Goodnight abla. Welcome abla. Ten lira abla. How are you abla? (abla=kirjaimellisesti isosisko, mutta ylipäätään naisista monesti käytetty sana, vanhemmista naisista sitten käytetään myös tätiä tarkoittavaa sanaa teyze)
Niin. Nyt ärsyttäis sitten se, että turhaanko tässä on kieltä opiskeltu ja yritetty oppia kulttuuria. Olisiko kannattanut käyttää aikaa sen miettimiseen että mitä aikamuotoa käytän, jos olen varma suunnitelmastani tai miten ilmaisen, jos en ole vielä päättänyt mitään, mutta haluaisin vain kohteliaasti vähän empiä. Miksi miettiä, miten naapureiden kanssa toimia tai koittaa muistaa aina kysellä sairastuneen kuulumisia - kun se maan tapoihin kuuluu.
 |
| lokkien ruokkijoita |
 |
| Bosporin ihailijat |
Ei kannatakaan,
koska aina on kuitenkin turisti. Aina aloitetaan puheet englanniksi, monesti kääntyy turkkiin jos itse käyttää turkkia, eikä se niin ärsytäkään, mutta ne jotka vaan jatkaa sitä englantiansa, joka anteeksi nyt vaan, on usein huonompaa kuin minun hoono turkki. Lähikaupan ihanien myyjien joukossa on yksi Rasittava nuorimies, joka tänäänkin mua noilla welcome abla, goodnight abla tervehdyksillä tervehti ja sanoo edelleen numerot aina englanniksi. Eikä millään hyvällä englannilla. No joo, tiedän, mikäs siinä senkun puhuu ja että hyvä kun harjoittelee... Okei, mutta silti se jotenkin ärsyttää.
Ei kannata,
koska en kuitenkaan opi puhumaan sellaista kaunista turkkia, joka vaan soljuisi - tai ainakin Bosporissa ehtii virtailla ihan liikaa vettä, lauttoja, lokkeja ja meduusoja ennen kuin semmoinen tilanne olisi käsillä. En osaa ajatella, että kohdallani olisi joskus se tilanne, etten kuulostaisi vauvalta aikuisen ruumiissa, sellaiselta jolle aina naureskellaan vähän - joskus enemmän julki joskus salaa. Olisihan se hehkeää kuulostaa akateemiselta ja fiksulta (tosin minut tuntevat tietävät, ettei se ole aina mahdollista minulle edes suomeksi :) )
 |
Ei kannata,
koska ei kuitenkaan voi ilmaista itseään kuten haluaisi, vaan aina on sen vanki että mitä osaa sanoa ja miten. Eikä ole olemassa mitään hyviä vaihtoehtojakaan. Jos miettii etukäteen kunnolla, että miten sitä nyt itseään ilmaisisi, niin kaikki keskustelukumppanit on jo kaikonneet teelle ennen kuin on menossa ensimmäisen lauseenvastikkeen kohdalla. Jos taas päättää olla reipas ja normaali, eikä mieti niin huomaa sen ekan pilkun jälkeen ettei osaakaan jatkaa. Okei, myönnän että perusasiat jo menee ilman etukäteissuunnitelmaa tai paniikkia, mutta pidempää keskustelua käydessä joku kriisi meinaa aina ehtiä iskeä. Eikä aina jaksais pelkästään ruuhkasta ja Suomen ilmastosta keskustella - vaikka ne mielenkiintoisia aiheita onkin :D
Ei kannata,
koska kuitenkin kuulostaa aina tyhmältä eikä kannata, kun aina jossain on niitä Hra, Rva ja Nti suorasuita, jotka kokevat saaneensa elämäntehtäväkseen pitää ulkomaalaisparkojen kielellistä itsetuntoa lähellä nollaa tai mielellään pakkasella, jos se sieltä uhkaa kohota joskus.
A) Taksissa:
MatkaMartta: Üsküdar iskelesine, lütfen ( tai joku muu väsynyt ja yksinkertainen tapa ilmaista, että haluan Üsküdarin rantaan)
Taksikuski: Etkö puhu turkkia?
MM: Kyllä minä puhun jonkun verran (diplomakokeen suorittamisen jälkeen)
Taksikuski: Mutta et juuri kielioppia ole oppinut?
MM: Noo...hmm... olen mä kielikoulussa ollut (tai jotain muuta hämmentynyttä muminaa)
Taksikuski: (lähes ääneen nauraen) mutta et kyllä juuri mitään osaa, kun puhut noin huonosti.
B) Maustekaupassa
Täti: Kauanko olet asunut täällä?
MM: Noin puolitoista vuotta (okei, vähän pyöristin alaspäin)
Täti: Puolitoista vuotta!!! Ihanko oikeasti????
MM: Joo-o..
Täti: Niin kauan olet jo ollut ja puhut noin huonosti?!?!?!
MM: (Ei puhu enää juuri, mutta ajattelee että pidä rouva tunkkisi ja minun ostokset, minä pidän nämä liirat. Mutta koska kyseessä on arvokkaat kuivatut hedelmät joulun sekametelisoppaan, en voi luopua)
AARGH. Miten te muut ulkosuomalaiset selviätte tästä vaiheesta, kun pääsääntöisesti osaa ja ymmärtää jo ja selviää kaikista arkitilanteista, mutta haluaisi siitä jotenkin eteenpäin kehittyä vielä ja miten pitää edes jotain kieli-itsetuntoa yllä näitten suorasuiden kanssa, vai onko niitä vain täällä?
B) Maustekaupassa
Täti: Kauanko olet asunut täällä?
MM: Noin puolitoista vuotta (okei, vähän pyöristin alaspäin)
Täti: Puolitoista vuotta!!! Ihanko oikeasti????
MM: Joo-o..
Täti: Niin kauan olet jo ollut ja puhut noin huonosti?!?!?!
MM: (Ei puhu enää juuri, mutta ajattelee että pidä rouva tunkkisi ja minun ostokset, minä pidän nämä liirat. Mutta koska kyseessä on arvokkaat kuivatut hedelmät joulun sekametelisoppaan, en voi luopua)
AARGH. Miten te muut ulkosuomalaiset selviätte tästä vaiheesta, kun pääsääntöisesti osaa ja ymmärtää jo ja selviää kaikista arkitilanteista, mutta haluaisi siitä jotenkin eteenpäin kehittyä vielä ja miten pitää edes jotain kieli-itsetuntoa yllä näitten suorasuiden kanssa, vai onko niitä vain täällä?
no entäpäs jos tuo taksisuhari esim halusi vain kohottaa omaa itsetuntoaan ja ilmaisi näin että vaikka oletkin ulkomaalainen ja osaat hänen kieltään niin hän sentäs voittaa kielitaidossa. On hänelläkin varmaan joskus tiukka paikka englannillaan pärjätä ulkomaalaisten kanssa.
VastaaPoistaNoo, vois kai sitä noinkin positiivisesti ajatella :) Aina en vaan kykene. Mutta saahan sitä mielipiteensä taksikuskikin ilmaista ja tottahan se on, että tankeroturkiltahan puheeni kuulostanee.
PoistaVoi kuulisit minun tankerokiinaa! Kiinalaiset ei edes halua ymmärtää, jos menee lausuminen väärin. Englantia puhutaan huonosti ja se lausutaan niin huonosti, ettei ole kuulijassa vika. Siispä kiina-englanti-elekieli-käyntikortti-kello sekokoitus.
VastaaPoistaNostan hattua kyllä sulle, että sellaisen kielen kanssa painiskelet! Kyllä täälläkin joskus on sitä, ettei haluta ymmärtää jos menee väärin. Elekieli on aina jees, mutta mitä teet käyntikortilla? :) Tsemppiä!
PoistaTäällä pelataan paljon käyntikorteilla. Näytän sitä jos, asia ei mene perille. kun yritän selittää osoitetta. Kukkatorilta ostin suuren kukan ruukkuineeen. Mamma ei puhunut sanaakaan englantia ja minun kiina...öh! Kello, josta näytin ajan tuonnille ja käyntikortti, josta näytin osoitteen. Rahat mammalle ja hän sanoi mei wen ti, no problem. Ja niin tuli kukka ajallaan meille!
PoistaHei! Voi, tekstisi herätti niin monia ajatuksia... Minä opettelen portugalia, asun Mosambikissa ja olen itse asiassa nytkin lähdössä kielikouluun, mutta Usein se väsyttää ja ärsyttää. Tuntuu myös, ettei kielikouluissa välttämtätä opeteta niitä asioita, joita arjessa tarvitsisi. Tekaistujen tilanteiden kertaaminen tunneilla kielioppitehtävien nimissä ei jää mieleen. Minullekin muuten kävi niin, että vähän aikaa sitten ilmastointilaitteen korjaaja oli sitä mieltä, etten ole voinut kirjoittaa itse tekstareita, jotka olen hänelle lähettänyt, kun puhun niin surkeaa portugalia. Hän alkoi nauraa katsoessaan tekstareita ja sanoi, että ihan varmasti opettajasi on kirjoittanut nämä, et sinä itse! Sanoin (surkeasti), että kirjoittaminen on ainakin paljon helpompaa kuin puhuminen, onhan minulla kirjat joista voin tarkistaa sanat ja kieliopin, ja juuri siksi lähetän viestejä mieluummin kuin soitan. Mutta hän vain meni menojaan naureskellen ja toisteli "ihan varmasti se oli opettajasi"... mielenkiintoista sinänsä huomata, ettei keskiverto-ilmastointilaitteenkorjaaja nähnyt/kyennyt näkemään mitään eroa kielen oppiumisen eroissa sen mukaan, puhuuko vai kirjoittaako ja miten ymmärtää puhuttua/kirjoitettua kieltä. Ehkä hänellä ei ollut juuri kokemusta muiden kielten opiskelusta, mitä taas suomalaisilla on Usein runsaastikin. Uskoisin, että monille meistä aikuisoppijoista vaikeaa on nimenomaan se puhuminen ja puheen ymmärtäminen. Sanoinkin korjaajalle, että ymmärtäisin paremmin, jos hän vaivautuisi edes vähän hidastamaan puhettaan. Mutta juu, joinakin päivinä en vain jaksaisi ollenkaan, edes yrittää. Tuntuu muutenkin, että mitä vanhempi on, sitä hitaampaa kielen oppiminen on. Joskus tosin mielekkäät, vähän yllättävät lauseet tosielämästä jäävät ihmeen helposti kertakuulemalta mieleen siinä missä just ne koulun kielioppituntien lauseet eivät...
VastaaPoistaTsemppiä sinne! Aluksi varsinkin oli kielikoulussa se olo, että pitäisi saada oppia ihan niitä perusjuttuja miten tilata lasku ja miten saada puhelimeen lisää puheaikaa tms. mutta pikkuhiljaa ne siitä lähtee. Ilmastointikorjaajaesimerkkki kuulostaa tutulta. Sekä sen osalta että ihmiset korjailee että siltä kannalta, että kirjoittaminen ja lukeminen on puhumista ja ymmärtämistä helpompaa. Puhuessa pitää ajatella niin nopeasti ja muistaa kaikenmaailman kielioppeja, edelleenkin käytän kirjoittaessani paljon laajempaa kielioppia mitä puhuessani. Ääh...pitkä tie tämä on.
PoistaMinä osaan portugalia,mutta en äännä sitä kovin hyvin,lähes
Poistaymmärrettävästi kuitenkin. Lähes siksi, että muinoin Portugalissa puhuin yhden pojan kanssa, joka ymmärsi kyllä mitä sanoin, muttei tajunnut ymmärtävänsä, koska vastasi englanniksi koko ajan. Hän siis luuli minun puhuvan englantia, ku niin oudosti puhuin!
T. Lotta minäkin
Hahaa. TUo on käynyt minullekin. Puhuin turkkia kerran ja minulle vastattiin - en ymmärrä, en osaa englantia, ainoastaan turkkia!!! Kauheen kiva, että turkkini kuulostaa englannilta :D
PoistaTäällähän nyt kaikki sanotaan suoraan. Ärsyttää juurikin se, että kun edes yrität puhua, niin joku alkaa heti korjaamaan kielioppia... eiks se nyt ole tärkeintä, että edes yritän puhua ja tulen edes jotenkuten ymmärretyksi, mutta ei noiden korjailujen jälkeen tee mieli avata suuta enää ollenkaan. :D
VastaaPoistaMinä nyt en pysty vielä mihinkään pitkiin keskusteluihin, mutta en ole ottanut asiasta stressiä, kyllä se kielitaito siitä kehittyy pikku hiljaa! Mulla on just toi ongelma, että kun joudun vielä niin paljon miettimään etukäteen, niin joko tilanne on mennyt jo ohi, aihe vaihtunut tai jotain muuta vastaavaa, että loppujenlopuksi en sanokaan yhtään mitään.
Jännä muuten toi, että jotkut täällä kuvittelee, että kielitaito syntyy kuukaudessa ja ihmetellään, että miten se ei jo puhu kun on jo vuoden täällä asunut.. mutta eivät itsekään yhtään sen paremmin puhu englantia. Sitten on taas niitäkin, jotka ihmettelevät, että miten se nyt noin hyvin jo puhuu. :D Hmm, ristiriitaista.
Mies on ottanut elämäntehtäväkseen mun itsetunnon kohottamisen, hänen mukaansa mun kielitaito on sillä tasolla mitä normaalisti ihmisillä on viiden vuoden asumisen jälkeen. Kyllähän siitä ihan hyvä mieli tuli, vaikka puhuisikin vaan lämpimikseen :D
Siis kolmen vuoden, menee jo numerotkin sekaisin..
PoistaNiin sanotaan joo :D Tiedän :D Minä välillä pyydän kavereita korjaamaan ja välillä kadun sitä. Mä oon ehkä eniten siinä vaiheesssa, että puhun pääsääntöisesti ilman etukäteispohdintaa ja sitten kadun liian vaikeaa ajatustani, kun se katkeaa kesken sanojen tai/ja kieliopin puutteessa :D Onneksi niitä kehujiakin on, mutta nyt niitä alkaa olla vähemmän kuin alussa. Ei auta, kuin sinnitellä vaan eteenpäin.
PoistaJa yleensä eniten haukkuu, arvostelee ja päivittelee tuota "jo niin kauan täällä ja noin huonosti puhut"- juttuaan ne turkkilaiset, jotka ei itse osaa mitään muuta kieltä kun omaansa. Että lopulta teki mieli vaan tylytellä, että noin vahna etkä osaa yhtään mitään vierasta kieltä, joten pistäppäs suusi soukemmalle moukka. Joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puhumaan oppii puhumalla. Ja se on hyvin harva aikuinen, joka oppii puhumaan sujuvasti ja täysin oikein.
VastaaPoistaToi oliskin hyvä "noin vanha, etkä osaa muita kieliä" :) Ihana Paluumuuttajatar! Puhumista ei auta lopettaa, niin se on. Onneksi on myös kannustavia ystäviä!
PoistaTsemppia, ala valita arvostelijoista. Onpa kohdallesi osunut monta moukkaa, joko aika kultaa muistot tai sitten muistan itse saaneeni siinakin vaiheessa kun kieli oli viela aika tankeroa paljon kehuja. Tosin ne arvostelijat kylla löytyvat, ihan kuten paluumuuttajatar sanoi, juuri niista joiden omassakin turkin kieliopissa on korjaamista. Kylla se siita, puhu vaan vaikka mita sanoisivat.
VastaaPoistaKaikista moukista en edes kirjoittanut tähän ;) Mutta onneksi on kehujiakin runsaasti, päätin vaan etten niistä tuohon kirjoita - tein valituspostauksen ;) Kiitos tsempeistä!
PoistaNäitä on kiinnostava lukea koska itse opetan työkseni englantia aikuisille - ja juuri siihen arkeen. Toisinaan oppilaat kertoo tylystä kohtelusta, kieliopin korjauksesta jne. Mä yritän sitten luoda uutta motivaatiota.
VastaaPoistaMotivaatio ja hyvä fiilis auttaa pitkälle! Kieliopin korjaus on minusta kaksijakoinen juttu. Toisaalta se on etenkin alussa ärsyttävää, kun lauseissa ei pääse mitenkään eteenpäin kun aina joku korjaa ja sitten se ärsyttää, mutta nyt on toisaalta kiva kun korjataan. Mutta riippuuhan se omasta fiiliksestäkin. Kiinnostaisi lukea opettajan näkökulmasta myös jotain tästä.
PoistaOn tuttua. Ei kannata välittää, nämä ihmiset eivät osaa mitään muuta kieltä kuin omaansa, eivätkä varmaan sitäkään edes sitä kovin hyvin.
VastaaPoistaTämä ei ole vain ongelma Turkissa vaan kaikkialla. Opettava esimerkki Suomesta. Vanhempani asuvat Helsingissä eivätkä puhu/osaa mitään muuta kieltä kuin suomea. Lääkäreinä pääkaupunkiseudulla on paljon venäläisiä. He puhuvat suomea mutta ehkä murtaen ja tämä on KAUHEA ongelma vanhelmilleni. Ei kuulemma voi kertoa vaivoistaan...
Onhan se varmaan niin, että jos on opetellut useampia kieliä niin riittää ymmärtämystä toistenkin ei täydellisille hapuiluillle puhua itselleen vierasta kieltä.
PoistaTää oli kyllä niin hauska postaus. :) Anteeksi. Vaikka ymmärrän kyllä totisesti turhautumisen! Täällä Japanissa ollaan niin kohteliaita, että ei tarvitse sanoa kuin päivää tai kiitos, niin kaikki jo kehuvat omaa kielitaitoasi. Mutta kyllä he nopeasti tekevät päätelmät kielitaitosi tasosta ja sen jälkeen sinut helposti ohitetaan keskusteluissa. Ja usein kyllä ihan itsekin putoat nopeasti kärryiltä tai jos pysyt jotenkin mukana, niin ollaan jo seuraavassa aiheessa, kun olet saanut mietittyä, miten voisit kommentoida edelliseen. Tämä on siis omasta kielitasosta peilattua. Sitten kun on vielä vieressä mies, joka puhuu tasolla, mihin et itse tule koskaan yltämään, niin kyllähän sitä helposti turhautuu...Usein olen niin tyhmä-olo. Suomessa kohtasin työssä monia ulkomaalaisia ja täytyy kyllä sanoa, että oman kielen opiskelukokemuksen myötä pystyy kyllä ihan eri tavalla ymmärtämään heitä ja arvostamaan yritystä tsempata suomeksi.
VastaaPoistaKiitos. Japanin opiskelu kuulostaa ja onkin kyllä monia kertoja haastavampi kuin turkki ikinä. Täälläkin kyllä monesti on ihan kohteliastakin suhtautumista, turhautuneena vedin tohon nyt vaan kaikki negatiiviset :) Kurjaa, jos ohitetaan kokonaan. On sitä varmaan täälläkin, mutta ei ehkä niin paljon kuin siellä.
VastaaPoistaTsemppiä opintoihin!