Juonipaljastuksia...

Tässä olen nyt moneen kertaan sanonut, että jotain uutta tapahtuu, mutta tarkemmin en ole vielä mitään kertonut. Ehkä ei pitänyt näin pitkään vatvoa ja jättää kertomatta, mutta näin nyt kävi. Suomessa ollessa en blogiin kirjoitellut ja tunnustan - en muidenkaan kirjoituksia juuri lukenut. Lisäksi minusta on aina vähän vaikea miettiä sitä, mihin vetää rajan siinä mitä tänne kirjoittaa ja mitä ei.

Mutta siis, Bulgariasuunnitelmat kaatuivat, kuten suunnitelmat joskus kaatuvat. Minusta riippumattomista syistä niin vain nyt tällä erää kävi, etten ainakaan nyt tässä vaiheessa olekaan sinne menossa. Se oli varsinkin aluksi toki raskas ja iso pettymys, kun olin jo kaikkea niin suunnitellut ja monesta siellä olevasta ihmisestäkin oli ehtinyt tulla tärkeitä ja rakkaita. No, kyynelet pyyhitty ja leuka nostettu taas ylös. Kielen opiskeluun olen käyttänyt niin paljon aikaa ja energiaa, että ei tunnu oikein järkevältä tässä vaiheessa lähteä Suomeenkaan. Tai ainakaan se ei tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.

Nyt tässä kevään aikana on kypsynyt päätös, että muutan Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä blogin Petran kotikaupunkiin Izmiriin. Yllätys yllätys! Rakastan Istanbulia, sen kapeita kujia, historian havinaa, auringonlaskuja Bosporilla ja sitä että olen saanut kotiutua tänne. Mahdollisuus jättää suurimmat ruuhkat ja kaupungin valtavuus taakse on toisaalta myös houkuttelevaa, vaikkei Izmirkään ihan kyläpahanen ole. Se on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki heti Istanbulin ja Ankaran jälkeen noin 4,5 miljoonalla asukkaalla. Se sijaitsee Egeanmeren rannalla ja meren lisäksi maisemasta pistää esiin kauniit vuoret.

Blogini kannalta ei suuria ihmeitä tule tapahtumaan, paitsi että kuvat ja tapahtumat liittyvät nyt sinne Izmirin ja Egeanmeren seuduille enemmän. Tavalliseen tapaani kuljen kamera mukana ja ihmettelen näkemääni ja kokemaani. Blogi on väylä kirjoittaa ajatuksiani ja syyni kuvata, on myös mukava olla näin mukana bloggaavien ulkosuomalaisten joukossa ja yksi suurista syistä on myös kertoa Suomessa ja muualla maailmassa oleville ystäville ja sukulaisille tekemisiäni ja näyttää kuvia paikoista joissa olen ja joissa käyn.

Tervetuloa siis MatkaMartan mukaan kohti etelää. Matka alkaa huomenna, kun ostamani yhdensuuntainen lentolippu vie minut Atatürkin lentokentältä Izmiriin :)

VIime päiviin ja jopa viikkoihin on luonnollisesti kuulunut myös hyvästelyjä ja haikeutta. Haikeaa on tämän huikean (rasittavan ja rakkaan) kaupungin jättäminen mutta ennenkaikkea ystävien hyvästely. Istanbulin yhdistämät ystävät Suomesta, Turkista ja muista maista ovat tulleet niin kovin tärkeiksi. On mietitty yhdessä, miten tämän maan kulttuuri tai byrokratia toimii - tai etenkin jälkimmäisen kohdalla että miten se ei oikeasti voi toimia ;). On nautittu aamupaloja Bosporin loiskuessa vieressä ja syöty pikaisia lounaita elämää ihmetellen. Olen saanut oppia tästä kultuurista täällä pidempään tai aina asuneilta ja olen itse myös saanut olla tutustuttamassa Istanbulia ja vastatulleita toisiinsa toivoen että Bosporin värienvaihtelu ja turkkilaisten vieraanvaraisuus yhdessä kevään tulppaanien ja syksyn kuuulaiden kanssa saisi heidätkin vakuuttumaan tästä ihanuudesta <3