Lähdettiin reippain mielin ja suurin toivein suunnitelmat tehtyinä, aamupala syötynä, kartat ja lonelyplanetit kameran viereen asteltuna kohti Eurooppaa ja pitkään "nämä on nähtävä"-listan kärkisijoilla keikkunutta Topkapın palatsia. No, kun päästiin paikalle, niin jono oli nääääääääääin pitkä, varovaisenkin arvion mukaan yli tunnin. Plaah ja huoh - ajattelimme ja totesimme. Avattiin kirjat ja kartat ja kännykän Istanbul-sovellukset ja alettiin huolelliseen suunnitelma B:n tekoon. Yksi halusi arkeologiseen museoon kaikkein eniten, minä halusin eniten Hagia Ireneen ja kaksi muuta tuntuivat sopeutuvan eri vaihtoehtoihin. Päätettiin ottaa tavoitteeksi ne molemmat ja väliin ruokailu ravintolassa, jota yksi meistä oli käynyt jo kertaalleen etsimässä siinä onnistumatta ja nyt lisäohjeilla oli tarkoitus yrittää uudelleen.
Hagia Irenen eli Pyhän Rauhan (tms.) kirkkoon oli myös aika luotaantyöntävä jono, mutta jonon jatkoksi menimme kuitenkin. Siinä jonotellessa eräs meistä ehti olla ystävällinen ja auttaa jenkkityttöjä vaihtamalla dollareita liiroiksi, että saivat pääsylippuun rahat :) Muutenkin jotenkin olimme ilmeisen "opasmaisia" sillä vastailimme monille kysymyksiin pääsylipuista, museokorteista jne.
Hagia Irene on Konstantinopolin ensimmäinen kirkko, Se on rakennettu 300-luvulla Konstantinus I:n määräyksestä ja siellä on vietetty ensimmäistä Konstantinopolin kirkolliskokousta vuonna 381, todennäköisesti kyseessä nyt ei ihan sama rakannus ole. Onhan näitä kaikkia todella vanhoja rakennuksia maanjäristykset ja monet muut asiat kaltoinkohdelleet vuosien aikana. Esim. vuonna 532 se on poltettu ja Justianus I:n aikana se on korjattu vuonna 548. Hagia Irene on ollut patriarkaatin pääkirkkona ennen Hagia Sofian valmistumista vuonna 537. 900-luvulla kirkkoa korjattiin taas sitä kohdanneiden maanjäristystuhojen jälkeen.
Ottomaanien vallattua Istanbul vuonna 1453 Hagia Ireneä ei muutettu moskeijaksi vaan - ironista kyllä pyhän rauhan kirkko muutettiin asevarastoksi. Joidenkin tietolähteiden mukaan se oli ainoa kirkko Istanbulissa jota ei ole muutettu moskeijaksi. Vuosina 1908-1978 se palveli sotamuseona, nyt se kuuluu Turkin kulttuuriministeriön alaisuuteen. Erinomaisen akustiikkansa vuoksi siellä pidetään nyt mm. konserteja.
Tämä kirkko ei pröystäile maalauksillaan tai mosaiikeillaan, se taitaa jäädäkin monesti Hagia Sofian ja Topkapın palatsin varjoon, sijaitseehan se näiden huippunähtävyyksien välissä. Suosittelen sitä kuitenkin kohteeksi jo esimerkiksi ainutlaatuisen historiansa puolesta ja on se myös hieno sisältä omalla vähän riisutummalla ja yksinkertaisella tavallaan.
Hagia Irene on Konstantinopolin ensimmäinen kirkko, Se on rakennettu 300-luvulla Konstantinus I:n määräyksestä ja siellä on vietetty ensimmäistä Konstantinopolin kirkolliskokousta vuonna 381, todennäköisesti kyseessä nyt ei ihan sama rakannus ole. Onhan näitä kaikkia todella vanhoja rakennuksia maanjäristykset ja monet muut asiat kaltoinkohdelleet vuosien aikana. Esim. vuonna 532 se on poltettu ja Justianus I:n aikana se on korjattu vuonna 548. Hagia Irene on ollut patriarkaatin pääkirkkona ennen Hagia Sofian valmistumista vuonna 537. 900-luvulla kirkkoa korjattiin taas sitä kohdanneiden maanjäristystuhojen jälkeen.
Ottomaanien vallattua Istanbul vuonna 1453 Hagia Ireneä ei muutettu moskeijaksi vaan - ironista kyllä pyhän rauhan kirkko muutettiin asevarastoksi. Joidenkin tietolähteiden mukaan se oli ainoa kirkko Istanbulissa jota ei ole muutettu moskeijaksi. Vuosina 1908-1978 se palveli sotamuseona, nyt se kuuluu Turkin kulttuuriministeriön alaisuuteen. Erinomaisen akustiikkansa vuoksi siellä pidetään nyt mm. konserteja.
Tämä kirkko ei pröystäile maalauksillaan tai mosaiikeillaan, se taitaa jäädäkin monesti Hagia Sofian ja Topkapın palatsin varjoon, sijaitseehan se näiden huippunähtävyyksien välissä. Suosittelen sitä kuitenkin kohteeksi jo esimerkiksi ainutlaatuisen historiansa puolesta ja on se myös hieno sisältä omalla vähän riisutummalla ja yksinkertaisella tavallaan.
pätevästi tehdyt sähkötyöt, eikö? |
kuvio kirkon ulkopuolelta |
alttarin päällä katossa oleva risti |
ristit myös pylväissä |
rappukäytävän hauskat viinirypälekoristeet |
Hagia Irene ravintolan terassilta Sininen moskeija terassilta |
Nämä pelakuut katselevat aina Hagia Sofiaa |
Kaduilla ja toreila oli tuttuun tapaan monenlaista ruoanmyyjää. Oli ananasta ja vesimelonia lohkoina, kastanjoita paahdettuna, maissia keitettynä ja grillattuna, simit-rinkiöitä ja appelsiinia ja granaattiomenaa mehuksi puristettuna, mutta mikä hauskinta...syksy näyttäisi tulleen Istanbuliin Sahlep-juomaakin oli taas tarjolla. Sahlep on siis ihanan herkullista vuoriorkidean juurista valmistettua juomaa, joka keitetään maitoon ja veteen ja maustetaan kanelilla. Oijjoi. Kylmä ja viimainen keli ja muki höyryävää Sahlepia. Se tuoksu tuo mieleen viime kevättalven ja ensimmäiset päiväni ja viikkoni Istanbulissa.
Ruuan jälkeen mentiin sitten arkeologiseen museon ... sisätilojen sisälle sen pihalle huomaamaan että on maanantaina kiinni. Siitä harmistuneena marssittiin kahville ja sitten kauniin puiston kautta kohti lauttasatamaa. Matkalla ruualta museollo näimme kuitenkin näitä houkuttelevia ostettavia ja kauniin puistonaidan.
Lautalla ihailtiin auringonlaskua ja kämppikseni kanssa sitä onnellisena kuvattiin myös. Voi Bosbor, sinuun ja sinun auringonlaskuihisi en aio kyllästyä.
Onpa kivoja kuvia taas ja mielenkiintoista tietoa, Hagia Irene oli mulle ihan tuntematon paikka. Taalla oli bayramin aikana moneen paikkaan todellakin saapunut myös moni muu, en ihan vaenpaljoudesta enaa hatkahda mutta eilen elaintarhassa alkoi olla puolenpaivan jalkeen niin paljon vakea, etta meinasi hermot menna, yleensa puolityhjaan bussiinkin mahduttiin paluumatkalla juuri ja juuri.
VastaaPoistaKiitos Petra! Minä kerran ohikulkiessani näin sen ja ajattelin että tuo pieni lähes kiinni kuuluisassa isosiskossansa (vaikka iällisesti pikkusiskossa) oleva pieni kirkko ansaitsisi käynnin. Blogia varten on aina mielenkiintoista tutkia vähän lisätietoja kohteista.
VastaaPoistaNyt turkin läksyjen kimppuun. Bayramkin loppuu aikanaan ja huomenna työntouhuun. Juu, itsekään en ihan ensimmäisestä ihmisten väistelystä kadulla vielä hermostu, mutta eilen iltapäivällä oli jo ihan kunnolla väkeä ja ruuhkia. Arki saapuu onneksi pian :)
Minä en koskaan ehtinyt Ireneen. Meidän aikana se oli auki vain joissakin tilaisuuksissa (konserteissa yms.) ja sitten vasta ihan loppuaikoina aukesi yleisölle tulla. Aika loppui kesken. Sinulla sitä aikaa on, joten älä sure. Vielä ehdit Topkapit ja arkeologiset, jotka molemmat ovat käymisen arvoiset ja tarvitsevat AIKAA kiertämiseen.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar: Joo, en surekaan, meillä oli mukava päivä ja Irene oli hieno. Seuraaviin kohteisiin sitten seuraavaksi :)
VastaaPoistaMielenkiintoista tietoa, ja ihania kuvia, etenkin se pelakuukuva :)
VastaaPoistaEliza: kiitos. kyllä sisäinen puutarha-pirkkoni herää aina pelakuun nähdessään, ehkä lievähkö sukuvika :)
VastaaPoista