kalabaliikkia

kalabaliikkia

maanantai 30. maaliskuuta 2015

No jo on aikoihin eletty.

Viime viikko on mennyt niin nopeasti, että kotona olen lähinnä käynyt nukkumassa ja sotkemassa. Väsymyksestä ja kodin ulkonäöstä voisi päätellä, että enemmän sotkemassa ja vähemmän nukkumassa :) Kameraa olen vähän ulkoiluttanut, joten kuvina erinäköistä kuvaa viikon varrelta.
Lippunauhaa Istiklalilta 
kastanjakojun antia

tällainenkin tuli vastaan pääkadulla

Viikko meni kielikoulussa ja monenmoisessa riennossa. Kaikki liikenevä aika menikin sitten kieliopin ja sanojen kertaukseen, sillä perjantaina oli koe. Nyt on kurssi numero kahdeksankin paketoitu - läpi meni. Ilo oli huomata, että koko luokka pääsi läpi. Sitä ryhmäytyy niin, että on huippua että kukaan ei joudu kertaamaan.

Otsikko viittaa kuitenkin siihen kokeeseen ja kertauskokeeseen, joten palataan torstaihin ja perjantaihin ja vielä keskiviikkoonkin, jolloin saimme läksyksi tehdä harjoituskokeen luetun tekstit sekä kirjoittaa aineen ja kuuntelu kuunneltiin sitten torstaina, opettaja tarkasti aineet ja tarkastettiin myös kotona tehdyt luetut.


päikkäreillä


välihuomio: Tykkään kielikoulustani ja pääsäänöisesti myös opettajista - tällä kurssilla on kaksi opettajaa, toinen tosi jees toisesta löytyy "ne huonotkin puolet".

kuivuu armaan hyvin auringossa, mutta en ymmärrä miten ne näitä ripustelee

Sunnuntai-lounas Midpointissa ja maisemaa terassilta

Mutta tämmöistä yleensä asioista melko vähän ärsyyntyvää MatkaMarttaakin on alkanut ärsyttää ja torstaina alkoi jo kunnolla nyppiä kielikoulukokeet. Millaisia teillä muilla on ympäri maailmaa ne olleet tai onko muita kommentteja? Olen aika vakuuttunut siitä, että olen omaksunut suurimman osan tämänkin kurssin kieliopista. Tietysti en osaa käyttää puheessa vielä kaikkea, tietysti teen virheitä ja tietysti sekoitan asioita keskenään, mutta kyllä mä oon oppinutkin, samoin uusia sanoja. Esimerkiksi luetun ymmärtämisessä saatan hyvin ymmärtää tekstin keskeisen sisällön, muutama sana tai jopa lause jää ehkä hämärämmäksi, mutta pääpointit on hallussa. Mutta sitten kysymyksiä katsoessa tulee olo että ei enää ymmärräkään. Tietysti en ole enää ihan alkeiskursseilla, joten haastetta saakin jo olla, mutta välillä todella mietin, että mitä ne kokeet, erityisesti kuullun ja luetun ymmärtäminen mittaavat ja toisaalta mitä niiden pitäisi mitata. Koko tekstin perussisällön ymmärtämistä ne eivät mittaa, mutta ehkä paremmin sitä että ymmärtääkö jokaisen sanan ja kieliopin - ei kai huono tavoite sekään. Silti joskus tuntuu, että eniten väliä on sillä sattuuko hoksaamaan mikä vaihtoehto on oikein, jos a&b&c&d tuntuvat kaikki hyviltä tai kun mikään ei ole ihan oikein. Annoin torstaina vähän kritiikkiä, kun mikään vaihtoehto ei ollut mielestäni ihan oikein ja perustelin sanomisiani. Opettaja vastasi: "No joo...ei ehkä tuokaan ihan oikein ole. Näissä pitää valita se, mikä on lähinnä oikein."

Voi apua. Sanoo suomalaisen koululaitoksen täsmällisyyden ja akateemisuuden sisäistänyt MatkaMartta. Miksi sitten ei voi olla yhtä vaihtoehtoa, joka olisi täsmälleen oikein, vaikka sitten sanamuodoilla tai vaikeilla sanoilla voisikin tehdä tehtävää vaikeammaksi, mutta kai äidinkielenään turkkia puhuvan mielestä jonkun vaihtoehdon pitäisi olla oikein eikä pelkästään melkein oikein. Argh!

No torstain kuuntelu oli sitten myös ihan oma lukunsa. Pari kohtaa oli melko ok, mutta yksi jo nauratti. Jäi parinkin kerran jälkeen epäselväksi kumpi siinä oli tärkeämpää a) yrittää kuunnella turkinkielistä tekstiä ja vastata siitä tehtyihin kysymyksiin vai b) kuunnella turkkilaista kansanmusiikkia, jota oli joka välissä. Viimeinen tehtävä vasta huvittava olikin, siinä ilmiselvästi kyseessä oli nopeuskilpailu. Teksti ei ollut kovin vaikea, mutta siellä oli varmaan noin 10 aukkotehtävää ja joka aukossa a-d vaihtoehdot, joista suurin osa oli keskenään aika samantyyppisiä, esim. eri kaupunkeja. Kaikki tuli niin vauhdilla, että vaikka olisi tajunnut mitä sanotaan ei ehtinyt merkkaamaan, kun seuraava jo tuli. Opettaja lähti käymään jossain, niin neuvokas kurssitoveri laittoi vähän extrakierroksia meille ja niinpä kuunneltiin kahden kerran sijaan neljä ;)

öisen sateen jälkeinen kaunis tulppaani

 Näiden kokemusten jälkeen vähän pelonsekaisin tuntein lähdin kohti perjantaita ja oikeaa koetta. Meidän kielikoulussa yleensä saa ennen tehtävää kysyä opettajalta sanoja, joita ei tiedä ja sitten hän päättää kertooko sen meille vai onko se sellainen, joka meidän pitäisi tietää. Meidän opettaja nyt kuitenkin sanoi, että ei kerro meille sanoja, koska se hänen mielestään laiskistuttaa opiskelijoita. Ehkä näinkin, mutta on sanoja, joita ei oikeasti olla kuultu aiemmin. Sen sijaan että sanoja olisi voinut kysyä, hän poistui välillä luokasta - mahdollisti lunttaamisen siis. Lunttaaminen ja sen mahdollistaminen on toinen - no jo on aikoihin eletty - fiiliksen aiheuttava juttu näissä kokeissa täällä. Mieleen on kyllä niin istutettu se, että lunttaamisessa ei oo mitään järkeä ja se on itseltä pois. Mutta perjantaina alkoi kyllä niin ärsyttää se, kuinka opettaja mahdollisti sen meille että minäkin jo vieruskaverin kanssa katsoin miten olimme kumpikin vastanneet, mutta en kuitenkaan sitten uskaltanut vaihtaa vastauksia, eikä hänkään vaihtanut.



pikkuhiljaa pikkuhiljaa - tulppaaniaika alkaa


No, niin tai näin. Luetun ymmärtämisessä kävi se perinteinen. Ymmärsin tekstejä kohtuullisesti, mutta vaihtoehdoista olisi käynyt monikin. Kuuntelu jatkoi vähän samaa rataa. Näiden jälkeen kahvitauolla oli rehellisesti olo, että en tiedä pääsenkö läpi vai en. Ainekirjoitukseen olen aina luottanut. Suomessakin kirjoitetaan aineita läpi kaikkien kouluvuosien, joten on tottunut siihen että jostain pitää vaan alkaa kirjoittamaan tuntui aihe täydellisen hyvältä tai ei. Valitsin aiheeksi yllätyksen, joka on minulle tehty ja kirjoitin yllätysläksiäisistäni, jotka ihanat ystävät Suomessa järjesti ennen tänne tuloa. Kiitos vielä ihanat <3


ei se ruusu näköjään kummoista kasvualustaa vaadi
 Kaiken tämän jälkeen sekavin tuntein ja vähän ärsyyntyneenä lähdettiin pienellä porukalla italialaiseen ravintolaan syömään. Lohisalaatti ja hauska seura vähän piristi. Kieltämättä myös se toi hyvän mielen, että pystyi käymään turkiksi ruokapöytäkeskustelua ja valittamaan kielikokeesta, lunttaamisesta jne. Toki keskustelukumppaneidenkaan äidinkieli ei ollut turkki, joten puhe hitaampaa ja lauserakenteet yksinkertaisempia, mutta silti. Kahden tunnin päästä kokeen loppumisesta tulosten piti olla taululla ja sinne menimme ja siellä se oli. LÄPI!!! Koko ryhmä läpi!!!


harvinainen näky etenkin Aasian puolella

kirkko

iirikset jo kukkii





tämmöinen prinsessa löytyi yhdellä reissulla, onnistuisinkohan sen uudelleen löytämään :)



Huhtikuussa ei ole kielikoulua, vähän vapaampaa elämää ja edessä pari reissua ja kylään tulevia kavereita.

9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista sulla elämä siellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mielenkiintoista vai harvinaisen tylsää kun tällainen postaus yhdestä kielikokeesta? :D

      Poista
    2. Kyllä elämä ihan mielenkiintoista on! Kielikouluepisodi vaan tuntui postauksen arvoiselta :)

      Poista
  2. En ole taalla kaynyt kielikoulua mutta tuo opetuksen tyyli kuulostaa hyvin turkkilaiselta, kokeet ovat usein monivalintoja ja tarkoitus ei tunnu kaikilla opettajilla opettaa kriittista ajattelua tai oppia asioita niin, etta ne voi soveltaa kaytantöön vaan opetella asioita ulkoa....Hienoa etta koe meni lapi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Varmaankin näin on. Kuten sanottua pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen opetukseen. Mutta esim. juuri tuo lunttauksen mahdollistaminen on ihan erilaista täällä kuin vaikkapa Suomessa. Pikkuhiljaa alkaa olla pirteämpi olo ja kotikin ehkä kohta näyttää asutulta :D

      Poista
  3. Mä olen törmännyt todella usein ulkomailla monessa maassa tuohon lunttauksen mahdollistamiseen, enkä tajua mikä siinä on. Yleensä olen itsepintaisesti jättänyt lunttamaatta, ja sitten ovat kurssitoverit ihmetelleet, että mikä minussa on vikana. ;) Ei vaan omaan ajatusmaailmaan istu ollenkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin. Ekaa kertaa nyt vieressä istujan kanssa verrattiin yksi kuuntelun rivi, mutta kumpikaan ei vaihtanut omiaan pois. Mutta sanakirjaa en ottanut esiin tai muuten aineenkirjoittamista helpottanut, vaikka opettaja ei ollut paikalla juuri ollenkaan ainekirjoituksen aikaan.
      Jotain vikaa suomalaisissa varmaan sitten on :)

      Poista
  4. Thanks for sharing, nice post! Post really provice useful information!

    Giaonhan247 chuyên dịch vụ mua hàng mỹ từ dịch vụ order hàng mỹ hay nhận mua nước hoa pháp từ website nổi tiếng hàng đầu nước Mỹ mua hàng ebay ship về VN uy tín, giá rẻ.

    VastaaPoista