Yösukat - ei mikään helppo asia

Nyt olis painavaa ja tärkeää asiaa - nimittäin yösukista tai unisukista, miten niitä nyt haluaa nimittää. Helposti voisi ajatella, että ihmiset jakautuvat niihin, jotka käyttävät yöllä sukkia ja niihin, joita yhdistelmä nukkuminen ja sukat alkaa jo ajatuksenakin ahdistaa ja puristaa. Tämäkin jako toki on olemassa, näin voisin tällä elämänkokemuksellani sanoa. Mutta minun mielestä yösukkakysymys ei ole noin helppo ja yksioikoinen. Asia tuli ajankohtaiseksi eilen, kun lämpimän jakson (jopa 28 päivällä) jälkeen iski järkyttävä kylmyys, kun lämpötila oli eilen illalla enää 13 ja tänään hätinä nousi kahteenkymppiin. Nukkumaanmennessä tuli pitkästä aikaa vastaan tilanne kylmät varpaat ja unisukkien valinta. Siinä sitä on tekemistä. Tavallisilla puuvillasukilla kun ei voi nukkua kuin siinä tilanteessa että on pakottava tarve saada sukat, eikä muita saa edes lainattua mistään - varastamaan en ole lähtenyt kuitenkaan. Nehän kuristaa ja kiristää, eikä edes lämmitä.

(kuvat viimeaikojen retkiltä eripuolilla Istanbulia)

Istanbulissa asuessa pääkäytössä ovat äidin tekemät the unisukat. Ne on tehty ohuesta villalangasta, jossa on mukana myös aloe veraa, joka tietysti lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Pehmeyden lisäksi niissä on oleellista, että pysyvät jalassa, mutta ne saa myös kiepsautettua helposti jalasta pois yöllä, jos tulee kuuma (puuvillasukkien yksi ongelma on se, ettei niitä edes saa pois jos niin haluaisi). Jos illalla varpaat on jäässä, niin unisukat on saatava, mutta jos jossain vaiheessa tulee liian kuuma, ne on saatava pian myös pois, ettei ahdista :D Näillä unisukilla on myös hyvä vaaleanhaalea väri.

Suomessa ei toki riittänyt nämä kevyemmät villasukat aina, eikä kyllä Istanbulissakaan talven kylmimpinä hetkinä. Aiemmin olen jo valittanut joskus sitä, kuinka en ole Suomessa koskaan palellut sisällä kuten Istanbulissa. Kylmemmillä keleillä olen perinteisesti käyttänyt Virosta jonkun tuliaisina tuomia pitkiä ja paksuja kuvioneulesukkia ja kun sekään ei riitä, niin turvaudun äidin tekemiin hahtuvasukkiin (jotka tosin jäivät Suomeen, kun olivat jo niin rikki :( ).

Mistä sitten tietää, mitkä sukat kuuluu mihinkin päivään. Nii-in, ei sitä voikaan koskaan tietää etukäteen, sen näkee ja tuntee nukkumaanmennessä vasta :) Jos siis palataan alkuun ja mietitään että on kahdenlaisia ihmisiä - unisukkakansaa ja niistä ahdistuvaa väkeä - kuulun iloisesti ensimmäiseen luokkaan. MUTTA todellakin on tilanteita, jolloin unisukkia ei voi käyttää!

Viime kesänä, kun menin Suomeen, täällä niin pää kuin jalatkin hikoilivat yli 30 asteen lämmössä ja trooppisessa kosteudessa ilman sukkia. Suomessa taas sen sijaan oli..no siis suomen kesä, tiedättehän. Olin ensimmäisen yön ystävälläni, joka oli sijannut minulle valmiiksi vuoteen. Hän oli laittanut täkin pussilakanaan valmiiksi ja vielä viltin sängyn päälle.Naureskelin ja siirsin viltin pois - ei kai sitä nyt sentään. Illan tultua minä lämpöön tottunut olin jo ihan jäässä ja kuulin itseni pyytävän villasukkia lainaan. Sukat saatuani kääriydyin ensin vilttiin ja sitten täkkiin ja kaikki oli hyvin. Siskollani on teoria, jonka paikkaansapitävyyteen jo lähes uskon. Hän on sitä mieltä, että kerään yöllä itseeni lämpöä kaikista peitoista, sukista ja vilteistä, joihin paleltumista peläten kääriydyn ja päivällä tuo lämpö pitää minut lämpimänä sillä päiväsaikaan en palele juurikaan. Iltaa kohti tulee yleensä kylmä, teorian mukaan se johtuu siitä, että lämpövarastoni hupenevat. Ihan pätevää, eikö :)

Nytkin on the unisukat jalassa ja niiden turvin lähden etsimään reittiä nukkumatin luo.
P.S. Tiedän, että tämä on first world problem ja monet joutuvat nukkumaan aina kylmässä tahtomattaan ja toki oikeasti pystyn sopeutumaan monenlaiseeen tilanteeseen.