Vääränlaista lunta ja oikeanlainen vieras.

MatkaMartta on ollut vähän tässä pimennossa, kun emännöinti on ollut viikkoni ilo ja touhu. Istanbuliin satanut lumi on myös hidastanut tahtia. Edellisen viestini mukaan tulppaanit jo nousivat märästä mullasta ja kevät oli voittamassa. Just.  No, eipä voittanut. Kuluneella viikolla lumentulo alkoi tiistaina ja edelleen on kinoksia ja loskaa.

tiistain ensimmäiset hiutaleet - tästä se lähti

tiistain lumipyryn alkua

Olen kuullut taas uudestaan jo tuhat kertaa kuulleeni kysymyksen siitä kuinka suomalaiselle tämän talven ei luulisi olevan mitenkään kummallinen. Voin myöntää ihan pitäväni kevättalven valkoisista hangista, pakkasesta poskipäissä, hiljaa leijaavasta lumesta, mutta en voi sanoa tykkääväni vaaleanharmaasta etäisesti lumea muistuttavasta liian vesipitoisesta jutusta, jota on kaduilla puoleen sääreen, märästä luihin ja ytimiin menevästä vinkasta enkä kaikista ilmansuunnista tulvehtivasta lumesta. Eihän ne nyt ole yhtään samoja asioita.

keskiviikolta

lapset ja aikuiset innostui lumisotaan

Istanbulin väkimäärä sekä se seikka, että näin suuret lumimäärät eivät ole jokatalvisia, estävät toki sen, että lumi ja loska saataisiin jotenkin pois kaduilta, toreilta, jalkakäytäviltä jne. Kun ei saada, niin siinähän se sitten pötköttää kaikkien haittoina. Torstai-iltapäivänä, kun ensimmäisistä maahan pyrkivistä lumihiutaleista oli kulunut jo pari vuorokautta, Taksimin aukio muistutti vielä ulkoilma-altaan, luistelujään ja kumparemäen suht.epäonnistunutta yhdistelmää, saman diagnoosin sai myös suuren basaarin piha-alue.Ihmeen hyvin taksit, bussit, minibussit, lautat ja metrot selvisi. Kokemukseni mukaan tämä kaduille satanut lumi haittasi eniten maaliikenteen sijaan lentoliikennettä.

luminen palmu :)

lumityömiehet halusivat kuvaan

Tiistaina pyryn yllyttyä lähdin hakemaan Suomesta tulevaa vierastani. Kyllä oli hyvä matka. Kyllä kenkien sisällä oli pieni meri jo ennen metropysäkkiä. Metro ennakkopelotteluista huolimatta kulki ja saavutin kentän hyvissä ajoin. Hyvissä ajoin meneminen kannattikin, niin oli rauhassa aikaa syödä ihana täytetty simit (semmonen rinkilä), juoda kahvia, jakaa leivos myös sattumalta samalla lennolla tulevaa vierastaan odottavan kaverin kanssa. Hänen kanssa myös lopulta aloimme keksiä tarinoita ohikulkeville ihmisille: "Tuo raasu tekee varmaan jo toista vuoroa putkeen" "Tuo suku on tulossa häihin" jne. Kaikkea sitä ihminen viihdykkeeksi keksii silloin, kun näyttö näyttää että koneen olisi jo pitänyt laskeutua, uutta arvioitua aikaa ei tule eikä "laskeutunut" tekstiäkään näy.

lähikatujen väki tuli illalla laskemaan jätesäkeillä ja pahveilla mäkeä mun kotikadulle, joka näppärästi on kyllä melko jyrkkä :)

No, reilut pari tuntia myöhässä saatiin kaverit maahan ja laukutkin löytyi. Harmiksemme viimeinen metro oli jo ehtinyt lähteä, mutta valikoitiin varmimman, rauhallisimman ja kokeneimman näköinen taksikuski ja hypättiin rattaille. Ihan hyvin matka menikin, tiet oli melko auki - huomata täytyy että kellokin oli jo lähes yksi aamuyöllä :) Syytäkin olla teiden auki. Seuraavana aamuna kello soi kielikouluun, mutta oli kyllä niin väsy ja ulkona näytti niin märältä, että otin oman lumiloman :) Edelliset kuvat on tän päivän seikkailuilta kodin lähimaastosta.

Seuraavana päivänä sitten kielikouluun reippaana. Kengät oli litimärät jo ennen kielikoulua, luokan patteri ei toiminut ja muutenkin aika nihkeä tunnelma siellä oli, moni ei ollut tullut koska bussit ei toimineet tai mies/mummo/täti/setä ei päästänyt lähtemään.

kielikoulun kadulta

Sitten lähdin kävelemään sieltä kohti metroa taas, että pääsisin turistialueelle tapaamaan sinne seikkaillutta Suomi-ystävääni. Ihmettelin, miten vettä virtasi niin Niagaranomaisesti tiellä. Syykin selvisi pian, joku putki oli haljennut ja syöksi vettä. Oli vähän semmoinen klassinen piste i:n päällä tilanne.

Päätin, että reippaasti vaan kohti turistialuetta ja iltapäivää siellä ystävän kanssa, yhtä vakaasti päätin ensin haluta syömään johonkin ravintolaan, jossa lämpiäisin. Omar-ravintola ei taaskaan pettänyt meitä. Tarjoilijat oli ystävällisiä, maisema terassikerrokselta kaunis ja ruoka hyvää. Sieltä sitten jatkettiin suuren basaarin houkutuksiin.

jännittävä ruokalaji, joka valmistettiin naapuripäydän väelle siinä silmiemme alla

maisema ravintolasta - sininen moskeija

kadun vartta 

suuren basaarin edestä houkutteleva oikoreitti

basaarin lamppukujalta

Lauantai oli varsinaisesti paras turistipäivämme kelinkin suhteen, siitä teen oman postauksen.