Se, kuinka ihmisiä tervehditään, vaihtelee maasta toiseen. Jossain sanotaan hello, kun taas toisessa paikassa huudahdetaan merhaba tai privjet. Mutta suurempiakin eroja toki on kuin eri sanat. Suomessa taitaa kättely olla edelleen yleisin tai ehkä vielä yleisempää on vaan huikata hei tai nyökätä. Ystävien ja sukulaisten kanssa toki halaillaankin, ainakin nuorempi sukupolvi. Ehkä ainakin kaupunkeihin on viime vuosina rantautunut myös poskisuukot, jotka ainakin yhtä montaa myös hämmentävät varmasti.
Monesti ajatellaan ja sanotaan, että Suomessa kätellään paljon, mutta tänne tultua ajattelen että siellä useimmiten kuitenkin vaan nyökätään tai sanotaan se "päivää". Täällä näkee ihmisten kaduillakin paljon tervehtivän kättelemällä, mutta kyllä esim. kielikoululuokassa aamulla toivotetaan vaan ne hyvät huomenet ja tervehdykset: "mitä kuuluu?" "hyvää, kiitos. entä sinulle?" "kiitos hyvää". Monestihan näihin tervehdyksiin kuuluu jatkona vielä, entä miten perhe voi, miten äiti, mummo jne...
Muistelen ensimmäistä isompaa tervehdysoppituntia joskus teininä, kun kävin Ranskassa Taizéssa ja siellä oli nuoria eri puolilta maailmaa. Monethan tervehtivät poskisuukoin; yksi suukko toiselle poskelle, yksi molemmille tai kolme suukkoa (vasen, oikea, vasen). Hämmentyneenä siihen sitten menin mukaan. Muistaakseni romanialaistyttö kysyi, että kuinka monta suukkoa teillä annetaan, meillä on kolme? Vastasin että, öö...ei yhtään. Hän hämmentyi. Jos minä en ollut kuullut koskaan halauksen ja poskisuukkkojen yhdistelmästä, ei hänkään ollut tietoinen tästä "kylmästä kulttuurista", jossa voidaan ehkä halata, mutta a i n a ilman poskisuukkoja.
Nythän poskisuukoista on tullut ihan normia arkea. Poskisuukkoja vuokraemännän kanssa, poskisuukot naapurin rouvan kanssa, poskisuukko kielikoulun opettajan kanssa (ei joka päivä, mutta esim. ravintolasta lähdettäessä), poskisuukot kun kielikoulun käytävällä tapaa kurssitoverin, jonka kanssa on oltu samalla kurssilla kuukausia sitten - poskisuukot joskus jopa suomalaisen kaverin kanssa, niin sitä tottuu.
Vaikka kavereita ja tuttuja ystävistä puhumattakaan tervehditään lämpimästi, niin vieraiden miesten kanssa esim. bussissa, kahviloissa jne. olen jo oppinut olemaan katsomatta silmiin. Jos katseet vahingoissa kohtaa, huomaan katsovani pian ikkunasta ulos tai maahan tai ainakin ohi silmistä. Kun lapsesta asti taas on oppinut, että silmiin katsominen on kohteliasta, niin on tässäkin ollut opettelemisensa, mutta kokemus opettaa. Tosin ehkä se ei tässä kulttuurissa nyt ihan äärimmäisen tarkkaa ole, joihinkin muihin maihin verrattuna.
Poskisuukkojahan vaihtaa niin miehet keskenään, naiset keskenään kuin miehet ja naisetkin. Aluksi sitä mietti että miten tämä nyt toimii ja vähän jännitti etukäteen, mutta nyt siinä vaihtaa samalla näppärästi kuulumiset ja ei enää mieti että miten päänsä asettelis :D Täällä harrastetaan siis kahta suukkoa, yksi molemmille puolille. Poskisuukkohan ei oikeastaan ole edes suoraan poskelle annettu suukko, vaan lähinnä ilmaan tehdyt suukot.
Kättelystä on tullut myös rutiini. Tuttuja miehiä jossain kadulla, kielikoulussa, naapurustossa tms.tavatessa on normaalia kätellä. Jos vastapuoli ei ole kättä ojentamassa, vaan aikeissa antaa poskisuukot, niin ei sekään ole tosiaan enää ongelma. Vaan nyt ollaan lähinnä siinä menossa, että tuntuisi oudommalta, jos joku tulisi halaamaan :) Tuntuu, että pitää olla tutumpi, että halaisin, kun että vaihtaisin poskisuukon...no ehkä ei ihan aina näinkään... Mutta tarkoitan lähinnä sitä, että poskisuukko on semmoinen nopea ja näppärä ja neutraali tervehdys. Varokaa vaan etenkin miespuoliset serkut, ystävät, ystävien miehet, vanhat koulukaverit jne. ehkä kesällä Suomessa tavatessamme painan katseen maahan, en katso silmiin, mutta mikäli silti tunnistan teidät tulen kättelemään tai sitten vaan säntään antamaan poskisuukot, välimuotoa ei ole :) Naiset. Teidän kohdalla en ehkä edes ymmärrä tarjota kättelyvaihtoehtoa :)
Mitenkäs teidän muiden maissa tervehditään? Montako poskisuukkoa, vai hierotteko neniä yhteen :)
Meillä täällä Israelissa kaiketi tuo tervehtiminen riippuu siitä, mistä maasta ollaan aikoinaan tultu. Latinalaisesta maailmasta maahanmuuttaneet juutalaiset halaavat ja poskisuudelmia jaellaan...samoin on venäjänjuutalaisilla. Muilla voi olla sama lievempänä. Tervehdyssanoina on tietty Shalom....tai "Mitä kuuluu?", eli "Ma nishma?"...Johon muuten ei kuulu alkaa vastaaman mitenkään syvällisesti. Muilla mailla olisi suomalaisilta kyllä oppimista siinä, että kyllä tavalliseen mitäkuuluu-kyselyynkin voi ihan vastata pidemminkin, jos siltä tuntuu. Terveisin H.Johanna
VastaaPoistaSiellä taitaakin olla poikkeuksellisen paljon variaatiota ja eri tapoja. Kieltämättä on itsellä oppimista siinä, että mitä kuuluu kyselyihin ei ala vastaamaan koko listaa, vaan kertoo vaan että kaikki hyvin. Täällä voi kyllä melko pian tuon listan jälkeen jo sanoa että ei nyt niin hyvin mene, kurkkuun ja korvaankin sattuu :)
PoistaRuotsissa kyllä halataan melko tuntemattomiakin joskus, mutta siihen ei ole varsinaista sääntöä, vaan joillakin on tapana halata ja joillakin ei. Kättelyä harrastetaan oikeastaan vain hyvin virallisissa yhteyksissä, ja silloin kun esittäydytään, vaikka olisi melko epävirallinenkin yhteys ja vaikka oltaisiin jo esim. hetki istuttu samassa pöydässä. Jos tapaa esim. tuttavan tai kaverin kadulla joko halataan tai sitten vaan sanotaan "hej, hur är läget?"
VastaaPoistaTotta, kättely liittyy ainakin esittäytymisiin aina niin täällä, siellä kuin Suomessakin. Onkohan Ruotsissa otettu jo askel lähemmäs poskisuukkoja, jos siellä halataan kättelyä enemmän :)
PoistaTaa on mielenkiintoinen aihe ja hammensi mua suuresti ekan vaihtoni aikana Varsovassa, jossa italialaisten, espanjalaisten ja saksalaisten suuri joukko harrasti noita poskipusuja.Taalla Jenkeissa tervehdys on yleensa pieni halaus. Tai jos tapaa ekaa kertaa niin sitten tietty kattely!
VastaaPoistaEn oo varma ootko kirjottainut tasta, mutta miten oot sinne Istanbuliin eksynyt? Ihan kieltako paatit lahtea opiskelemaan?
Tämä on :) Hassu, että se on niin jakaantunut, joko suukotellaan tai sit ei (noin niinkun yleensä) kun taas kättely ja halaus on aika semmosia joka maan juttuja, tosin ehkä joissain maissakin halataan enemmän kuin toisissa. Hmm...
PoistaEnpä tiedä olenko kertonut. Kieltä olen tullut opiskelemaan nyt juu.
No kuule, ihan kaikki sujuu. Käytän mitä milloinkin. Työpaikan pikkujouluissa mm. järkytin pukin ja pussasin poskisuudelmat.
VastaaPoistaVai että kaikki käy Paluumuuttajattarelle :) Sinä oletkin niin reissaaja ja kaikkeen tottunut. "Kun joulupukki suukon sai" ;)
Poista