Turkissa oppimassa sushin tekoa :)

Sushi on kummallista, jopa lähes vaarallisella tavalla kummallista, raakaa kalaa. Ei mitään oikeaa ruokaa, kuten perunamuusi ja jauhelihakastike tai nakkisoppa :) Vähän kärjistäen näin ajattelin vielä kymmenen tai reilu viisikin vuotta sitten vielä. Sitten tutustuin Japanissa lapsuutensa viettäneeseen kaveriin vaimoineen ja heidän kanssaan uskaltauduin maistamaan, kiitos vaan A&E :) Sen jälkeen olen välillä aina jossain sushia syönyt, mutten kuvitellutkaan itse tekeväni, kunnes nyt sekin on täällä sus...eikun kebapin luvatussa maassa tehty.

CityCooksin järjestämälle sushikurssille mua ei suinkaan houkutellut japanilainen kaveri, vaan kazakstanilainen kaverini ja hänet oli houkutellut amerikkalaiset ja saksalaiset kaverinsa ja mukana oli myös pari alkuperäistä turkkilaista :D CityCooks on eräänlainen keittiökoulu, joka järjestää esim. kaveriporukoille, työporukoille jne. ja myös erikseen lapsille erilaisista teemoista kursseja. Osallistumismaksua vastaan tulee tarvikkeet ja opetus ja sittenhän tuotokset syödään yhdessä ja loput saa viedä kotiin. Oikein kiva konsepti, suosittelen tutustumaan!

Ilta alkoi lyhyellä sushitaiteen, kuten sitä kutsuivat esittelyllä ja "Oletko aina keittänyt riisin väärin-opetuksella" Ainakaan sushissa käytettävää riisiä ei KOSKAAN saa keittää kattilassa, jossa on kansi päällä, syytä en kyllä turkinkielisestä selityksestä ihan hoksannut, mutta päälle laitettiin folio tiukasti ja keskeltä sen tuli olla vähän niinku kuopalla.

Pöydällä oli valmiina tykötarpeita, kuten seesaminsiemeniä, ihanaa säilöttyä inkivääriä, majoneesia, lohta, kurkkua, porkkanaa, avokadoa jne.

Sushin oppimisen ilon lisäksi oli hauska tehdä jotain ihan muuta kuin tavallisesti ja oli hauska huomata että ymmärtää kaiken tarpeellisen turkinkielisestä opetuksesta. Joitain yksityiskohtia jäi ehkä hämärän peittoon, mutta kuitenkin ymmärsin suhteellisen hyvin äidinkielenään turkkia puhuvaa, joka ei edes mitenkään koittanut puhua hitaampaa tai yksinkertaistettua turkkia ulkomaalaiselle. Jes :D

Suomalaisilla mittareilla mitattuna olen melko ekstrovertti, puhelias ja seurallinen, mutta en nyt mikään 80% ekstrovertti kuitenkaan, mutta kyllä tuossa porukassa olin nii-in hiljainen, introvertti, epäsosiaalinen ja vetäytyvä. Tsiljoonat selfiet, laulut, tanssit ja muut ilonhuudahdukset meinasivat olla liikaa, vaikka kaikki olivatkin oikein mukavia ja hauska ilta oli heidän kanssaan!!

Tarkkaavaisesti katselimme kuinka Japanissakin oppia saaneita käsiä porkkanat ja kurkku tottelivat moitteettomasti. Vähän "älä kokeile tätä kotona" olo tuli, kun sitä veitsen terän nopeutta katseli, mutta täytyyhän kokemuksen jossain näkyä.

Vitsaillen kokit laittoivat meidät vakuuttamaan, että tuotoksemme näyttäisivät pian samoilta kuin heidän esimerkkinsä, saisimme kuulemma käyttää luovuutta miten asettelisimme täytteet, mutta muuten olisi syytä noudattaa ohjeita, merilevälevyssä kiiltävä puoli alaspäin, riisi tarttuisi kuiviin käsiin ja kuivaan bambuiseen työalustaan ja veitseenkin.

Minä tulen toimeen yleensä melko hyvin tai jopa hyvin monenlaisten kavereiden kanssa, yleensä koitan ajatella että on paljon hauskempaa, kun koittaa vaan löytää jotain yhteistä ja kyllähän sitä nyt jonkun aikaa menee vaikka aidan vittana, parempi vaan tsempata ja niin - suurimmassa osassa tapauksista on ihan mukavaakin, kun vähän tutustuu. Mutta poikkeuksia on ja niistä yksi, kenen kanssa ei vaan totisesti juttu luista, ollaan aina eri mieltä kaikesta ja enää ainakaan minua ei oikein edes huvita tsempaja ja suoraan kun sanon, edes kohdata ElmuKelmua. Sanotaan, että pitäisi tulla puoliväliin vastaan, mutta tulisi nyt edes vähän vastaan, eikä yrittäisi vaan hankaloittaa kaikkea. Takertua nyt kaikkialle, mihin ei pitäisi ja livetä pois sieltä, missä pitäisi pysyä ja sitten kun sitä yrittää irrottaa, niin sitten se vasta takertuukin. Tässä(kään) suhteessa en ole rasisti, sekä suomalaiset, turkkilaiset ja varmaan kaikenmaalaiset ElmuKelmuset on justihin samanlaisia, ElmuKelmi olisi ehkä osuvampi nimi. Muiden suosiollisella avustuksella kelmu pyörähti kuitenkin minunkin bambualustani yli ja ympäri.

minun taideteokseni...

ja kaverini tekemät

Ehkä ne sushimestareiden teokset on vielä hieman erinäköisiä, mutta kyllä ihan yllättävän kauniita näistäkin tuli ja maussa ei mitään valittamista. Mukavan erilainen ilta kaikenkaikkiaan!