kalabaliikkia

kalabaliikkia

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vieraita - kirjaimellisesti


Perjantai-iltana olin juuri laittanut ruoan uuniin ja taisinpa roikkua somessa, kun sain viestin jossa oli linkki fb-kaverini sivulle. Minäpä kurkkasin. Kaveri oli sellainen, jota en voinut sanoa tuntevani, tiesin kyllä ja tavatessa moikkaisin ja juttelisinkin muutaman sanan. Yhteisiä kavereita meillä on useampia. Hänen fb-sivullansa olikin teksti, jonka mukaan oli miehensä ja toisen kaverinsa kanssa jumissa Istanbulin kentällä lumitilanteen vuoksi. Afrikasta tulossa, suloiseen Suomeemme menossa, mutta lumentulo oli sekoittanut koko lentoliikenteen täällä. Istanbulissahan lunta on tullut jo keskiviikosta asti paikoitellen. Aiemmin päivällä olinkin käynyt kävelyllä ihanan raikkaassa säässä hangen ja auringonlaskun yhdistelmää ihaillen. 







Niinpä soittaa kilautin päivityksessä olleeseen numeroon, joka kuului kaverini miehelle. Olivat noin 2000 muun kanssa jonotelleet kaaoksessa olevalla kentällä jo tuntitolkulla uusien lippujen toivossa ja jatkoivat. Sovittiin, että jos eivät tälle yölle lippuja saa, niin MatkaMartta majoittaa koko 24 tuntia matkustaneen ryhmä rämän. Ryhmän miehistä toisen olin nähnyt - fb-kuvissa vaimonsa kanssa :) ja toista en kai edes fb:ssa. Aikanaan selvisi, että sille yölle ei nää Suomeen pääsisi, vaan liput saivat sunnuntain koneeseen. Kello oli siinä vaiheessa noin 22, joten oli aika selkeä päätös, että laitoin reippaasti lakanoita vaan sänkyihin ja kipaisin metropysäkille vastaan.

Nälkäisten saatua ruokaa tultiin kotiin ja väsyneet kaatuivat peteihinsä. Aamulla muut pääsivät pedeistään myös ylös, mutta yksi jostain matkan varrelta ilmeisesti ruokamyrkytyksen saanut kaveri jäi levähtelemään. Matkatavarat kun olivat jo matkalla Suomeen lähdin hakemaan hammasharjoja ja  -tahnoja ja potilaalle vähän lääkettä - tulipahan mahatautisanasto tutuksi apteekissa sanakirjan avulla. Taas askelta viisaampi siis :D

Terveen kirjoihin merkityt lähdimme kaupunkia valloittamaan. Osin sohjoisia, osin sulia katuja liukastelimme alas rantaan. Yksi ei ollut käynyt koskaan moskeijassa, niinpä ensin suuntasimme tähän kotirantaan ja moskeijoista siihen, jossa minäkään en ollut ikinä käynyt. Portin pielessä seisoskelleelta kaverilta kysyin, voisiko sinne mennä. Rukoushetki loppuisi kuulemma viiden minuutin päästä. Päässäni alkoi heti raksuttaa turkkilainen kello, että paljonkohan täkäläinen viisi minuuttia olisi suomen minuuteissa laskettuna, kenties 3, 33 vai 53 :) Lähdimme kiertelemään kaunista ja suurta moskeijan piha-aluetta ensin ja lopultakin ehkä vain noin 5-10 minuutin päästä pääsimme kurkkaamaan sisällekin.

Rannan ehkä kuuluisampi moskeija on Mimar Sinanin mestariteos, mutta tällä kertaa menimme lähes sitä vastapäätä olevaan Yeni Valide Camii-moskeijaan (Uuden kuningataräidin moskeija), joka on rakennettu vuosien 1708-1710 välillä. Moskeija ja sen kaksi minareettia kuuluvat Üsküdarin maisemaan olennaisesti. 






ja lunta satoi edelleen



Lauttailtuamme Eurooppaan mentiin "vain kahville, eikö niin?" :) Kuten arvata saattaa niin pikkuleipien, sütlacin (lähes ainoita jossa ei oo gluteiinia) ja baklavan houkutuksen kasvettua liian suureksi sorruimme niihin porukalla :) Sieltä lähdimme valloittamaan sen Hagia Sofian, en tiedä monettako kertaa siellä olin, mutta voin varmuudella sanoa että tälle vuodelle kerta oli ensimmäinen laatuaan. Taas ihmeteltiin sen kokoa, entistä loistoa ja tietysti koitettiin saada niitä parhaita kuvia sekä sisätiloista että ikkunaluukuille jonottaen.

lauttarannan lokit
ikkunaluukusta roikkuen otettu kuva :)


ikkunan näkymä



Hagia Sofian mosaiikista


Voisi sanoa että täysin vieraiden tai ainakin lähes ventovieraiden ihmisten kanssa turistipäivä sujui ihmeellisen sujuvasti. Ei suurta säätöä siitä, mitä syödään, missä syödään ja milloin tai mitä seuraavaksi tehdään tai ei tehdä. Ehdoteltiin kuka milloinkin ja ehdotuksia kannatettiin tai heiteltiin parempia kehiin. Tripadvisorista löytynyt ruokapaikka ei löytynytkään livenä, joten palattiin sinne täälläkin monesti hehkuttamaan klassikkooni - Omariin. Vaateshoppailun kautta kotiin sairasta katsomaan ja iltapalan laittoon. Siinä iltapalan jälkimainingeissa maailmaa parannettiin vielä vähän lisää. 
Omarin test kepab
Perjantai-iltana tuntui että kylään on tupsahtamassa kirjaimellisesti vieraita ihmisiä, mutta 1,5 vuorokautta vointien kyselyä, deodoranttien ja muiden hygieniatuotteiden jakamista, ruoan laittoa, sohjossa liukastelua, paikoin vakavaksikin äityneitä keskusteluita, naurua jne. teki sen tehtävänsä, että ihan niin ventovierasta ei enää hyvästellyt metron ovella tänä aamuna. Oletan että olen itse aika joustava esim. aikataulujen suhteen, eivätkä muutokset yleensä saa minua ihan sekaisin, mutta näin oli kyllä vieraiden vieradenkin kohdalla. Heidän piti olla torstaina muistaakseni jo Suomessa kera matkalaukkujensa, mutta torstai-iltana heitä ei näkynyt vielä edes Istanbulissa, matkalaukut tosin saattoivat siinä vaiheessa jo olla Pohjolassa, täällä ei niitä näkynyt. (Marttalan matkalaukkutuuri on viime aikoina ollut vähän nihkeä kyllä.) Silti olivat reippaita ja valmiita tutustumaan Ibulin nähtävyyksiin ja vaikka viiden  tähden hotellin sijaan tuli tämä majatalo, niin kukaan ei valittanut. Tosin, voisiko se johtua siitä että hotellien varausjono oli kuuleman mukaan noin 5 tunnin mittainen jono, kun kaikki noin 2000 kentälle jumiin jäänyttä etsivät paikkaa, mihin päänsä kallistaa. :)

Hiljattain saamani tiedon mukaan sakki on päässyt Suomeen turvaisasti. Että tällaiset pari vähän erilaisempaa päivää, ei valittamista, hyvä seura ja tuonne kaupungillekin pääsi :) Eipä tullut muita mahdollisia murheita mietittyä.

14 kommenttia:

  1. Hienoa, hyva opas ja host olit!! Muistavat snua varmaan pitkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta halusin auttaa ja majoittaa, itsehän voisin olla samassa tilanteessa ihan millä reissulla vaan. Hauskaa oli, ilo oli puolellani!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Lunta kyllä tuli, ei ihme että lentokentät on sekaisin. Nyt lämpötila sitten nousee ja voin kuvitella että loskan määrä on suoraan verrannollinen lumen määrään :D

      Poista
  3. Noinhan sitä tutustuu:D. Se olikin Istanbulin hyvä puoli, että sinne ei voinut tulla päiväkahville vaan juuri yökylään. Niin sitä tutustuu väkisinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Istanbul on hyvä tekemään uusia ystäviä :) Elämänmakuinen elämä vaihteluineen on juuri mun mieleen kyllä, vaikka toki olisi vieraidentuttujen kannalta ollut parempi että olisivat suoraan päässeet Suomeen, mutta näkivätpähän Istanbulia :)

      Poista
  4. Hienosti tehty :) Ja onpas nätti luminen Istanbul!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istanbul oli kyllä kaunis lumisena(kin). Bosporille laskevan auringon, rannan palmujen ja hohtavan lumen yhdistelmä oli aika eksoottinen.

      Poista
  5. Ihana MatkaMartta! Sinä olet IHME! <3

    VastaaPoista
  6. Mulla tuli semmoinen olo, että olisinpa mäkin ollut jumissa Istanbulissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Majoitan sut kyllä Lauraseni, jos tänne jumittuisit :)

      Poista
  7. Ihana olet kun autoit jumissa olevia:)Ja olispa täälläkin lunta.Jerusalemiinhan tulee joinakin talvina,kuten viime ja sitä edeltävänä vuonna mutta Tel Avivissa oli lunta viimeksi 50-luvun alussa,joten turha odotella sellaista.Kauniilta näyttää Istanbul lumisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos 50-luvulla on ollut, niin onhan toivoa sitten edelleen :) Eikö? Istanbul on kyllä aika suloinen lumisena(kin), mutta ei niin kovin matkailijaystävällinen.

      Poista