Kotimaasta kotikaupunkiin.

Takaisin Istanbulissa. Lämmössä ja vilinässä (kuumuudessa ja ruuhkassa).
Auringonlaskussa ja asioita hoitamassa. Kotona ja ystävien kanssa.

Kaksi yötä jo takana Istanbulissa. Melkein olin unohtanut, millaista on nukahtaa illalla kun on niin kuuma että vannoutunut peitto ja villasukkaihminen ei edes muista moisia kaivata. Nyt sain tuulettimen hankituksi ja sen alla tätäkin kirjoittelen. Yöstä on sitten selvittävä kyllä ilman. Ensimmäisenä yönä näin unta, jossa ihmettelin miten en ymmärrä laulua, jonka pitäisi olla suomea ja jossain vaiheessa tajusin, ettei ehkä olekaan suomea...kun havahduin lisää tajusin että vanhaan tuttuun auringonnousun rukouskutsuunhan olin herännyt, eikä se arabia oikein aukene hereilläkään ollessa :) 

Olin Suomessa myös jo ehtinyt tottua viileyteen, niin ehkä sen takia tämä lämpö on vähän haastavaa etenkin sisällä, mutta toisaalta olen myös yllättynyt, ettei nyt NIIN kamalalta ole tuntunut. Kosteus tästä tosin vaan lisääntyy nyt. Loppuviikkoon ja viikonloppuun on luvattu 30-33 astetta päivän ylimmäksi, mutta "tuntuu kuin" lämpötila  on neljänkympin tuntumassa ja päälle. Huhhuh. Ehkä voin hyvällä mielin lauantain maata kotona tuulettimen alla ja lukea kirjaa, ehkä ei tarvitse olla aktiivinen aina.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, reagoin näihin siirtymiin maasta toiseen muutaman päivän alakulolla. En taida olla ainoa ulksuomalainen, joka kokee joskus näin? Näin olen kuullut ja ymmärtänyt, sen vuoksi en ole yhtään huolissani itsestäni. Suomen loma on enemmän ja vähemmän kulkemista ja reissaamista. "Etelän täti" saa aina paljon huomiota kulkiessaan, kummilapset varailee vierestä paikkaa kahvipöydässä, on valmistettu hyvät ruuat ja sauna lämpiää. Arkea ja sen mahdollista tylsyyttä ei ehdi kokea edes niissä muutamassa päivässä, jotka on paikallaan vaikkapa lapsuudenkodissa, minun tapauksessani.

Iloitsin ja iloitsen kun ystävä täällä pyysi kylään jo eilen heille. Siinä kahvikupin äärellä jutellessa ja lapsille kirjoja lukiessa palaa mukavasti ja topakasti täkäläiseen arkeen. Tänään pääsin myös käytännön tilanteessa testaamaan, miten on muistissa pysynyt turkin kieli ja täkäläisen byrokratian kiemurat. Olin laittanut turkkilaisen sim-korttini varmaan talteen ja tarkistanutkin kesällä että se on paikalla (virhe?). Lentokentällä piti vaan sitten ottaa se sieltä lompakosta ja laittaa lisää rahaa prepaidiin. Oli kadonnut koko korttiparka, eikä se löytynyt laukustakaan jonne oletin sen tipahtaneen. Siispä kauppaan asiaa selvittämään. Ilokseni liike oli hyvin viilennetty, joten se auttoi myös helteessä. Samaa numeroa en onnistunut saamaan enää, mutta nyt on ainakin puhelin taas, joka toimii. Mutta voi tätä säätöä vieraalla kielellä ja vieraassa kulttuurissa: isän nimi, äidin nimi, syntymäpaikka, sitä numeroa ja tätä, mutta lopulta taas kaikki oli paketissa.

Ikäänkuin palkinnoksi pääsin näkemäään eilisen ystäväperheen jo toistamiseen kun lähdettiin porukalla rannalle, mustanmeren aaltoihin Rivaan. Aluksi oli vielä melko kuuma, mutta sitten pääsi siihen ihanaan harvinaiseen tilaan, ettei ole liian kylmä eikä kuuma ja merivesi on niin lämmintä, ettei tarvitse totutella. En olekaan vielä Turkissa meressä uinut aiemmin. Ai että! Eikä tilannetta huonontanut kahvikuppi kädessä ja muut piknik-eväät ja ihana seura sekä rannalla että vedessä leikkimässä. Vielä sitä tämäkin täti muisti, miten heitellään lapsukaisia vedessä ja kuinka hauskaa on hyppiä ja kikattaa lämpimissä aalloissa. Mukana! Saatiin sitten vielä ihailla auringonlaskua ja vähän aikuisten keskenkin jutella. Oikein mukava rantailta.

Etelän auringon alta autoon päästyämme tuli vielä kovin kotoinen tunnelma, kun itkevälle pienimmäiselle aloimme laulaa tuutulauluja oikein porukalla. Tuttujen tuu tuu tupakkarullien ja pii pii pikkuisten lintujen jälkeen laajeni repertuaari. Laajeni suuntaan, jossa en ole hetkeen ollut ja jonka tyylin lauluja läheskään kaikki eivät tiedä. Laulettiin siitä kuinka lapsilla on aina pehmoinen vihta, kun äiti on vihtomassa ja siitä kaverista joka kutsui pellolla Herttaa ja Helunaa :) Matka loppui kesken ennen kuin upottiin syvemmälle suomalaiseen kansallisromantiikkaan ja Nocturne ja Lapin kesä jäivät odottamaan seuraavaa reissua. Laulut kyllä täyttivät päätarkoituksensa ja pienimmäinen nukahti.

Kiitos ihanasta illasta ja retkestä. Yksin ei tule niin helposti lähdettyä rannoille jne. mutta nyt pitää kyllä ryhdistäytyä taas. Viikonlopulle on luvattu rapsakoita helteitä, "tuntuu kuin" lämpötilaksi veikkaavat 30 asteen helteemme muuttuvan kosteuden kanssa niin että se tuntuu jopa yli 40 asteeelta. Huhhuh. Onpahan tuuletin valmiina!