Vappukin tuli ja meni

Voi vappupäivitys ja voi vappu nyt muutenkin. Suomessakaan se ei nyt ole ihan niitä tärkeimpiä juhlia ollut. Lapsena silloin oli ilmapalloja ja serpentiiniä ja munkkeja. Niin ja rosetteja, vai miksi niitä kutsutaan joita sillä raudalla paistetaan. Vapusta alkoi myös simakausi. Simat pullotettiin rusinoineen ja vietiin kellarin halsiin odottamaan. Siltä varalta, että halsi olisi murresana, niin sillä tarkoitetaan esim. maakellarin rappukäytävää. Siellä lapsena aina säilytettiin esim. simaa, limsakoria (vain heinäntekoaikaan) tai juustokeittoa (juhannuksena). Käytiin siskon kanssa aina katsomassa milloin rusinat olivat nousseet pintaan sen merkiksi että simaa saisi alkaa maistelemaan.

Vappuna on myös usein kulotettu. Sitä kun ääneen muistelin, niin yksi myöskin ulkosuomalainen ystäväni pääsi heti mukaan kulotustunnelmaan. Aurinko paistoi ja lämmittikin jo varovasti, muttei kuumasti. Saappaat jalkaan ja tuulipuku päälle. Mukana ulkona oli koko perhe, ehkä jotain setää tai tätiäkin. Malttamaton mieli paloi jo päästä itse asiaan, olihan se niin jännää, mutta ensin piti valmistella. Hakea vettä valmiiksi ja viritellä hanat ja suunnitella. Muistan ajatelleeni, että isä osasi kaiken tai ainakin hyvin lähelle sitä, kun hän sai tulen menemään oikeaan suuntaan ja sammumaan tarvittaessa. (tarina kertoo, että joskus on joku sellainen puukin tosin palanut, jonka olisi pitänyt jäädä eloon...hyss..) Muistoissani näinä päivinä oli aina ruokana lihapullia ja keitettyjä perunoita - onko niin tai ei ehkä sillä ei ole enää väliä... Muisto on kuitenkin mukava ja aurinkoinen.

Opiskelijavuosina vietettiin monenmoisia opiskelijavappuja kaveriporukalla välillä lunta tuli taivaalta ja välillä kahlattiin jo maassa olevassa lumessa. Rovaniemellä vappupiknikiä parempi idea olisi usein ollut vappupilkki :) Täällä menimme tänä vuonna porukalla piknikille nyyttärimeiningillä. Miten se onkin niin, että aina kotona aamulla tuntuu ettei tämä ruoka voi riittää mihinkään ja sitten pian on se tilanne, ettei liinat riitä mihinkään. Kana-pekoni-pastasalaatti löysi paikan porkkanamezen, hedelmäviipaleiden, suolakalojen, suolaisten leivonnaisten, patongin&kanatäytteen ja suklaapikkuleipien välistä ja pöydän kruunulle - tippaleipätarjottimelle - toki raivattiin tilansa. Murukahvi ja suodatinkahvi löysi juojansa.

Aikuiset tarjoilivat ruokia lapsille ensin ja isommat auttoivat pienempiään. Valloitettiin viltit ja puheensorina kaikui. Ruokia kehuttiin ja pisteitä jaeltiin avokätisesti ja taidettiinpa reseptejäkin kaipailla. Kun autotkaan ei enää pienimpiä ikiliikkujia pitäneet iloisina, alkoi heidän perässään juokseminen pitkin leikkikenttiä vähän vuorotellen välillä. Isompien lasten ja miksei aikuistenkin iloksi oli tietokilpailu ja nyt tiedetään taas lisää toisistamme: tulevaisuuden haaveet, kihlapäiviä, synnyinkaupunkeja ja lapsuuden lempi-iskelmiä. Palkintosuklaa - vaikka auringossa olikin sulanut - kiersi kädestä käteen ilahduttaen kaikkia. Kiitos taas vaan suomalainen sininen - se ainoa ja oikea.