Niin monenlainen, ihana & kaameakin Istanbulini.

Harva asia on sataprosenttisesti hyvä tai kaamea, ei edes valkosuklaamokka kahvilassa tai sokeritoukka vessanlattialla. Niin ei ole myöskään Suomi tai Turkki tai edes Istanbul. Eilen olin syömässä ystävien ja heidän suomivieraidensa kanssa ja siinä päivittelimme tätä nykyisen asuinkaupunkimme olemusta. Istanbul tuntuu kokonsa puolesta melkein enemmän maalta kuin kaupungilta. Niin paljon erilaista maastoa, erilaisia ihmisiä, erilaista pukeutumista ja kaikkea elämän erilaisuutta siihen mahtuu.

Bosporia kohti Mustaa merta seuraten löytyy kyläsiä, joiden kujilla pojat pelaa jalkapalloa ja mummot raahaa pyörällisillä kasseillaan tomaattejaan ja yufka-taikinoitaan ylämäkeen kohti kotiovea. Meno on rauhallista ja mukulakivikadut kiemurtelee ylä ja alamäkeen ja puut varjostavat lehtoja. On kaupunginosia, joissa arabia on turkkia puhutumpi kieli ja myös kauppojen ja ravintolojen nimet sekä ruokalistat löytyy tällä turkkiakin haastavammalla kielellä. On seutuja, joissa useimmilla naisilla on huivit pään peitteenä ja nilkatkaan eivät vilahda hameiden alta. Perjantaisin moskeijoiden sisällä ja edessä on rukoilijoita ruuhkiksi asti. Herrat kauppaavat ohueen leipään käärittyjä dürümeitä ja kuivattuja papuja riisillä. Nämä putiikit eivät TripAdvisorista löydy. 

Sitten on myös katuja, joiden varsilla on vierekkäin boheemeja kahviloita, joiden värikkäillä tuoleilla istuu trendikkäitä Istanbulittaria ystävättärineen iltapäivän cappucinolla ja kanasalaatilla. Siellä pidetään työpalavereita ja nautitaan lounaita. Hameen helma voi olla lyhyempi ja basaarilaukku on vaihtunut trendikkääseen muotiluomukseen. SultanAhmetin alueella taas näet kerralla 30 japanilaista tai 60 espanjalaista turistia jonottamassa siniseen moskeijaan tai ylihinnoiteltua appelsiinimehua. Istiklal caddesilla ja taksimin aukiolla sitten näet tämän kaiken kerralla, kun simit- ja huivikauppiaat kauppaavat tuotteitaan heille kaikille.

Täällä on tänään vaalit. Vaaliliput ovat liehuneet jo kuukausitolkulla ja vaaliautot ovat tuoneet kaivattua ( tai sitten ei) lisää katumeluun päähäntarttuvilla ja suht.kammottavilla melodioillaan "Gel, gel, gel, gel, Saadete gel!!! Soi jo minullakin päässä (Saadet on yhden puolueen nimi, jonka joukkoihin kehotetaan tässä liittymään). Jos haluat saman tunnelman, niin googleta, kyllä biisi löytyy ) Täällähän ilmeisesti ajatellaan että mitä enempi musiikkia  sen parempi ja se, kuka uskaltaa kääntää nappulat ihan kaakkoon on ehkä edellä vaalimittelöissäkin. Siltä se ainakin tuntuu. Iltapäiväruuhkiin satama-alueella on tullut uusi lisä, kun pitää myös väistellä vaalityötä tekeviä ja yrittää kuulla omat ajatukset tai jopa vierustoverin puhe vaalitelttojen ja -autojen melussa.

Vaaleista ja puolueista on myös jokaisella mielipide ja Turkissa kun ollaan niin mielipide on vahva. Presidenttiä puoluineen joko rakastetaan tai sitten kaikkea muuta. Ulkomaalaisellekin mielipide kerrotaan ja varsinkin viimeaikoina minultakin on kyselty, mitä ajattelen Turkista ja sen demokratiasta ja mitä siitä Euroopassa mielestäni ajatellaan. Viimeksi eilen kuuntelin kun taksikuski ilmaisi mielipiteensä. Hän oli presidentin kannalla, eikä ollut kovin innoissaan tulossa Euroopan Unioniin. Yhdestä asiasta olimme kovinkin samaa mieltä ja sen ihmettelemiseen minunkin sanavarastoni riitti - nimittäin Istanbulin ruuhkat :)

Ihailimme eilen maisemia Bosporilla rantaravintolassa ja ihastelimme Istanbuliamme, mutta hetkeä aiemmin osa meistä varsinkin oli ärsyyntynyt kunnolla Istanbulin liikenteen sujumattomuudesta. Kun kaikkialle on pitkä matka - jos ei kilometreissä niin ainakin minuuteissa. Kun lauantaina olisi kiva tehdä jotain, mutta pitäisi lähteä aikaisin liikkeelle jos aikoo ehtiä johonkin ja sitten menettää rauhallisen aamunsa. Minähän itse olen ihan lellitelty, voin kävellä rantaan ja minibussit vie sinne myös muutaman minuutin välein melko ruuhkattomasti, sieltä on pääsy näppärästi kulkeviin lauttoihin ja metroon. Bussit täällä sen suurimman tukon varmaan aiheuttaa ja etenkin Euroopan ja Aasian väliset sillat. Nyt liikennettä hidastaa ja bussireittejä muuttaa vielä lukuisat metroasematyömaat, jotka taas sitten toivottavasti valmistuttuaan auttavat ja tekevät liikenteestä sujuvampaa.

Mutta se, että tämä on vilkas suurkaupunki, on tietysti myös ihanaa. Aina tapahtuu jotain, kahviloissa voi seurata ohikulkevia ihmisiä kahvikupposensa kanssa tai rannassa ohiseilaavia laivoja ja nähdä vaikka hää- ja kihlaparit, kuten me eilen. Kyllä edelleen lähes päivittäin iloitsen ja kiitän siitä, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden asua Konstantinopolin kukkuloilla. 

 

Benimle evlenir misin? Menetkö kanssani naimisiin?

ulkoterassi ei ole kätevä, jos tulee ukkoskuuro

Eilen oli jo vähän kipeä olo, nyt sitten korvat, kurkku ja kaulan imusolmukkeet ei oo ihan elämänsä kunnossa, tosin ovat ne aiemmin pahemminkin kärsineet. Olen viettänyt tämän päivän sängyssä. Jossa mieleeni tuli yksi suuri Istanbulin hyvä puoli, nimittäin yemek sepeti - eli palvelu, josta saa puhelimeen ladatusta appista tilattua ruokaa kotiin ilman erillistä lisämaksua. Sinne kun rekisteröityy ja ilmoittaa osoitteensa, niin ohjelma ilmoittaa mitä ravintoloita on lähettyvillä ja niiden ruokalistat, sieltä vaan tilaamaan :) Ei huono!