kylmästä lämpimään - vai miten se meni?

Suomen lomallani monet kommentoi, että siellä teillä on varmaan nin lämmin ja täällä taas paikalliset toistelee, että oot varmaan niin tottunut kylmään, kun olet suomalainen. Jukka Poikaa mukaellenkin on kysytty, että joko olen siirtynyt kylmästä lämpimään. No, miten sen nyt ottaa.

Kuvat tässä postauksessa on ystävän eilisiltä synttäreiltä, sekä matkalta sinne.

tammikuinen valo saa jopa perus lauantairuuhkan näyttämään ihan kivalta

oon aina tykännyt ovista

Toki täällä on ulkona vähän niinkuin Suomen lokakuu tai ehkä Pohjois-Suomen huhti-toukokuiden vaihde. Siinä 10-12 astetta ja nyt on ollut ihania auringonpaisteisiakin päiviä, mutta tuuli ja viima tiputtaa täälläkin kyllä lämpötiloja alas, puhumattakaan siitä kun sataa. Sateella teiden epätasainen pinta oikein korostuu, kun yhtäkkiä astuukin johonkin, jossa uppoaa nilkkaa myöten veteen. Edelleen epätasaisilla tiepinnoilla on myös kiehtovia laatta-ansoja, kun yhtäkkiä joku laattakivi onkin irtonainen ja sieltä alta ja välistä sinkoaa vettä niin paljon kuin kenkiin mahtuu ja housunlahkeet imee ja ylikin jää. Siinä sitten oot märkine kenkinesi ja lahkeinesi, tosin turkin positiivisena puolena pitää sanoa se, että sateenvarjokauppiaita tulee kuin sieniä sateilla :) mutta sateenvarjothan suojelee vain ylhäältä tulevasta vedestä.

Toisaalta kyllä nautin nyt tuosta raikkaasta ulkosäästä, kun saa käyttää hanskoja ja poskissa vähän tuntuu. Tänään tervehdyksiin kuuluvia poskisuukkoja vaihtaessani sain palautetta, että posket on kylmät - paleletko? :) Olen tykännyt aina talvestakin, mutta nyt on kyllä sellainen olo että tämä +8 on riittävän hyvä talvi, minun Suomessa ollessa täällä oli käynyt jopa -5 asteessa ja lumikin oli käynyt maassa, ehkä semmoisenkin lämpötilan pari päivää kestäis. Saapa nähdä pakastuuko vielä. Ulkotilan kylmyys on siis täällä Suomea pienempi, 

selvästi jotenkin talvinen valo, eikö?

mutta orvokit kukkii

mutta

Suomessapa sisällä on aina lämmin, tänne Istanbulin kotiini verrattuna äitini kodin +23 oli jo liiankin lämmin, jos ei sauna, niin ainakin saunan pesuhuone - tiedättekö tunteen kun ajattelee pesuhuoneeseen mennessä, että nyt viilenee mutta siellä onkin saunan vaikutuksesta liian lämmin, eikä vilvoittavia ominaisuuksia ole. Täällä taas villasukat, villapaita ja verkkarit on oikein hyvä asuste, ei puhettakaan paljain jaloin kulkemisesta t-paita päällä. Mutta kun siihen tottuu ja asian hyväksyy, niin ei ongelmaa.

Asioihin tottuu ja eri jutuista voi tulla luonteva osa kotihommia. Laitoin lakanan päälle ohuen fleece-peiton, koska lakanahan se vasta tuntuu jäätävältä kun on kylmä. Sama lakana tuntui kuuman hikiseltä nukkumisen estäjältä heinä-elokuun helteissä. Ennen sinne fleecepeiton ja Lapuan Kankureiden lammasviltin väliin kömpimistä, täytän itselleni joululahjaksi ostamani kuumavesipullon. Oi, kuinka ihana se onkaan.

Joskus ajattelenkin, että ulkona olevan kylmän kanssa pärjää paremmin kun sen että sisälläkin on viileä. Viileyden seurauksena tietysti on kosteampaakin ja mikään ei tunnu kuivuvan. SIinä sitten tulee mieleen kysymys, että miksi oi miksi lattiat on suurelta osin laattaa ja miksi oi miksi tasot on jotain kiveä, toisaalta onhan se ikäänkuin tuplavarmistus, jos ei aamulla hyisellä laattalattialal vielä herää, niin sen voi varmistaa koskemalla esim. vessan kivitasoon hampaita pestessä tai keittiössä vesilasia hakiessa.

Että lämpimästä kylmään ja kylmästä lämpimään :) Mitä te muut ulkosuomalaiset aattelette näistä. Pitääkö meidän kestää kylmää paremmin, kun siihen on jo vauvasta asti totutettu ulkona nukuttamalla jne.

Kylmät kädet - lämmin sydän - sanonnan voimin kaikille hyvää viikkoa!