalta kyllä soimaa niitä ihmisiä  jotka jäivät lämmittelemään päivän kymmenettä teekupillista kotiin kaivautuen vilttien alle paremmin. Mutta ihan hauska tuollakin oli taivaltaa. Niin kuin kuvasta näkyy, lumiräntää tuli lähes vaakasuoran tuntuisesti.

Seuraavana päivänä otin edellisen päivän opeista sen paljon puhutun vaarin ja vaihdoin syystakin paksumpaan ja yhdet lapaset kaksiin lapasiin, päällimmäiseksi ystäväni neulomat ihanat petroolit vähän pörröiset lapaset, joissa on kirjaillut kukat, kiitos M. Säälittävää kyllä, tällä pohjoismaalaisella ei ollut kunnon talvikelin pipoa, mutta onneksi kauppiaat mielellään niitä myivät ja olisivat varmaan useammankin myyneet, mutta yksi riitti :)

Toisena aamuna taas kipaisin ikkunaan, ei vieläkään ollut aiemmin kuvailemaani lapsuusmaisemaa, mutta lunta vähän oli. Eurooppaan päästyäni minut kohtasi tällainen näky Taksimin aukiolla.LUnta siis.

Luokkaan saapuessani opiskelijatoverit huomasivat lapaseni - siis ei hanskat vaan kunnon kudotut lapaset. Mietittiin yhdessä mikä se voisi olla turkiksi, hanskikas/sormikas sana tuli mieleen, mutta ei sanaa lapasille. Päätimme kysyä, kun opettaja saapuu. Kysyttiinkin. Hän kysyi, että mitkäs nuo sitten on :) Minä näytin tarkemmin näitä ystäväni taidonnäytteitä. Opettaja jatkoi, mihin noita käytetään, miksi on tuollaiset? Kylmänkö takia? Joo, juuri siksi, nämä on paljon lämpimämmät kuin hanskat. Aikansa ihmeteltyään totesi, että kyllä turkin kielestä puuttuu sana lapaset :) Puuttuu tai ei, niin onhan ne paljon lämpimämmät kuin sormikkaat.

Kunhan tämä sade ja kosteus vähän tästä vähenisi, niin muuten mulla ei olis mitään sitä vastaan että on vielä tuommoista noin reilun +10 asteen keliä, oon ihan vakuuttunut että pian on taas tuskallisen kuuma yötä päivää sisällä ja ulkona, voin sitä kyllä vielä hetken odottaa.

Millaista keliä teillä on ollut tai miten talveen sinun maassasi (olkoon se Suomi tai joku muu) suhtaudutaan, jos sellainen on.