Naapureihin tutustumisen yksi keino

Olen tässä toivonut, että voisipa tutustua paremmin johonkin naapureista. Olen kyllä moikkaillut jne. mutta en kovinkaan jutuille päätynyt. Käyhän se näinkin :)

Menin aamupäivästä pihalle ja myös uimaan. Moikkasin naiset ja yhdelle suloiselle pienelle uimarille lepertelin ja ihastelin hänen kanssaan pientä kumiankkaansa. Päätin, että uinti riittää ja lähdin kotiin. Avain oli huolellisesti mukana ja tällä kertaa jostain syystä jopa mekko ja vesipullo ja puhelin myös. Ovi ei auennut. Aamulla olin sen vaan painanut kiinni, en avainta edes käyttänyt. Täällä ei siis ole abloy-tyyppistä systeemiä, vaan ovi pitää laittaa avaimella lukkoon, jotta se olisi kunnollakunnolla kiinni. Mutta mun ovi ei avautunut millään tavalla. Ei vaikka nosti tai työnsi tai teki mitä vaan normaalia kikkaa. Jotta olisi vielä hauskempaa, olisin kaivannut kodistani erityisesti wc-tiloja...

No, vanha kunnon vartijakopin setä on aina osoitteeni kriiseissä. Tiesin että talonmiehemme on päivätauolla, mutta menin silti sinne pohtimaan mitä tehdä. Vartija päätti silti soittaa talonmiehelle. Se ei olisi kuulemma halunnut tulla, mutta aika reippain sanakääntein vartija kertoi miesparalle, että ei se ole pelkästään työtä vaan jokaisen ihmisen tehtävä auttaa toista. Minua vähän harmitti, mutta en syyllisyyttä siitä ripityksestä ota, en ollut pyytänyt hätyyttämään talonmiesraasua. Tulihan se kuitenkin, mutta ovi pysyi kiinni. Ei auttanut voima eikä haetut kättäpidemmät. Ihmettelimme siinä, miten on mahdollista oven näin yhtäkkiä päättää lakata avautumasta. Talonmies soitti vielä mun puhelimesta lukkosepälle ja neuvoi vessaankin muualle.

näiden kanssa taas tultiin

lämpöä riittää

Menin pihalle odottelemaan olettaen, että näen sieltä lukkosepän tulon. Siellä oli vielä samoja naisia kuin aiemminkin ja tietenkin näyttivät hämmentyneiltä, kun palasin hiukset märkinä samassa mekossa sama kassi kädessä altaalle kuin muistinsa menettänyt. Selitin tilanteen ja heti tuli tsemppauksia ja minua kohti ojennettiin suolattuja pähkinöitä. Lupasivat tulla koittamaan myös avaamista, mutta luopuivat kuultuaan talonmiehen ponnisteluista. Pääsin myös polttavaa aurinkoa pakoon heidän kanssaan yhteen pihan ainoista varjokohdista nurmikolle. Pian siihen tuli naisten kaveri ja heille minut esiteltiin uutena kaverina, joka on Suomesta ja joka odottaa lukkoseppää ja johon ovat tänään tutustuneet.

Voi, kuinka tykkäänkään tästä piirteestä tässä maassa ja tämän maan kansalaisissa. Ihminen otetaan huomioon oli se vieras tai ei ja heti koitetaan jotenkin auttaa. Ei  sillä, etteikö suomalaisissa olisi samaa piirrettä, mutta jotenkin se korostuu täällä ehkä ulkomaalaisena kun on niin monista asioista niin pihalla. Kokemusta on myös joltain lääkärireissulta, kun en osannut vastata lähtiessäni virkailijalle kaikkiin kysymyksiin, niin vieressäni ollut mummo kertoi virkailijalle kaiken mitä lääkäri oli sanonut minulle. Voishan se olla kurjaa, että kaikki tietää kaiken, mutta nyt mummo oli kyllä auttavainen. Minut neuvottiin toiseen paikkaan ja heti penkissä istunut rouva puuttui puheeseen ja kertoi miten sinne pääsisin :D Oi Turkki.

Lukkoseppä tuli laukkuineen ja käänsi hänkin avainta, tuloksetta. Sitten hän siirtyi askel askeleelta rajumpiin välineisiin ja voimakkaimpiin potkuihin oviparkaani kohti. Ovi ja lukko osoittautuivat kestäviksi, mikä kyllä on aivan loistava asia. Lopulta viimeinen keino tepsi ja ovi aukesi. Olin pitänyt taskulamppua avuksi ja seppämies oli selittänyt että avaimen kieleke on varmaan jotenkin sillain mennyt rikki, ettei tottele avainta lainkaan, mutta että vika ja tilanne selviää vasta kun ovi on auki. Mietittiin, olisko maanjäristykset voineet liikutella jotenkin niin lukkoa ja paikkoja, että ovi ei auennut. No, kun ovi aukesi niin hämmästys oli valtava. Mikään ei ollut ovessa vikana. Tämä lukkojen asiantuntija näytti siltä, että ikänsä puolesta oli jos sun monenlaista ovea avannut ja sanoi, että tämä vasta on outoa. Kieleke liikkui ihan normaalisti nyt. Hän lisäsi vähän öljyä, sanoi että ei sille nyt mitään voi tehdä kun vikaa ei näy ja antoi käyntikorttinsa, jossa olevaan numeroon soittamalla saa palvelua 24/7.

ensimmäinen kahvalti

ja tee ystävien kanssa

ja Izmirinlahtikin nähty

Summa summarum, juttelin naapureiden kanssa, minulla on käyntikortti lukkosepälle ( ei koskaan huono asia) ja huomasin kortin toiselta puolelta, että samalla miehellä on myös suutariliike ja yhdet kengät kaipailisivat suutaria kovin. Ei huono päivä, ei ollenkaan.