Onnea Suomi-neito

Oi maamme Suomi synnyinmaa kajahti myös täällä tänään, kun muutaman suomalaisen ystävän kanssa kokoonnuimme juhlistamaan Suomea sekä myös MatkaMartan eilistä synttäriä juhlistettiin samalla väellä, mutta eri laululla.

Mitä on olla suomalainen eri maassa, mitä on itsenäinen Suomi. Ainakin se on juhlimisen ja muistamisen arvoinen asia. Niin Suomessa kuin täälläkin. Minun isovanhemmistani kaikki ovat nähneet myös sen ajan, kun Suomi ei vielä ollut itsenäinen, tosin eivät paljoa siitä varmaan muistaneet. Papoista toinen oli 12-vuotias Suomen itsenäistyessä ja toinen vasta 2-vuotias. Kaikki sen sijaan muistivat varmasti sota-ajan. Toinen oli rintamalla, toinen oli kotirintamalla sairauksiensa vuoksi. Heitä kumpaakaan en ole ehtinyt nähdä.

Mummin ja mummun kertomuksissa esimerkiksi sota ei paljon ollut, joskus se tietysti vilahteli puheissa. Mummun mies (ei pappani, mutta parin tätini ja yhden setäni isä) kuoli sodassa mummun vielä odottaessa tätiäni. Tästä koettelemuksesta joskus kuulin mummun kertovan. Kuinka jätti muut lapset odottamaan kotiin, matkusti ison vauvamahansa kanssa sotasairaalaa kohti ja matkalla kuuli, että miehensä oli jo kuollut. Muistan myös kertomukset siitä, kuinka hänelle sotaleskelle ja neljälle lapselleen tehtiin nk. asevelitalo. Asevelitalo tarkoittaa taloa, jonka aseveljet tekivät lähellä rintamaa ja sieltä hirret siirrettiin oikealle paikalleen sodassa kuolleen aseveljensä perheen avuksi.

Tässä kun yrittää mielessä pyöritellä mitä se suomalaisuus tai itsenäisyys tarkoittaa huomaa niiden olevankin niin isoja asioita ettei ne hahmotu järkevästi. Mieleen tulee ensin asioita Suomesta kuten turvallisuus, rauhallisuus, puhdas luonto, hiljaisuus ja sitten joitain hetkiä sieltä, kuten mökillä saunominen ja saunan terassilla istuminen hiljaisen luonnon keskellä, puolukoiden poiminen aurinkoisena syyspäivänä tai hanget.

Täällä ollessani olen tietysti puhunut monista maista tulleiden kanssa kotimaista ja toki myös turkkilaisten kanssa. Ilmainen ja tasa-arvoinen koulutus ja lähes ilmainen terveydenhuolto tuntuu olevan asioita, joista ehkä nyt ymmärtää olla kiitollisempi kuin silloin kun sinne kouluun piti joka aamu mennä tai joutui päivystykseen jonottamaan.

Me vietimme täällä ihanat itsenäisyyspäiväjuhlat, ihanan perinteiset ja juhlavat. Laulaa kajautettiin maammelaulu, syötiin porokeittoa, karjalanpiirakoita & munavoita, ruisleipää, ruissipsejä savulohitäytteellä, perunamuusia ja lihapullia ja salaattia. Kiitos emännälle ja isännälle ja isännän vanhemmille, jotka olivat käymässä ja toivat kassikaupalla herkkuja, joista sai vieraatkin nauttia. Laulettiin sitten vielä vähän lisää ja oli myös musiikkiesitys: ihana Myrskyluodon Maija pianolla. Yhden ystäväperheen isoimmat lapset olivat valmistaneet tietokilpailun, jossa pohdittiin mm. kuka oli Suomen 6. presidentti, milloin oli ensimmäiset eduskuntavaalit tai mikä EI ole perinteinen piparkakun mauste. Tuomaristo oli päättänyt joukkueet etukäteen ja pääsin itseäni parempaan seuraan  ja niinpä olen myös nyt onnellinen muumitarran omistaja! :) Täysiä pisteitä ei saatu, kun "kuinka monta säkeistöä on maammelaulussa" kysymys ei ollut hallussa. Veikkasimme 15, mutta oika oli 12. Ou nou. No, tärkeintä on rehti kilpa tai jotain :) Olipa myös itsenäisyyspäivän puhe, johon oli kerätty mielenkiintoista tietoa vuodesta 1917. Kiitos jälleen kerran ystävät. Teidän kanssa arki on ihanaa ja juhlasta tulee JUHLA <3