kalabaliikkia

kalabaliikkia

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Valoa pimeyteen.

Nyt se on koittanut. Adventinaika. Myönnän heti alkuun kyllä, että vähän joululauluja olen jo kuunnellut aiemmin, mutta sillain puolisalaa, toivoen etten jäisi kiinni. Jouluvaloja, glögiä tai torttuja ei ole voinut aiemmin tehdä, sillä se olisi jo sentään aika radikaalia. Vanhempien ääni kaikuu korvissa, ensimmäisen adventin jälkeen vasta. Ai niin äiti, myönnän että olen pitänyt jo muutamana viikkona siinä sinun antamassasi valoryijyssäsi valoja, muttaku on ollut NIIN valtavan pimeä. Mutta sehän onkin muodikkaasti sisustusvalo eikä mikään jouluvalo, eikö?! 



On ihana odottaa jouluvalojen laittoa ja joulumusiikkia siihen asti, kun hoosianna on kajautettu ja siten joulunaika julistettu avatuksi. Täällähän joulu ei katukuvassa näy, uusi vuosi vähän enemmän, mutta ei joka paikassa sekään ainakaan vielä. Isoissa kauppakeskuksissa on joulukuusia ja jouluvaloja ja olipa kaverini kuullut joululaulujakin jossain vaatekaupassa. Ei se niin kovasti haittaa. En minä sitä lokakuussa alkanutta "Laaast christmas I gave you my heaaaart-volinaa" kaipaakaan, mutta voishan se olla ihan jees jos vaikka joulukoristeita löytäis ilman että tarvii kovin kauaa etsiä, mutta onneksi länsinaapuri-Ruotsiin ja ikeaan voi ainakin pieni ihminen luottaa :)

Kuvat on tämänpäiväiseltä reissulta, ilma oli suomalaisittain vielä ihan syyssää, jotain 13-15 astetta, mutta viiman kanssa oli kyllä lautan kannella niin kylmä, että sormia paleli. Olen ihan vakuuttunut, että kun adventti alkoi ja korvanapeista soi joululaulut, niin ilmakin tuntuu viileämmältä ja taivaskin näyttää talvisemmalta :D





Jouluherkkujen maistelu alkoi tänään, kun tein ensimmäiset tortut. Ihme kyllä, täältä löytyy torttutaikinaa. Ei ihan niin lehtevää, kuin Suomesta löytyvät parhaat, mutta kovasti asiansa ajaa kyllä. Luumuhillovalikoima sen sijaan on tukeva nolla, mutta ei se nyt niin vaikeaa ole. Katsoin muutamat ohjeet ensin, jotkut alkoi haastavasti "pussillinen luumuja". Jaahas. Riippumatta pussin koosta? Minä hain luumuni naapurimaustekaupan sedältä, sieltä olisi saanut pussiin yhtä hyvin 50 kuin 500g luumuja. No, skippasin sen osuuden ja nakkasin luumut kattilaan. Muistin nähneeni pakastimessa myös kuivattuja luumuja, jotka oli siellä paossa tuhoeläimiä, nakkasin heidätkin kattilaan ja vettä perään ja pari kanelitankoa. Sitten kun näytti että palaa pohjaan, vähän lisää vettä. Tarkistus ohjeeseen: sokeria. No, tavallista ei ollut - kerron kohta miksi - pakastimesta yksi klöntti Bulgariasta löytynyttä muscovadosokeria. Sitten kanelitangot pois ja sauvasekottimella mössöksi, parempaa ku kaupasta ostettu. 




Niin, ei oo tosiaan sokeria, pähkinöitä, juurikaan mausteita, yhtään kaurahiutaleita jne. Eilen aamulla näin keittiön katossa madon ja kaksi päivää oli ollut ensimmäinen harhailija. Lisäksi eilen aamulla myslipurkissa oli semmoista nöyhtää joka paljasti jauhokoisan vierailleen. Eilen sitten alkoi joulusiivous, ei tosin nyt ihan vapaasta tahdosta, vaan matojen määräämässä tahdissa. No, tulipa sitten joulua ja muuttoakin ajatellen jo käytyä kaikki kaapit läpi. Onneksi avaamattomissa pusseissa oli piparimaustetta ja kaardemummaa. Tunnetusti ne onnettomat tunkee myös avaamattomiin paketteihin tai jopa tulevat esim. riisin tai mausteiden mukana muka viattomina salamatkustajina, kun ihminen haluaa vain ostaa ruokaa itselleen. Arvokkaat ruisjauhot, mantelijauhot ja sen piparkakkumausteen laitoin jääkaappiin ja en voinut kuin nauraa kun kohtasin siellä the raesokeripaketin. Olen saanut sen Suomeen muuttaneilta ystäviltä suurena aarteena. Se oli ehkä noin puolillaan, kun sen sain ja teipattu huolellisesti ilmastointiteipillä kiinni. Kuka nyt raesokeria hukkaan heittäisi, no ei ainakaan ulkosuomalainen, eikä se heitä hukkaan puolikasta kaardemummapötköäkään. Luulenpa että myös sinapille (Turun), liivatelehdille ja ruisjauhojen lopuille löytyy ottajat, kun muutto koittaa.





Muurahaisten kanssa meillä on sanaton (tai oon minä niille puhunut, mutta ne ei vastaa) sopimus, että ne voi vähän vaellella jopa keittön pöydällä, jos on tarvis, mutta ei koko suvun kera, pari kerrallaan (kuumimpaan aikaan tätä ohjetta on ilmeisen vaikea noudattaa) vaan. Jos olen unohtanut pöydälle jotain makeaa, se on mun moka, mutta suljettuihin purkkeihin ei oo lupa mennä. Mutta madot, toukat ja perhoset - niillä on ehdoton kielto mun keittiöön, mutta käyttäytyvät, kuten eivät olisi kuulleet. Siksi nyt otin vähän kättäpidempää. Katsotaan menikö viesti perille.

Nää madot ja tortut ei nyt varsinaisesti liity enää otsikkoon, mutta hoosianna - tai täällä kylläkin hozanna - on laulettu, kuten aina ennenkin ja kotiin lisätty kynttilöitä ja valoja ja jouluradio soi. Pikkuhlijaa pitää alkaa keräillä muitakin jouluruoka-asioita täältä, vietän jouluni Istanbulissa nimittäin ja saan kauan kaivatut vieraat, kun äitini ja siskoni tulevat käymään. Äiti ensimmäistä ja sisko toista kertaa.



3 kommenttia:

  1. Täällä on myös jouluttelu virallisesti alkanut. Joululaulut saa siis soida. Ja eilen tein ensimmäisen lahjaostosryysäyksen, kun Prismassa oli tuplabonuspäivä. Kinkkukin jo muutti pakkaseen odottamaan joulupöytään pääsyä. Tästä se alkaa!

    VastaaPoista
  2. Mä en ole vielä päässyt ollenkaan joulufiilikseen, kun ei olla koristelemassa kotia joulun kuluessa Suomessa. Ehkäpä tänä lauantain paikallisen suomalaisen klubin pikkujoulut muuttavat asian ja tulee täälläkin aika avata Jouluradio päivittäiseen käyttöön. ;)

    VastaaPoista
  3. Hauskalta vaikuttaa yhteiselo muurahaisten ja muitten öttiäisten kanssa. Sama homma meillä Thaimaassa, murkkuja on välittömästi, jos laitat riisiä tai muuta jonnekin muualle kuin jääkaappiin. Oikeastaan ihan turhaan täällä mitään muita kaappeja onkaan, pitäisi olla vaan rivi jääkaappeja. Sinne ne kaikki ruokatavarat joutuu kuitenkin laittamaan.

    Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista