Vieraana ja kotona.

Suomen meiningit on taakse jätetty ja eilen kone laskeutui tänne helteeseen. Suomen kylmää kesää valittaessani olen tuntenut pienen piston sydämessä, tietäen että kohta pääsen aurinkoon ja tiedostaen myös sen, että liiasta kuumuudesta tulee valitettua myös. Nyt vaan on ollut välimuodot aika vähissä ja Suomessa liikuttiin aika paljon jossain tuolla +6-13 välillä, vaikka pari yli 20 asteen päivääkin tuli mukaan. Tänne luvattiin 37-39 päivän ylimmäksi, mutta nyt mun iloksi on ollut pari astetta vähemmä,  siinä 31-34 hujakoilla. Pikkuhiljaa tähän kai taas tottuu.

suomirakkautta

 Suomesta on tulossa vielä lisää postauksia, mutta päällimmäisenä mielessä nyt tämä monia muitakin  ulkosuomalaisia erityisesti kesäaikaan puhuttava problematiikka kotiutumiseen, koteihin, lomailuun jne. liittyen. Suomi-aika tuli ja meni ja oli ihana. Kotiinpalu oli myös hyvä juttu (nyt kodilla tarkoitan tätä Turkin kotia, missä on vaatekaapit ja omat tavarat), mutta en todella ole mikään Miss Siirtymä - nää muutokset ottaa aina vähän lujille.

En ole koskaan ollut kuukautta lomalla missään muussa maassa kuin nyt nämä noin kuukauden Suomen reissut, joten en tiedä miltä kotiinpalu sellaiselta tuntuu. Nyt jos lomailee synnyinmaa-kotimaassaan asuinmaasta, niin tilanne ei ole ehkä ihan sama. Sitä jotenkin elää niin täysillä "kuin kotonaan" molemmissa maissa, että aina jotenkin ottaa vähän kipeää siirtymät. Kun sitä tarrautuu molempiin maihin, kuten laastari ihoon, niin kyllähän sen irtoamisen huomaa. Täällä nyt se arki on ja sillätavalla myös koti, mutta Suomikin kyllä ehtii imaista mukaansa. 

Suomessa vietetyt pätkät nyt tietysti on kaukana tavallisesta arjesta. "Ulkomaantäti" menee kahvipöydästä toiseen ja lapsuudenkodin siivoaminen tai maalaaminenkaan ei tunnu arjelta, vaan ihan vaan eksoottiselta. Monet kaverit ja sukulaisetkin ovat lomalla ja sen myötä heistä monia myös ehtii tavata enemmän kuin normaalissa arjessa ehtisi. Sellaisen jälkeen hetki menisi muutenkin sulatellessa ja tasoitellessa sosiaalisuutta ja etenkin kun samalla vielä vaihtaa paikkaa maasta toiseen.

Eilen illalla etsin pannulappua täältä kodistani, enkä heti muistanutkaan missä parhaat lappuset on, enkä myöskään muistanut että pari päivää ennen lähtöä vaihdoin lyhythihaiset paidat kaapista lipaston laatikkoon. Ruokakaupassa laktoosittomat tuotteet meinas olla piilossa, vaikka niitä on sieltä useamman kerran tullut haettua. Huoh. Pieniä arkisia asioita, mutta niistä tuli olo että olen vieraana täällä. Toisaalta Suomessa koko aikana onnistuin ehkä kaksi kertaa suoraan maksamaan ostokset pankkikortilla ilman että myyjän piti antaa jotain vinkkiä ;)

Kyllä se tästä taas lähtee. Oletan, että vanhat kunnon konstit auttaa. Koko huushollin imurointi ja luutuaminen ja loppujen tavaroiden purkaminen matkalaukuista. Huomenna pääsee vielä lauantaibasaarilta hakemaan vihanneksia ja ihania hedelmiä - jospa se arki sieltä tulisi ja kotiuttaisi :)