Kanakuiskaajia ja naisten iltaa

Lauantaina oli jo olo, että nyt on päästävä pois kotoa. Lähes koko viikkohan olikin jo mennyt sängyn pohjalla. Seuraksi olin sovitusti saamassa ystävät, jotka suuntaavat ihanasta Istanbulista pohjoiseen tässä kuussa vielä ja enemmän kun kuukaudeksi tai muutamaksi. Iloisena yllärinä myöhemmin seuraan liittyi toiset ystävät, joilla on samat aikeet kesällä.

Matkakohteeksi tuli Kınalıada, eli yksi prinssisaarista, josta kerron jo täällä. Kierreltiin aika lailla samat paikat, kuin minä silloin vuosi sitten omalla reissullani. Vauhdissa otettiin huomioon, että mulla oli vasta toinen kuumeeton päivä menossa. Mutta tauti ei pahentunut, joten hyvä että mentiin :D Päivä oli lämmin, mutta yhden Istanbulin kesän kokemuksella sanoin että pahempaa on luvassa. Nyt vielä oli suhteellisen miellyttävää tai ainakin mahdollista kiivetä mäkiä ylös.

Ylös luostarille kiivettyämme totesimme, että sinne ei sisälle pääse.

Suljetut olivat portit, vaikka kuivuvat liinavaatteet paljastivatkin, että täällä on vasta joku ollut ja ehkä pian myös tulee takaisin. Läheltä löytyi kuitenkin kukko kanalaumansa kanssa.



Siinä meillä sitten aikaa menikin, kun niitä sesamrinkilöillä houkuteltiin eri suuntiin, joku puhui kanaa, toinen kukkoa. Aika suloista täällä miljoonakaupungissa. Alaspäin rinteitä valuessamme päädyimme yhteen paikkaan maistelemaan meze-vaihtoehtoja (alkupala) ja sitten toiseen vielä kahville ja vohvelille/jäätelölle.

Kotimatkalla piti vielä päästä kokeilemaan, saisko lokin syöttämisestä hyviä kuvia. Saihan niitä. Ensin heittelivät lokeille simit-rinkilän palasia, lopulta rohkeus riitti palan tarjoamiseen suoraan kädestä.







Sunnuntaita vietettiinkin sitten ihan naisporukalla menemällä syömään Mama´s shelter ravintolaan, jossa vuosi sittenkin yksiä läksiäisiä vietettiin, jatkettiin sillä teemalla samassa paikassa. Voi että, kuinka ihanaa voikaan olla istuskelemassa Istanbulin yläpuolella, kun kaupunki näyttää hiljaiselta ja kaukaiselta.  Ei kuulu liikenteenkohinat ja torvet, eikä haittaa ruuhkat. Me ihasteltiin alkuruokavalikoimaa ja päätettiin satsata niihin ja jälkkäreihin. Pyydettiin nähdä jälkkärimenu ennen kuin päätettiin, jaksaako syödä pääruokaa :D

Pohdimme elämää, erilaisia rooleja, elämänkulkua, ystävyyttä ja allamme olevan Istanbulin yhdistävää voimaa. Tässä me aiemmin toisillemme tuntemattomat ja Istanbulin yhdistämät naiset nyt vaihdoimme ajatuksia, muistelimme ja loimme muistoja :) Osa on tunteneet toisensa jo vuosia, osa vasta alle vuoden, mutta vaikka on paljon asioita, joita emme toisistamme tiedä, on paljon paljon sitä, joka yhdistää ja jossa toisiamme ymmärrämme. Mitä on kaivata joskus Suomeen, jopa ABC:lle, mitä on Istanbulin ruuhkat ja mikä ilo onkaan saada asua tässä kaupungissa.

Suomeen lähtöön alle kaksi viikkoa ja kielikoulun tätä 10/12 kurssia jäljellä 3 aamua. Äkkiä se aika on mennyt.