kalabaliikkia

kalabaliikkia

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Etelässä ja etelästä.

MatkaMartan matkamarraskuu on alkanut. Käytiin ystäväporukalla lomalla Antalyassa. Aika hyvä sauma, kun Istanbuliin on tullut jo syys ja siellä oli lämmin, mutta enää ei hiki virrannut pelkästä ajatuksesta kuitenkaan. Sesonkiajan ulkopuolella pääsee myös tasoaan parempaan hotelliin, kun hinnat halpenee :) En ole ikinä ollut tuollaisessa, että laukut haetaan jo taksista laukkukärryyn ja viedään huoneisiin, vaikka ei nyt ihan oikeisiin huoneisiin heti mennyt niin tarkoitus oli hyvä :D

Ekana iltana piti tietysti jo sännätä rannalle kävelemään. Mikäs siinä oli kävellessä mereltä tuleva puhuri tuuletti ajatuksia, mieli keveni naisseurassa ja hymyilemällä jumpattiin kasvolihaksia :D




Aamulla oli näkymä tällainen ikkunasta. Lämpöasteita ei niin järin paljoa ollut vielä, mutta ikkunasta tunkeutuvat auringonsäteet lupasivat paljon. Antalyan vanhaan kaupunkiin oli tarkoitus lähteä käveleskelemään ja tutustumaan, ehkä vähän shoppailemaan, kivaan ravintolaan syömään jne. 


Vuoret ja meri <3 Miten ihana yhdistelmä. Sitä voisi katsella vaikka kuinka ja kuunnella kuinka aallot loiskuu rantaan. Miettiä, miten eri ääni kuuluukaan hiekkarannasta kuin kivikkoisemmasta rannasta. Olen ilmanmuuta järvi-ihminen, mutta kyllä mä meri-ihmiseksi voin muuttua ainakin väliaikaisesti, kun maisemat ovat tällaisia. Ihanaa on, kun "silmä ei pökkää mihinkään", kun on avaraa ja laakeaa ja näkee eteensä. Mutta myös vakaat ja ikiaikaiset vuoret ovat ihanat.

Sielunmaisemani taitaa olla yhdistelmä lappilaista karua järvimaisemaa vaaroineen, Pohjois-Pohjalaista sekametsää metsätähtineen ja horsmineen sekä vielä Etelä-Pohjalaista peltolakeuksia latoineen ja kiemurtelevine jokineen. Mutta eihän tässä nyt olla paikoilleen jämähdetty, aaltoileva ja hivenen pelottava meri vuorineen ja satamoineen vastaa nyt aika täydellisesti kauneudenkaipuuseeni myös.




bugainvillea

Jos vuoret ja meri miellytti, niin paluun sielunmaisemaani - metsään - sain kun menimme nauttimaan luonnonrauhasta Kurşunlu putouksille Antalyan ulkopuolelle. Netistä olin koittanut selvittää millaiset putoukset olisivat kyseessä ja onnistuin :D Siinä selvitellessä mietin, että ihmiset ovat kyllä niin erilaisia suhteessa luontoon ja kävelyreittien vaikeuteen. Osa oli ollut sitä mieltä, että putouksilla ei ole paljon nähtävää, vartti riittäisi ja osa taas piti maastoa vaikeakulkuisena ja reittiä pitkänä. Suomalaiseen makuun reitti oli kyllä ihana ja suosittelen. Putoukset olivat metsässä ja niitä pääsi ihailemaan alhaalta käsin. Reitti oli helppokulkuinen, mutta lenkkarit tai muuten hyvät kengät silti tarpeen ja lastenrattailla siellä ei pääse kulkemaan. Hiljaisuus ja vihreys ja rauhallisuus lepyttää kyllä mieltä hektisen miljoonakaupunkielon jälkeen.
sateenkaari



Antalyasta ja Antalyan seudusta puhuttaessa korostuu usein hotellit, uima-altaat, aurinko, meri, turismi jne. eikä se väärä mielikuva olekaan, mutta niillä seuduilla on paljon myös historiaa. Me lähdimme metsänrauhasta ja vesiputouksen solinasta kohti Aspendosta. Aspendos on noin 40 km Antalyasta sijaitseva antiikin Pamfylian ajan kaupunki, joka on erityisesti kuuluisa nimenomaa hyvin säilyneesä amfiteatteristaan. Kaupunki on perustettu jo 1000-luvulla eKr ja teatteria taas on alettu rakentamaan noin 160 jKr ja työt saatu loppuun parikymmentä vuotta myöhemmin Marcus Aureliuksen aikana. Teatterin rakentamisesta on jäänyt jälkipolville hauska tarina. Aspendoksen kuninkaan tytär oli tullut naimaikään ja kuningas luonnollisesti halusi parhaan mahdollisen puolison tyttärelleen ja kuningas halusi myös kaupunkinsa parasta. Hän järjestikin sitten kilpailun siitä, kuka kehittäisi kaupunkia parhaiten palvelevan ja hyödyttävän keksinnön ja kilpailun voittaja saisi tyttären. Yksi kokelas rakensi hienon vesijärjestelmän, jolla kaupunkiin saatiin kuljetettua tarpeellista käyttövettä. Juuri kun tämä kokelas oli voittamaisillaan kisan, kuningas meni vielä katsomaan toisen kokelaan rakentamaa amfiteatteria. Hän kiipesi teatterin ylimmälle tasanteelle ja vaikuttui akustiikasta. Niin hän antoi tyttärensä amfiteatterin rakentaneelle arkkitehti Zenolle. 

Hienohan teatteri kyllä onkin ja valtavan suuri! Sen sanotaan olevan Turkin parhaiten säilynyt amfiteatteri ja yksi maailman parhaiten säilyneistä. Istumapaikkoja on noin 7000 hengelle ja sen halkaisija on 96 metriä. Teatteri on puoliympyrän muotoinen ja ylhäällä ollessa alhaalla seisovat ihmiset todella vaikuttavat muurahaisen kokoisilta. Akustiikka on kyllä sellainen, että sen kehittänyt on kuninkaantyttären ansainnutkin :D Meidänhän piti myös testata sitä ja laulettiin alhaalla suomeksi ja pian joku nainen tuli suomeksi ehdottamaan jotain toista laulua :) Olipa hauska laulaa, kun tuntui että vaikka ihan hiljaa lauloi, niin ääni kantoi. 



Teatterin lisäksi alueella oli myös muita hienosti säilyneitä kohteita, joita käytiin ihmettelemässä. Historiallisten rakennusten lisäksi saatiin ihmetellä myös hiljaisuutta, vehreyttä ja lähes täydellisesti paistavaa aurinkoa. Aurinkoa, joka lämmitti Istanbulin syksyn kylmettämää, mutta ei kuitenkaan tukehduttanut porotuksellaan. 




areopagilla päivysti vuohet
Pitihän sitä vielä päästä uimaankin. En ole ikinä (vai olenko äiti :) ) uinut välimeressä enkä Egeanmeressä ja ne molemmat ovat nyt marraskuun reissuilla onnistuneet. Varsinkin välimeren aallot olivat niin hurjat, että ymmärrän taas hivenen enemmän pakolaisia, jotka niissä aalloissa koittavat selviytyä enkä ihmettele niin paljon sitä että taitava uimarikin voi hukkua jo parinkymmenen metrin matkalla. 


Yksi hyvä syy reissulle oli ystävän tälle syksylle osuneet pyöreät vuodet ja niitähän piti sitten juhlistaa myös. Brownie ja turkkilaiskahvijäädyke - ja vieläpä lähes täydellinen sellainen!









Kotona on kiva olla, eikä haittaa että täällä on ollut ihanan lämpimiä päiviä. Päivällä on ollut jopa 18 astetta lämmintä ja neuletakki takin alla on ollut liikaa. 




8 kommenttia:

  1. Oi ihana kaunis Antalya, rakastan noita vuoria siella, en tieda mitaan kauniimpaa paikkaa. Vanha kaupunki on tosi kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antalya oli ihana. Joka aamu teki mieli sanoa huomenta merelle ja vuorille, jotka näkyi ikkunasta ja vanhassa kaupungissa teki mieli kurkistaa jokaisen kadun kulman kanssa ja juoda kahvi jokaisessa tai ainakin joka toisessa kahvilassa :D

      Poista
  2. Antalyan ymparistossa on tosi paljon nahtavaa, luontokohteita ja historiaa. Saali etta suurin osa turisteista vaan makailee all inclusive hotelleissaan eivatka vaivaudu kokemaan vahan muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. All inclusivessa on ehkä hohtonsa, jos on vaikka aivan tosi väsynyt, mutta luulisin itse ainakin parissa päivässä kyllästyväni all inclusive-köllöttelyyn. Vanha kaupunki, putoukset ja aspendos oli hienot ja vielä ainakin Perge ja Termessos houkuttelisi ja ne toiset putoukset jne.jne. :D

      Poista
  3. Ihanaa, että pääsitte taas. Oi oisinpa saanut olla mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ihanaa oli. Olit ajatuksissamme ja puheissamme.

      Poista
  4. tuo amfiteatteri osoittaa, että kilpailutus kannattaa, jos valintakriteerinä ei ole hinta vaan laatu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja jos siitä saa vielä kuninkaantyttären maineen lisäksi :D

      Poista