Kauneimmat joululaulut

Kauneimmat joululaulut oli adventinajan perinne jo lapsena. Mentiin kirkkoon laulamaan joululauluja. Muistan, että kirkko oli tupaten täynnä. Tilaisuutta juontanut kirkkoherra kehotti että jokaisessa rivissä pitäisi olla ainakin seitsemän ihmistä ja käytäville nostettiin jakkaroita. Oli hienoa, kun osasi itse lukea vieraampienkin joululaulujen sanat vihkosta ja kun joitain osasi jo silloin ulkoa.

joulukuusi kirkolta

Opiskeluajoilta muistan myös, että kokoonnuimme kavereiden kanssa glögille jne. yhteen ja siitä sitten yhdessä lähdettiin laulamaan. Yhtenä vuonna silloin jo lähemmäs 90-vuotias mummini lähti meidän kanssa laulamaan, kun ei halunnut lähteä päivällä eläkeläisten kauneimpiin joululauluihin vaan illalla muiden mukana.

Joillain paikkakunnilla kauneimmat on aina lähellä Lucian päivää ja tilaisuus alkaakin Lucia-kulkueella. Kauneimpia joululauluja lauletaan myös joissain kaupungeissa ympäri maailmaa ulkosuomalaisten iloksi ja näiden toimesta. Tänä vuonna täällä Istanbulissa oli kauneimmat joululaulut 13.12. ja alkoi myös lasten Lucia-kulkueella. Valot sammutettiin ja suloinen Lucia, muut neidot ja tähtipojat tulivat kynttilät (led :) )käsissään kirkon etuosaan ja lauloivat pari laulua. Pienin tähtipoika muutaman vuoden vanha ja vanhin niin pitkä, että hattu meinasi osua katosta roikkuviin kynttelikköihin.

seimiasetelma

kolme kynttilää

Listoilla oli vanhat tutut: En etsi valtaa loistoa, jouluyö juhlayö, maa on niin kaunis ja joulupuu on rakennettu jne. Joululauluissa kun suuri meriitti on "vanha ja tuttu" niin 1970-luvulla sävelletty ja sanoitettu "Ilouutinen" on 1500-1700-lukujen laulujen joukossa vielä ihan korvantaustat märkänä oleva untuvikko, josta itse kyllä tykkään.

Laulettiin toki se "ulkosuomalaisten lempijoululaulu" tai sellaiseksi tituleerattu Sylvian joululaulu myös. "Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman." Toisen täällä asuvan suomalaisen kanssa juuri tässä juteltiin siitä, kaipaako Suomen jouluun vai ei. Minä olen toisen jouluni peräkkäin täällä, hän lähti käymään Suomessa.  Minun kaipauksen vähyyteen liittynee se, että saan rakkaat äidin ja siskon tänne jouluksi. Voin toki kuvitella millainen on iltapäivän sininen hetki keittiön pöydän ääressä glögimuki kädessä, kun joululaulut soi radiosta ja punatulkut syö siemeniään lumisella takapihalla tai millaista on lähteä aamulla auringonnousun aikaan kävelylle kameran kanssa lähipelloille tai miten tutut on pirtin jouluverhot tai pikkusiskon 3-vuotiaana piirtämä tonttu omalla paikallaan. Ja kyllähän niitä - etenkin luontoa - kuvitellesa ajattelee että joulu Suomessakin olisi ihan jees, niin en silti erityisemmin haikaile. Nyt mennään näillä.

Sekahedelmäsoppaan olen etsinyt hedelmiä ja luumuhillon keittäminen kuivatuista luumuista sujuu jo melko näppärästi. Jääkaappi ja hella kaipaa pesijäänsä, mutta joulustressi ei täällä kyllä tavoita kuten Suomessa. Tuntuu hassulta lukea iltasanomien ja mitänäitänytonlehtien Näin vältät joulustressin tai 10 asiaa, jotka pitää tehdä vielä ennen joulua-listoja. Jos olisin koko joulukuun Suomessa niin iskisikö joku loppupaniikki. Mene ja tiedä. Nyt on parempi näin.

herkut odottamassa - tarjolla olleista ei tietysti kuvaa ehtinyt enää ottaa :D