Joulustressi - mistä tiesit mun osoitteen?

Suomessa minä olin se, joka halusi aina että on rosolli ja vaaleanpunainen kastike siihen päälle, lanttulaatikko ja porkkanalaatikko ja perunalaatikko imellettynä, vaikka sitten vaatisi kolme yritystä, että siitä tulisi syötävää (saatiinpa porkkanarieskaa koko tammikuu). Punakaalta haudutettuna, sienisalaatti ja niin tietysti tuo hernetuuvinki. On ihan normaalia, jos et tiedä mitä se on. Ei monikaan tiedä, mutta kun kuulen sanankin niin nenääni leijuu sen makeanimelä tuoksu, tiedän mihin kippoon sen niin mummu kuin äitikin aina teki ja tiedän että sitä riittää ihan pieni lusikallinen - on se sen verran tuhtia tavaraa. Hyasintit, amaryllis, jouluruusu ja sitten se valkoinen joulu.

jouluisia rocky roadeja

Lauantaina radiota kuuntelin ja siellä varoiteltiin menemästä kauppaan ainakaan tänään lauantaina - olisi kuulemma vaarana jäädä viimehetken lahjojen perässä säntäävien ja kakkuaineita etsivien ihmismassojen jalkoihin. Lehdissä Martat jakavat vinkkejään, väsyneitä äiti-ihmisiä kehotetaan lepoon ja toisaalta kerrataan itse tehtyjen laatikoiden ohjeet. Blogitkin pursuavat lahjavinkkejä kaikenlaisille ja kaiken ikäisille.

Sallikaa kommentoida täältä jouluhössötyksen ulkopuolelta, että ottakaa nyt rakkaat siellä Suomessa ihan rauhallisesti. Joulu tulee kyllä - mutta voisiko olla hauskempaa jos jaksaisit olla sen kylään tulleen joulun ja niiden perheenjäsenten ja sukulaistenkin kanssa, jos et olisi valvonut ja säntäillyt edeltävää viikkoa ihan vuorokauden ympäri.

Näin siis ajattelin vielä lauantaina ja nyt koitan ajatella kyllä edelleen.

nyt palaa jo kaikki neljä

kesken kuvauksia laskeutui tähtönen alas ikkunaltaan valaisten seeprasohvan :)

Sunnuntaina päädyin siis paikkaan, jossa ilmeisesti asuu joulustressi ja sieltä sitä voi itselleenkin ammentaa. Menin kauppakeskukseen. Ihan viattomasti vaan katsomaan jos löytyisi jotain jännää, kun kerran siinä lähistöllä olin. Joulu-sanaa ei juuri toki näkynyt mutta uutta vuottahan juhlitaan täällä erehdyttävästi joulun tapaan. On joulupukkeja, valoja, kynttiläkippoja, hienoja kattauksia, lahjoja, jouluk..eiku uuden vuoden kuusia ja niin edelleen. Siellä kuumassa kauppakeskuksessa liian kuumassa takissa jonkun lyömäsoitinryhmän laittaessa parastaan kiersin kaupasta kauppaan ja tavoitin sen epätoivotun joulustressin. Siellä jossain alelappujen, muovikuusten ja joulupukkikynttiläpinojen välissä se vaani minua ja yllättäen sitten hyökkäsi.

Se alkoi kyselemään, onko lahjoja ostettu tarpeeksi, miten ne joulukukat, pitäisikö hyasintteja jaksaa etsiä vielä, tarvisiko liinaa tai tarjoitinta tai uudet jouluiset lakanat itselle tai lahjaksi. Luulin pakenevani sitä onnistuneesti ruokakauppaan, mutta kun se meinasi iskeä kimppuuni sielläkin, päätin selättää mokoman stressipeikon. Ostin tarpeellista ruokaa, vesipullon ja pakenin kauppakeskuksesta Istanbulin viilenevään jopa kylmenevään iltaan ja marssin kotiin. Äkkiä joululaulut soimaan ja jouluvalot päälle ja villasukat jalkaan. Parasta vastaiskua mokomalle stressille.

Koneeni ja minä ja valokuvat emme olleet yhteistyössä ja olen vasta nyt keskiviikkona saamassa tätä julkaisukuntoon. Siskoni ja äitini saapuivat maanantaina ja eilinen on jo kokonaan oman tarinansa arvoinen. Tässä tällainen välitilitys ennen seesteisiä (niinkö?) joulupostauksia.

Summa summarum. Luulin, että täällä olisin kokonaan joulustressi-nimisen asian ulottumattomissa, mutta tajusin että sillä on maailmanlaajuiset verkostot kauppakeskuksissa, mutta tajusin myös että se kammoaa joulumusiikkia, kynttilänvaloa, jouluvaloja ja rauhallisia koti-iltoja. Niillä siis sitä säikyttelemään :)