Kuvahaasteen 14. päivä - Christmas tree
 |
| joulukuusien myyntiä Oulun kauppahallin edustalla |
Eilen oli nyt sitten kauneimmat joululaulut kotikylällä ja ihan ekaa kertaa oikein kauneimmat joululaulut-tilaisuus täällä. Kauneimmat joululauluthan laulettiin nyt 45. kertaa Suomessa ja ainakin yksi käsi nousi, kun kysyttiin onko joku ollut mukana jo silloin ihan ensimmäisellä kerralla. Tunnelma nuorisoseuralla oli rento ja ilta eteni sitä tahtia, kun väki ehdotti lauluja. Välissä myös pari tyttöä esiintyi. Ilta alkoi tietysti paikan valitsemisella, paikka löytyi tutun naisen vierestä ja hetken päästä tunnistin hänen toiselta puoleltaan lapsuuden perhepäivähoitajani. Hänelle oli kiirinyt tieto, että olen kylillä ja kyläkutsu olikin tullut jo ystäväni, hänen lapsenlapsensa kautta aiemmin ;) Maailma on pieni.
Tilaisuuden jälkeen tuli kutsu kahville ja nisulle. Ensin päädyttiin seinällä olevan valokuvan ääreen, joka oli otettu samaisen rakennuksen pihalta äitienpäivänä vuonna 1930. Siitä sitten tunnistamaan omia sukulaisia ja naapureita. Muistelemaan sukunimiä ja tyttönimiä ja äidin tyttönimiä :) Myönnän, että oma osuuteni jäi sen toistelemiseen että tuossa on mummu ja tuossa hänen siskonsa ja myöntelin toisten tunnistamisia ;)
 |
| iltaan mennessä potkukelkat oli houkuttelevasti ikkunan alla sieltä tulevassa valokiilassa, oli pakko ikuistaa ne :) |
Toisaalta on outoa seistä siinä rivissä ihmisten kanssa, jotka tunnistaa myös mummuni ja monia muita joita minäkin tunnistan. Melkein kaksi edellistä vuosikymmentä olen ollut enempi vähempi irrallaan täältä ja ne ihmiset, joiden kanssa aikaa olen viettänyt, eivät tunne ja tiedä sitä mistä tulen. Nyt yhtäkkiä ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa jaan yhteistä menneisyyttä, vaikken heitä itse tunnekaan henkilökohtaisesti. Toisaalta taas on hassua olla yhtäkkiä täällä, missä kahvia kaataa luokkakaverin äiti ja toisen ala-astekaverin isä kyselee kuulumisia. Vieressäni kuvan lasten nimiä miettii mies, joka on itse ollut isäni kanssa samassa koulussa jne. Yhtäkkiä viiden miljoonan asukkaan Izmirini on vaihtunut tänne. Mutta on ollut kyllä ihana rauhoittua täällä metsän keskellä ja onhan se nyt aika suloista elää hetki tällaista kyläelämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti