Joulua, yllätyksiä ja perinteitä osa 1

Äiti ja sisko tulivat maanantaina, mutta siskon laukku ei ole vieläkään täällä kanssamme. Bye bye jouluherkut, vaatteensa, lahjat jne.jne. On soiteltu ja laiteltu mailia kentälle ja turkkilaiset ystävätkin ovat autelleet, mutta pysyy poissa laukku.

Tiistai oli jo melko yllätyksellinen ja "burasi Türkiye" (tämä on Turkki) tyyppinen päivä. Maanantai-iltana tuli mulle tekstari, että maassaololupani saapuu. YLlätys oli suuri, sillä en uskonut että se todella kaiken tämän säädön jälkeen tulisi. Tiistai-aamuna sitten soitettiin maahanmuuttovirastosta, että pitäisi mennä näyttämään vakuutuskorttiani sinne. Siitä sitten soittelemaan vakuutusyhtiöön virallista paperia varten jne.jne.jne. Ennen kuin se asia ratkesi, olikin postimies ovella ikametini kanssa. Tänään soittivat uudestaan maahanmuuttovirastosta ja ihmetteli, miksi en mennyt käymään. Sanoin, että ikamethan tuli jo. Hän oli siitä nyt yhtä ihmeissään, mitä minä olin ollut tiistaina, mutta päädyttiin siihen ettei nyt tarvitse mennä näyttämään todistusta kun kerran kortti on jo tullut :) Ei tiennyt nyt herrahenkilö kai sitä että joku oli jo ehtinyt antaa määräyksen lähettää kortti kotiin :) Parempi näin.

samettiruusut availee nuppujaan

Hagia Sofian ikkunaluukusta

Kisu Hagia Sofiasta

uusi kebabtuttavuus

Siinä samana tiistaina paikalle tuli kylläkin sovitusti vuokraemäntä vävyineen ja lapsenlapsineen hieromaan vuokrankorotusta. Laki antaisi kyllä osviittaa siihen, paljonko on korotuksen maksimi, mutta laki ei juurikaan tätä rouvaa kiinnosta. Päästiin neuvottelujen jälkeen kuitenkin yhteisymmärrykseen hinnasta. Siinä sivussa leikittiin pienen tyttärentyttären kanssa, juotiin teetä, ihmeteltiin torttuja, jotka olin leiponut jne.jne.

Kauppaan lähtiessäni kävelin rappukäytävässä ja naapurin rouvista eräs tuli lautaspino käsissään vastaan ja ojensi yhden lautasen minulle. Lautasella oli kaksi vaaleanharmaanruskeaa mölttiä, näytti esim. piparitaikinalta tms. ilmeisesti jotain herkkua. Kiitin, otin lautasen, menin kotiin ja tyhjensin sen ja täytin tortuilla. Etevästi jo muistin tyhjän lautasen säännön ja noudatin :) Täällä siis lautasta ei palauteta yleensä tyhjänä, vaan täytetään jollain näppärällä, kun palautetaan. Aattona itse vein toiseen naapuriin pari torttua ja sain takaisin lautasella mandariineja ja omppuja :) Ihana lahja!

Tiistaina lähdimme vielä ihailemaan perinteisen tavan mukaan Camlican kukkulaa ja etenkin maisemaa sieltä. Ravintolassa en ollut siellä aiemmin syönyt, ihanat kaakelit ja muutenkin kaunista ja hyvä ruoka. Ensimmäinen baklava-annos siskolle tarjottu :)

Keskiviikkona oli turistipäivä. Hagia Sofiaan mentiin. Äitini ei kovin hyvin pysty kävelemään, portaat ja pitkät matkat erityisen haastavia. Tiedoksi, jos on muita jotka miettii Ibulin nähtävyyksiä tuolta kannalta, Hagia Sofian yläparvelle ei ole rappuja, vaan luiska joka ainakin äidilleni on portaita helpompi, olen nähnyt myös pyörätuolia sinne työnnettävän. Istumista varten tuoleja on vähän nihkeästi koko museossa, ylhäältä löytyi yksi rivi ja alhaalla pyöri "Hagia Sofia-elokuva" jota pystyi istuen katsomaan. Ylhäältä näkymät on kuitenkin vertaansa vailla ja suuruudenkin hahmottaa jotenkin paremmin. Takaisin tullaan toista luiskaa pitkin, alastuloluiska on tasaisempi ja kaidekin löytyy. Kolmen naisen voimin teimme illan suussa vielä hyökkäyksen paikalliseen vaateliikkeeseen ja ostettiin noin 15-20 minuutissa siskolleni kadonneiden vaatteiden tilalle peruspuvusto :)

Kotiin tultua iski jouluinnostus, resepti seuraavaan postiin kuten muutakin joulunviettoa. Vaikka ollaan jo Tapanissa niin hyvää joulua kaikille!