Vuosi sitten tähän aikaan istuin ystäväperheeni sohvalla.
- Olin siivonnut muutaman ystävän avustuksella viimeistä Suomen asuntoani, kantanut laatikoita, hoitanut viimeisiä asioita, tehnyt "tehkää tälle jotain-kasan" ystävien iloksi ja tullut sovitusti iltaruualle syömään lasagnea, kiitos K ja koko perhe.
Siinä istuin ja ihmettelin, mitä olen tekemässä. Lentoliput olivat laukussa, tuhanteen kertaan tarkistin niiden olinpaikan sieltä passin vierestä. Toivoin niiden olevan tallessa, mutta samalla ihmettelin että siinä ne nyt on. Helsinki-Istanbul. Totuuden nimissä on sanottava, että siinä luki Helsinki-Istanbul-Helsinki, sillä meno-paluu oli halvempi, niin jäi paluu käyttämättä sillä erää. Ystäviltä ja sukulaisilta tuli viestejä, soitin äidille ja siskolle ja sitten koitin vaan rauhoittua iltateelle siihen siniselle sohvalle.
 |
| tällaisen sossu-nallen sain entisiltä työkavereilta matkaan mukaan kaveriksi |
Yöpaikaksi minulle olivat perheen kaksi vanhinta lasta sopineet heidän huoneensa, siellä sitten nukuin söpöläisten välissä sen minkä nukuin.
Aamulla sama sakki saattoi minut kentälle. Itkettykin oltiin, mutta sitten ei enää ollut kyyneleitä, vaan rauhallinen tosin epätodellinenkin olo. Oli jo olo, että nyt tämä odottelu ja jarruttelu voisikin jo loppua ja on isomman vaihteen aika. Myös elämä pahvilaatikkojen, "nuo kirpparille, nuo äidille varastoon, nuo kirjastoon-kasojen" sekä lähtötunnelman keskellä alkoi kyllästyttää. Toinen ystäväni L tuli vielä kentälle saatille, kun sillä seudulla oli. Kahvit vielä juotiin ja sitten MatkaMartta matkaan.
Mieleen tulee muistoja, tuoksuja, tunteita, katseita, kohtaamisia, sanoja. Kyllä noinkin iso juttu, kuin ulkomaille enempi-vähempi pysyvästi muutto on sellainen, että mieleen jää yksityiskohtaisia pieniä juttujakin. Tänne tuloillasta muistan mm, että kentälle vastaan tullut ystävä perheineen antoi minulle valkoisen orkidean, joka tuolla tekee nuppuja taas. Ihan ei ehtineet kukat vuosipäivälle.
Monissa blogeissa näkyy erilaisia listoja, jospa minäkin tekisin omanlaistani.
PARHAAT JUTUT
Ihanat ihmiset.
Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin niin Turkista, Suomesta kuin monesta muustakin maasta. Olen heidän kanssaan oppinut uutta itsestäni, elämästä, Turkista&turkkilaisuudesta sekä myös suomalaisuudesta. Olen oppinut sen, että ihan reippaasti ihminen voi joskus tulla ensin ennen asioita (toki siinä on huonotkin puolensa). Olen tullut iloiseksi siitä, kuinka ihmiset kohtaavat toisiaan ja myös minua. Bussipysäkeillä ei tarvitse kauan harhailla etsimässä jotain, joka tahtoo auttaa, tosin aina ohjeet ei mene oikeaan suuntaan, mutta tahto on hyvä :)
Arjen ja seikkailun yhdistelmä.
Elämä täällä lännen ja idän, Euroopan ja Aasian, vanhan ja modernin, konservatiivisuuden ja liberaaliuden sekä kalabaliikin ja rauhan ristiriitaisilla pinnoilla on yhtä seikkailua. Päivästä toiseen suht.samanlaisena jatkuva kielikoulu tietysti taas tuo elämään arjen. Ei se nyt niin kovin paljon eroa, menetkö peiton alle illalla väsyneenä Istanbulissa vai Rovaniemellä tai jossain siinä välissä.
Mutta täällä on seikkailu aina odottamassa, se kutsuu valloittamaan vielä seuraavan sivukujan ja houkuttelee nousemaan vielä mäen päälle, se vie sinut museoon ja ehdottaa kurkistamista toiseenkin palatsiin - miten olisi vielä ne pikkukylät matkalla Mustallemerelle. Seikkailu on myös se kaveri, joka muistuttaa että alkaa olla jo nälkä ja kehottaa maistamaan suklaabaklavaa ja jännittävää kala-alkuruokaa. Mutta sitten on jo vanhan tutun ystävän - arjen - aika tulla sanomaan painava sanansa kielikoululäksyistä ja aamupalan syömisestä.
SUURIMMAT OIVALLUKSET
Itsensä kanssa elämisen opetteluprojekti.
On saanut tässä myös tutustua itseensä lisää. Miten oikein reagoikaan näin erilaisessa elämäntilanteessa mihinkin asiaan. Luulin, että voisin ikävöidä enemmän, mutta olenkin todennut että olen kyllä sopeutuva, löydän pääasiassa iloni sieltä missä olen. Tietysti on hetkiä, kun kaipaa rakkaita Suomessa tai äidin tekemää rieskaa, mutta sitten voi painaa skypessä vihreää luuria (rieskaa ei kyllä oo vielä koitettu skypessä lähettää).
Olen myös tajunnut, että monesti se hankalin matkakaveri MatkaMartalle on MatkaMartta itse :) Muiden kanssa kyllä pärjää ja niitä ei nää 24/7, mutta itsensä kanssa saa ja joutuu olemaan. On ollut ihan terveellistä opetella enenevissä määrin sitä mitä minä haluan, mikä juttu on tai ei ole minulle hyvä ja toki edelleen muistaa samalla se, että välillä on tarpeen joustaa siitä mikä olisi itselle parasta, mutta ehkä ei sittenkään ihan aina.
Kauneus.
Istanbul ja koko Turkki ovat opettaneet minulle sitä, että kauneutta on niin monenlaista. Olen aina tykännyt enemmän rosoisesta ja epätavallisesta kauniista, hotellien kiiltävät aulat ja liian sliipattu eivät hivele minun silmää yhtään niin paljon kuin mutkaisen ja mäkisen kadun eriväriset eri suuntiin kenottavat talot. Malleja ja missejä kauniimpi voi olla lähes hampaattomasti hymyilevä mummo puiston penkillä tai laulamaan puhkeava täti Peshterassa koruja tehdessä suloisista lapsista puhumattakaan.
ISTANBULIN YKKÖSET
Bospor aamulla sumussa.
Bospor päivällä turkoosina kimmeltäen.
Bospor iltaruskossa auringon keltaisen pallon upotessa sen helmoihin.
Bospor illalla myöhään, kun sen pintaan heijastaa tuhannet ja tuhannet valot ikkunoista.
Bospor lumisateessa.
Bospor, jonka laineet leppoisasti liplattaa.
Bospor, jossa vaahtopäiset aallot taipuvat myrskytuulen voimasta.
Bospor, jonka harmaaseen pintaan tippuu hiljalleen vesipisaroita harmaasta taivaasta.
Bosporin ylitys lautalla yksin elämää miettien.
Bosporin ylitys lautalla ystävän kanssa teetä juoden ja käsiä lämmitellen.
Bosporin ylitys lautalla katsellen ihmisvilinää ja lokkeja ruokkivia lapsosia.
Bosporin ylitys lautalla ylhäällä kannella turistiksi tulleelle ystävälle sen ihanuutta esitellen.
Bospor ihailtuna rannan penkiltä läksyjä tehden.
Bospor kukkulalta auringon laskun hetkellä teekuppi kädessä.
Bospor kaukaa korkealta kattoterassilta jälkiruokaa ystävien kanssa nautiskellen.
Aamulla sama sakki saattoi minut kentälle. Itkettykin oltiin, mutta sitten ei enää ollut kyyneleitä, vaan rauhallinen tosin epätodellinenkin olo. Oli jo olo, että nyt tämä odottelu ja jarruttelu voisikin jo loppua ja on isomman vaihteen aika. Myös elämä pahvilaatikkojen, "nuo kirpparille, nuo äidille varastoon, nuo kirjastoon-kasojen" sekä lähtötunnelman keskellä alkoi kyllästyttää. Toinen ystäväni L tuli vielä kentälle saatille, kun sillä seudulla oli. Kahvit vielä juotiin ja sitten MatkaMartta matkaan.
Mieleen tulee muistoja, tuoksuja, tunteita, katseita, kohtaamisia, sanoja. Kyllä noinkin iso juttu, kuin ulkomaille enempi-vähempi pysyvästi muutto on sellainen, että mieleen jää yksityiskohtaisia pieniä juttujakin. Tänne tuloillasta muistan mm, että kentälle vastaan tullut ystävä perheineen antoi minulle valkoisen orkidean, joka tuolla tekee nuppuja taas. Ihan ei ehtineet kukat vuosipäivälle.
Monissa blogeissa näkyy erilaisia listoja, jospa minäkin tekisin omanlaistani.
PARHAAT JUTUT
Ihanat ihmiset.
Arjen ja seikkailun yhdistelmä.
Elämä täällä lännen ja idän, Euroopan ja Aasian, vanhan ja modernin, konservatiivisuuden ja liberaaliuden sekä kalabaliikin ja rauhan ristiriitaisilla pinnoilla on yhtä seikkailua. Päivästä toiseen suht.samanlaisena jatkuva kielikoulu tietysti taas tuo elämään arjen. Ei se nyt niin kovin paljon eroa, menetkö peiton alle illalla väsyneenä Istanbulissa vai Rovaniemellä tai jossain siinä välissä.
Mutta täällä on seikkailu aina odottamassa, se kutsuu valloittamaan vielä seuraavan sivukujan ja houkuttelee nousemaan vielä mäen päälle, se vie sinut museoon ja ehdottaa kurkistamista toiseenkin palatsiin - miten olisi vielä ne pikkukylät matkalla Mustallemerelle. Seikkailu on myös se kaveri, joka muistuttaa että alkaa olla jo nälkä ja kehottaa maistamaan suklaabaklavaa ja jännittävää kala-alkuruokaa. Mutta sitten on jo vanhan tutun ystävän - arjen - aika tulla sanomaan painava sanansa kielikoululäksyistä ja aamupalan syömisestä.
SUURIMMAT OIVALLUKSET
Itsensä kanssa elämisen opetteluprojekti.
On saanut tässä myös tutustua itseensä lisää. Miten oikein reagoikaan näin erilaisessa elämäntilanteessa mihinkin asiaan. Luulin, että voisin ikävöidä enemmän, mutta olenkin todennut että olen kyllä sopeutuva, löydän pääasiassa iloni sieltä missä olen. Tietysti on hetkiä, kun kaipaa rakkaita Suomessa tai äidin tekemää rieskaa, mutta sitten voi painaa skypessä vihreää luuria (rieskaa ei kyllä oo vielä koitettu skypessä lähettää).
Olen myös tajunnut, että monesti se hankalin matkakaveri MatkaMartalle on MatkaMartta itse :) Muiden kanssa kyllä pärjää ja niitä ei nää 24/7, mutta itsensä kanssa saa ja joutuu olemaan. On ollut ihan terveellistä opetella enenevissä määrin sitä mitä minä haluan, mikä juttu on tai ei ole minulle hyvä ja toki edelleen muistaa samalla se, että välillä on tarpeen joustaa siitä mikä olisi itselle parasta, mutta ehkä ei sittenkään ihan aina.
Kauneus.
Istanbul ja koko Turkki ovat opettaneet minulle sitä, että kauneutta on niin monenlaista. Olen aina tykännyt enemmän rosoisesta ja epätavallisesta kauniista, hotellien kiiltävät aulat ja liian sliipattu eivät hivele minun silmää yhtään niin paljon kuin mutkaisen ja mäkisen kadun eriväriset eri suuntiin kenottavat talot. Malleja ja missejä kauniimpi voi olla lähes hampaattomasti hymyilevä mummo puiston penkillä tai laulamaan puhkeava täti Peshterassa koruja tehdessä suloisista lapsista puhumattakaan.
ISTANBULIN YKKÖSET
Bospor aamulla sumussa.
Bospor päivällä turkoosina kimmeltäen.
Bospor iltaruskossa auringon keltaisen pallon upotessa sen helmoihin.
Bospor illalla myöhään, kun sen pintaan heijastaa tuhannet ja tuhannet valot ikkunoista.
Bospor lumisateessa.
Bospor, jonka laineet leppoisasti liplattaa.
Bospor, jossa vaahtopäiset aallot taipuvat myrskytuulen voimasta.
Bospor, jonka harmaaseen pintaan tippuu hiljalleen vesipisaroita harmaasta taivaasta.
Bosporin ylitys lautalla yksin elämää miettien.
Bosporin ylitys lautalla ystävän kanssa teetä juoden ja käsiä lämmitellen.
Bosporin ylitys lautalla katsellen ihmisvilinää ja lokkeja ruokkivia lapsosia.
Bosporin ylitys lautalla ylhäällä kannella turistiksi tulleelle ystävälle sen ihanuutta esitellen.
Bospor ihailtuna rannan penkiltä läksyjä tehden.
Bospor kukkulalta auringon laskun hetkellä teekuppi kädessä.
Bospor kaukaa korkealta kattoterassilta jälkiruokaa ystävien kanssa nautiskellen.
Bospor jokaisena arkiaamuna ja arki-iltana tekemässä arkeeni juhlahetkiä <3
OKEI, on täällä muutakin ihanaa, kuten pikkukujat, kukat ja puistot, basaarit jne. jne.
Tavallisessa ja normaalisti jatkuvassa elämässä vuosi tuntuu niin lyhyeltä ja miettii, että onko tässä nyt mitään kummempaa tapahtunutkaan. Mutta vuosi muutoksen keskellä ja uudessa on ihan oma lukunsa. Jatkuva seikkailu, totta tosiaan. IHANAA, että matkamme edes hetkeksi sai yhtyä ja tultiin tutuiksi. Monia ihania vuosia siellä päin maailmaa.
VastaaPoistaVuosi tuntuu kyllä nytkin lyhyeltä, samalla niin pitkältäkin ajalta. Pyrin myös pitämään yllä kykyä ihmetellä ja ilahtua pienemmistäkin asioista, täällä se on melko helppoa usein, kun niin paljon tapahtuu. IHANAA oli saada tutustua teidän sakkiin, kun vielä täällä olitte. Teillä oli iso merkitys etenkin tuohon alkuuni täällä. Kiitos ja ihania vuosia teille eteenpäin myös sinne tai missä tahansa myöhemmin olettekaan.
PoistaIhania kuvia, sait minutkin ikävoimään Bosporia!
VastaaPoistaKiitos. Bospor on kyllä niin mahtava juttu ja keidas tässä suurkaupunkielämän keskellä.
Poista